Olen mitä ilmeisemmin raskaana.. Ja mies kenelle olen raskaana on rakastettuni. Pitkän harkinnan jälkeen hän kuitenkin päätti että antaa exälleen mahdollisuuden. Ja ilmeisesti tässä vaiheessa olen sitten kakkonen.. Mies vaikuttaa hyvin sekavalta tunteineen ja päätöksineen-vaikka väittää olevansa kanssani pelkkä ystävä niin silti ei pysty olemaan erossa..
Sen jälkeen kun hän ilmoitti, että aikoo yrittää exänsä kanssa (noin viikko sitten) niin emme ole enää tapailleet intiimisti jne.. nyt sain tietää että olen raskaana. Olen tehnyt yhden testin mutta aion tehdä vielä niitä lisää koska en halua uskoa tätä tilannetta todeksi.
Hänen ja exänsä välit ovat olleet vuoden hyvin riitaisat-suhde on ollut miehen sanojen mukaan vaikea koska nainen on mustasukkainen ja veloissaan jolloin mies käy paljon töissä ja toinen odottaa kotona vihaisena kun mies ei jaksa pitkien työpäivien jälkeen panostaa suhteeseen.
Oli tilanne heillä mikä tahansa niin se ei kuulu minulle- vai kuuluuko tässä vaiheessa?
En tiedä miten raskauden kanssa käy, se on kovin alussa.. toisaalta en haluaisi lasta tällaiseen tilanteeseen mutta olen jo 28 -vuotias nainen ja valmis äidiksi.
Taloudellisesti olen hyvässä asemassa urallani.. ja pärjään itsenäisesti oikein hyvin. Omistusasunto ja muut tilbehöörit löytyy. En varsinaisesti tarvitse taloudellista tukea .. mutta lapsen saaminen ei ole aina pelkästään taloudellinen päätös.. siinä on paljon tunteita ja muidenkin ihmisten elämä otettava huomioon.
Aluksi kun miehen kanssa puhuimme siitä mahdollisuudesta että tulisin raskaaksi niin hän vitsaili että sen näkee sitten 9 kuukauden päästä ja vastasin siihen että tuskin näin vähän aikaa seurusteltuamme pitäisin lastasi.... ja nyt kun se onkin totta niin kaikki muuttui.
En olekaan valmis aborttiin.. vaikka mies ei haluaisi olla kanssani tekemisissä.
Nyt hän kasvattaa exänsä lasta joka on edellisestä suhteesta.
*hukassa*
Sen jälkeen kun hän ilmoitti, että aikoo yrittää exänsä kanssa (noin viikko sitten) niin emme ole enää tapailleet intiimisti jne.. nyt sain tietää että olen raskaana. Olen tehnyt yhden testin mutta aion tehdä vielä niitä lisää koska en halua uskoa tätä tilannetta todeksi.
Hänen ja exänsä välit ovat olleet vuoden hyvin riitaisat-suhde on ollut miehen sanojen mukaan vaikea koska nainen on mustasukkainen ja veloissaan jolloin mies käy paljon töissä ja toinen odottaa kotona vihaisena kun mies ei jaksa pitkien työpäivien jälkeen panostaa suhteeseen.
Oli tilanne heillä mikä tahansa niin se ei kuulu minulle- vai kuuluuko tässä vaiheessa?
En tiedä miten raskauden kanssa käy, se on kovin alussa.. toisaalta en haluaisi lasta tällaiseen tilanteeseen mutta olen jo 28 -vuotias nainen ja valmis äidiksi.
Taloudellisesti olen hyvässä asemassa urallani.. ja pärjään itsenäisesti oikein hyvin. Omistusasunto ja muut tilbehöörit löytyy. En varsinaisesti tarvitse taloudellista tukea .. mutta lapsen saaminen ei ole aina pelkästään taloudellinen päätös.. siinä on paljon tunteita ja muidenkin ihmisten elämä otettava huomioon.
Aluksi kun miehen kanssa puhuimme siitä mahdollisuudesta että tulisin raskaaksi niin hän vitsaili että sen näkee sitten 9 kuukauden päästä ja vastasin siihen että tuskin näin vähän aikaa seurusteltuamme pitäisin lastasi.... ja nyt kun se onkin totta niin kaikki muuttui.
En olekaan valmis aborttiin.. vaikka mies ei haluaisi olla kanssani tekemisissä.
Nyt hän kasvattaa exänsä lasta joka on edellisestä suhteesta.
*hukassa*
Vastaukset 85
Vanhimmat
No asiahan selviää kun kerrot miehelle odottavasi hänen lastaan, mies päättäköön itse tuleeko luoksesi vaiko eikö. Vai haluatko hänet luoksesi?
Hyvä että talous on kunnossa, olisiko sinulla vanhempia, ystäviä etc, jotka olisivat tukenasi mikäli yksin jäät?
Aborttia älä tee, jokaisella lapsella on oikeus syntyä.
Voimia ja jaksamista!
kiitos
minäkin odotin vast´ikään, mutta sain keskenmenon, minunkin raskauteni oli vahinko. Minun maailmani heilahti ainakin päälaelleen, joten älä luovu lapsestasi.. Kyllä tässä maailmassa aina selviää.
tuntuu niin ikävältä ajatus siitä että lapsella ei olisi isää mutta en luopuisi siitä kylläkään helposti..
Siis mies on tällä hetkellä enemmänkin peloissaan että olisin raskaana ja pelkää että exä saa tietää.. minulle on yksi ja sama hänen exänsä. Olen tässä asiassa itsekäs ja mietin mikä on minulle ja lapselleni parasta.
Jos tosiaan raskaus ei mene kesken ja kaikki sujuu hyvin niin jaksoi mies olla kanssani mitä toki haluaisin niin aion pitää tämän lapsen.
Moi!
Oli pakko tulla kirjoittamaan, että tosi hyvä päätös! Tässä maailmassa aina selviää. :) Tsemppiä sulle!
On pyörinyt mielessä paljon tää asia.. koko ajan pelkään että alkaa menkat ja koko juttu on ollut unta.
Mies ei tässä vaiheessa vielä osaa oikein ottaa asiaa tosissaan---katsoo sitä myöhemmin.
Olen itse miettinyt, että miksi en voisi pitää lasta.
Pystyn huolehtimaan siitä ja rakastaa sitä yllin kyllin. Ympärilläni on paljon ihania ystäviä, perhettä ja uskon että saan heiltä kaikilta täyden tuen.
Mitään estettä ei ole..
ainoastaan se, että mahdollisesti tämän lapsen pitäminen pilaa toisen perheen.. mutta olkoon sitten niin..
Tee abortti!
Säälin miestä. Olet röyhkeä ja kiero, jos edes suunnittelet pitäväsi lapåsen. Hyh hyh sentään, typy. Jos mies haluaisi sut ja lapsen, se olis jo sun eikä eukkonsa kanssa. Mahtaa elatusmaksujen kautta "rakkaus" suhun lisääntyä. HAH HAH!
Anteeksi nyt ihan hirveästi, mutta tämä kirjoitushan oli kuin suoraan ohjelmasta klikkaa mua, siinä oli ihan samanlainen tilanne! :D Voiko ihminen oikeasti TOSI elämässä olla noin hölmö?! Itse en ainakaan haluaisi olla lapsi, joka on saanut alkunsa tuollaisesta tilanteesta! Vaikka varmastikin olet valmis äidiksi ja kaikki puitteet on kohdillaan, niin hanki nyt hyvä nainen oma mies, jonka kanssa perustat perheen ja jätä toisten ukot rauhaan! Mieshän tässä tietty on se pääsyyllinen, hän on se varattu osapuoli, mutta kyllä nyt sinunkin täytyy kantaa vastuu tästä asiasta! Katkeroidut vaan itseksiäsi, kun jää YH:ksi, ei mies jätä vaimoaan sinun tai varsinkaan syntymättömän lapsenne takia! Näin se vain menee!
Minä tekisin abortin. Vielä kerkeet rakastua ja saada lapsia myöhemminkin. Yksinhuoltajuus voi olla rankkaa.
Hei ,
voinpa ihan kokemuksesta kertoa, että näin voi käydä,, vielä tänäkin päivänä.
Lapsen tuloa ei voi aina ihan suunnitella , joskus ne vain ilmoittavat tulostaan.
- Itse olen aikoinani jäänyt samaan loukkoon hulivili miehen kanssa.
Tuskainen oli tie tajuta , että ei tästä suhteesta mitään tule.
Se oli todella sellainen juupas-eipäs suhde !
Onneksi ymmärsin itse myös Oikeuteni saada lapsen elatukseen tukea
ja jättää omaan arvoonsa huithapeli mies.
Syyllistäminen ei auta, katso kun tangoon tarvitaan kaksi !!!
Lapsi syntyi ja elämä jatkui ilman bio isää.
Aika harva syntyvä lapsi tietää, mistä tilanteesta on saanut alkunsa, paitsi että se on ollut siellä, se on ainut takuuvarma seikka jokaisen kohdalla.
Hölömöä aloittaa saarna, että hanki oma mies jms jos raskaus on jo alkanut. Miten on Hohhoijaa kun sinä itse vaikutat katkeroituneelta, miten sinun on käynyt?
Olen 5kk sitten saanut vauvan joka oli "vahinko" (oli siis ehkäisy mutta tuli kuitenkin) ja olen asunut miehen kanssa kohta 8 vuotta. Pidä lapsi! Tämä on elämäni ihanin asia enkä luopuisi mistään hinnasta. Mies se "pilaa" lehtolapsella exän perhekuviot, et sinä. Olen huono esimerkki koska minulla on mies mutta olen huomannut että vaikeinakin aikoina asioilla on tapana järjestyä. Unohdat sen miehen, hoidat vaan elarit siltä. Uusia miehiä on maa täynnä mutta sinn lapsia vaan yksi!
Ei ihme et Suomi on yh-muijien luvattu maa! Ps. Miehet ei halua naida synnyttäneitä löysäpilluja
Eikä naiset halua miehiä, jotka ei pysty muuhun kuin olemaan siittäjiä ja vastuuttomia mulkeroita, kuten sinä!!!!!
Sinä Lapseton olet asiaton ja erittäin vastenmielinen,huomaa ettet ole kokenut sitä ihanaa tunnetta kun vanhemmuus. Miksihän sitten (henk.kohtasesti) minua on silti "naitu " vaikka olen ns. "synnyttänyt löysäpillu". Mies ystäväni ovat tietoisia lapsistani ja siitä että olen synnyttänyt mutta sitli on hyvin hommat sujunut. Sinulla ei ole mitään kokemusta asiasta näemmä joten älä tule toiselle viisastelemaan.
Voimia! kyllä asiat järjestyy!
Kaverillani oli just semmonen tilanne että ukko ei halunnu lasta ja uhkas erolla ja ties millä. Kaverini päätyi aborttiin... pitkän harkinnan jälkeen josta olen erittäin vihainen, en kaverilleni vaan ukolle. Miten miehet kehtaa pyytää naista tekee aborttia!
lapset ei ole kertakäyttö tavaraa!
Olen miettinyt ja edelleen olen sillä kannalla että pidän lapsen jos kaikki menee hyvin ja lapsi on terve eikä ilmene mitään komplikaatioita raskauden aikana..
Sen verran halusin kertoa että mies on tällä hetkellä siis palannut exänsä kanssa yhteen tai jotain sellaista.. ja tällä exällä on muutaman vuoden ikäinen lapsi joka on myös "vahinko". Vaikka mieheni/hänen miehensä kasvattaa tätä lasta niin se ei ole hänen biologinen lapsensa. Hyvä tyyppi toi mun mies.. jolle nainen ei ole kertonut tähänkään päivään mennessä kuka on kyseisen lapsen isä.
Luulis, että jos se toisen lasta kasvattelee niin kyllä se omaansakin.
Ja jos ei kasvata tai halua osallistua niin voi voi, itepähän mä olen valintani tehnyt.. itseasiassa mä en ole ehtinyt hirveesti miettiä miltä siitä lapsen isästä tuntuu kun tässä on itellä tarpeeks mietittävää tässä vaiheessa oman hyvinvointini kannalta että joo..
En tarvitse miestä välttämättä mutta omaa lastani en tappaisi..
Heh tää kyl vähän muistuttais sitä klikkaa mua sarjaa mut se oli vaan viihdettä.. tää on mun elämää. Enkä mä varattua miestä oo koskaan pannukkaan.
Paljon voimia ja onnea täältä keski-suomalaiselta mammalta! (: Lapsi on ihanin asia joka voi tapahtua valmiille naiselle.Ajattele kultaseni itseäsi ja lasta.Anna miehen nieleskellä asiaa hetki! :) Kaikki kääntyy parhain päin.Äläkä välitä typerysten asiattomista kommenteista.
Kaikkea hyvää ja muistele näitä rohkaisevia kommentteja kun pelottaa ja jännittää tämä uusi ja ihana asia.
Vielä kerran Paljon Onnea!
Oot kyl aika ilkeä sitä toista naista kohtaan, kun oot varattuun mieheen menny sekaantumaan. Vaikka et olis tullut raskaaksi, ni olet kyllä jo silti varmasti pilannut heidän onnen.
et vissiin osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi?
et vissiin osaa lukea tai ymmärrä lukemaasi?
Sulla on ilmeisesti lukihäiriö, kun et lukemaasi ymmärrä! Se mies ei ollut varattu pöljä, kun aloitti suhteen...
Mies oli eronnut siitä silloin kuin me tapailtiin ja he eivät silloin miettineet yhteen palaamista.
Eli miten tää on mun syytä?
Jos tapaan miehen joka kertoo juuri eronneensa ja aloittaa suhteen kanssani, en näe asialle mitään estettä..
sitten saan tietää että he ovatkin yrittämässä yhteen paluuta ja siihen paikkaan päättyi meidän näkemiset..
Ja se että olen tullut raskaaksi suhteemme aikana ei tee minusta perheeseen sekaantujaa koska siihen aikaan olin hänelle se ainoa..
Ompas täällä netissä provosoivaa porukkaa..
Säälin miestä. Olet röyhkeä ja kiero, jos edes suunnittelet pitäväsi lapsen. Hyh hyh sentään, typy. Jos mies haluaisi sut ja lapsen, se olis jo sun eikä eukkonsa kanssa. Mahtaa elatusmaksujen kautta "rakkaus" suhun lisääntyä. HAH HAH!
KUINKA SÄ OSAISIT EDES TOTA ÄPÄRÄÄ KASVATTAA KUN ET OSAA EDES KIRJOITTAA. "ompas" KUULUU "onpas"
Sinä se säälittävä olet etkä tajua mistään mitään. Olet todella tyhmä!!!! Toivottavasti sulla ei ole lapsia, kun niitä ei oikeinkirjoituksella kasvateta törppö!
Hei sinä "OOT IDIOOTTI" Taitaa olla ruuvit hieman löysällä kun tulet tuollaisesta kritisoimaan kun on kyse tärkeästä asiasta. JA ELLET TIENNYT Ompas ja Onpas on sama asia,ero niillä että toinen on kirjoituskieltä ja toinen murretta. Meilläpäin ei käytetä lainkaan sanaa ONPAS vaan AINA OMPAS .
Jos tulisit kirjoittelemaan uudelleen selvin päin... 1.57
Nyt tulin. Selvin päin kuten yölläkin. Tein yövuoroa päivystyksessä 1.57. Typerys, luuletko et kaikki yöllä valvovat ovat kännissä? Tee abortti, ettei noin tyhmät geenit periydy.
Missä päivystyksessä ennättää ja on luvallista roikkua jollain keskustelupalstalla! Ettei ois teilläkin odotussalissa istunut potilaita, joitten hyväksi olisi voinut tehdä jotain, edes pientä? Ettei vaan olisi taas jonku sosiaali- ja terveyspiirin ylimielistä touhua siellä.
Tein uuden testin ja näyttää hyvältä. Oon tosi ilonen :)
It's meant to be :)
Nyt aion vaan keskityy ja nauttia
Kukin taplaa tyylillään. Toivottavasti tämä päätös ei ala harmittamaan myöhemmin tai riko ulkopuolistenkin ihmisten välejä tulevaisuudessa. Ihme touhua!
Ei kukaan kaipaa sinun mielipiteitäsi täällä, ne on ihan yhdentekeviä
Sääli. Otan osaa. Tossa idioottikuviossa sä ootkin ainoa, joka on iloinen.
Ääliö olet sinä etkä ymmärrä yhtään mistään mitään. Pida huoli omista asioistasi äläkä puutu muiden elämään, kun ei ole älliä eikä ymmärrystä toisia kohtaan...Olet varmaan täydellinen itse.
Mä en ymmärrä sitä, että miksi mun pitäisi ajatella toisia ihmisiä kun ei nekään ajattele mua.
Jos joku tulee raskaaksi niin ensinäkin siihen tarvitaan kaksi ihmistä.
Ja toisekseen jos mä päätän, että mä kasvatan lapsen itse niin otan täyden vastuun lapsesta taloudellisestikin enkä vaadi isää osallistumaan elämään.
Jos isä haluaa osallistua niin en tule eväämään hänen isyysoikeuksiaan.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Mä en ymmärrä miksi mun pitäis ajatella jotain sen miehen exää, kun silloin kuin tämä lapsi tehtiin niin meijän piti rakentaa yhteinen tulevaisuus ja siihen uskoin ja minulla on tosi huijattu olo nyt..
Se että he päättivät jatkaa yhdessä ei ole mun päätös-mä en siihen voi vaikuttaa ja se ei helvetti soikoon ole mun syntymättömän lapsen ongelma. Mä oon itsekäs ja teen juuri niin kuin mä haluan koska nähtävästi ei tässä kukaan muukaan mua ja mun tilannetta ajattele- kaikki ajattelee itseään.
Todella idioottimaisia ihmisiä liikkeellä jotka tulee nettiin jauhaa mitä sylki suuhun tuo.
Totta helvetissä mä oon iloinen ja mulla on täysi oikeus siihen.
En ole menossa rikkomaan mitään perhe onnea. Mies voi mun puolesta jatkaa niin kuin tähänkin asti... ilman mua.
Onnea tulevaan! Ei perhe tarkoita aina ydinperhettä! :) Räyhääjät voi mun puolesta katsoa peiliin, rauhottua ja koittaa nähdä asian toisenkin laidan! Ihmeen ahdasmielistä kukkahattu-täti kansaa! :) Ap asioilla on tapana järjestyä ja olen iloinen päätöksestäsi! Hatun nosto ja kaikkea hyvää sinulle ja pikkuiselle!
Niinpä, sinähän sen sanoit! Lapsen pitäminen on aina itsekäs valinta, oli se sitten alunperin toivottu tai ei!
Hienoa, pidä pintasi! Lapsen kanssa aina pärjää, miehistä ei voi mennä takuisiin.
Ahdasmielistä
Kiitos Cherry! Onneksi tässä maailmassa on ihan järkeviäkin ihmisiä.
On vaikea luopua syntymättömästä kun tiedän että hän tekee minulle tähän pahan olon, tunnen jo nyt oireet.. ja se on merkinnyt paljon.
Älä luovu lapsesta. Jokaisella lapsella on tarkoitus tulla tänne, yksikään ei synny vahingossa. Pärjäät kyllä, kun sinulla on läheisiä tukena. Omalla tyttärelläni oli eron jälkeinen laastarisuhde varatun miehen kanssa eikä pitänyt enää olla mahdollista tulla raskaaksi, mutta niin vain kävi. Hän päätti pitää lapsen, vaikka taisteli viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti asian kanssa. Lapsen isä sai kumppaninsa kanssa lapsen, kun tyttäreni raskaus oli alle puolen välin. Todella sotkuinen, raskas ja vaikea prosessi on ollut tyttärelle ja meille läheisille, mutta sitten syntyi "maailman ihanin vauva". Lapsen isän parisuhde oli jo vuosia kriisissä eikä hän halunnut yhtään lasta. Hän sai niitä kaksi. Entinen suhde päättyi ja nyt ovat tyttären kanssa yhdessä, mutta eivät asu samalla paikkakunnalla. Mies pitää yhteyttä toiseenkin lapseen, joten molemmilla lapsilla on nyt isä, vaikka ei heidän elämässään joka päivä olekaan.
Ei tämä ole mitään ainutlaatuista. Tällaista on tapahtunut varmaan "miljoona" kertaa maailmanhistoriassa eri puolilla maailmaa. Ilkeää arvostelua suoltavat ne säälittävät ihmiset, jotka eivät ole ikinä päässeet raakileen asteelta eteenpäin eivätkä anna toisten elää omalla tavallaan. Jos ei ole mitään myönteistä sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään ja pitää mielipiteensä omanaan. Kukaan ei halua eikä kaipaa teidän suvaitsemattomien ja ymmärtämättömien ihmisten ilkeitä viestejä. Ette tekään täydellisiä ole, mutta kun osoittaa toisten virheitä, kuvittelee, etteivät omat näy.
Voimia ja rohkeutta sinulle, et ole hukassa. Lapsi antaa todella paljon ja vaikka isä on lapselle tärkeä, kuinka monta juopporenttua ja väkivaltaista miestä on isänä lapsille ja aiheuttaa lapsilleen elinikäiset henkiset traumat ja vammat. Parempi yksi tasapainoinen ja hyvä vanhempi, kuin yksi hyvä ja yksi paha.
Ensimmäinen vuosi on raskas, vaikka lapsi olisi kuinka "helppo", mutta sitten alkaa helpottaa, kun kävelee ja alkaa tapailla sanoja. KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE! Älä välitä typerien ihmisten puheista ja mielipiteistä äläkä anna niiden vaikuttaa millään tavalla ratkaisuihisi. Se on sinun elämäsi ja sinä teet itse valintasi ja kannat vastuun niistä. Vain itseensä ja omaan elämäänsä tyytymättömät ihmiset yrittävät lytätä ja kuvittelevat parantavansa sillä omaa huonoa oloaan. Kypsillä ihmisillä ei siihen ole tarvetta.
Hei! Teit hyvän päätöksen. Lapsi on maailman ihanin asia! Tulet kiittämään itseäsi miljoonia kertoja tästä valinnasta.
Jos olisi mahdollista, olisin vapaaehtoinen "pappa" lapsellesi.
Minä en ikinä tekisi aborttia, vaikka miestä ei olisi tai lähtisi lätkimään. Rakkaus lasta kohtaan on vaan suurinta maailmassa ja siinä jää kaikki saakelin tyhmät äijät joita ei oma lapsi kiinnosta auttamatta toiseksi.
Yksi tuttuni tuli raskaaksi vahingossa ollessaan surkeassa suhteessa. Tilanne oli katastrofi eikä nainen edes tiennyt haluaako ylipäätään tulla ikinä äidiksi. Sai lopulta keskenmenon rv 12. Miehestä erosi, mutta km ja lapsen menetys koskee vieläkin. Oli siis lopulta päättänyt pitää lapsen.
Sitten toisekseen, kun täällä noista elatusmaksuista puhutaan. Jos miestä ei kiinnosta olisiko parempi vain antaa asian olla ja jättää isyydentunnistus kokonaan väliin? Eräs toinen tuttavani jäi kuin nalli kalliolle kun mies lähti nykimään kun toinen ei suostunut vahinkoraskautta keskeyttämään. Kaveri oli nuori alle 20 silloin, muttei ole koskaan katunut, että piti lapsen. Nykyään hän on naimisissa ja saanut 3 lasta lisää. Aviomies adoptoi tämän " isättömän" lapsen.
Biologinen isä ei ole koskaan halunnut tavata lastaan, eikä häntä ole isäksi nimettykään. Tämä siksi, ettei äijällä tule myöhemminkään olemaan mitään oikeuksia lapseen jos keksisi ruveta joskus 10 vuoden kuluttua tai joskus huvittamaankin omaan lapseen tutustuminen. Suomalaisen oikeus systeemin mukaan ukko ei voi ruveta vonkumaan testejä myöhemmin ilman äidin suostumusta. Minäkin jättäisin sellaisen äijän jota ei kiinnosta ihan ulos koko jutusta, sillä omapa on tappionsa, eikä auta kitistä jälkikäteen.
Onnea odotukseen!Äläkä tee mitään typerää kenenkään painostuksesta.
Älä missään nimessä keskeytä raskautta. Kadut sitä loppu ikäsi. Ota lapsi ilolla vastaan ja valmistaudu hoitamaan se yksin jos tämä isä ei siihen ala. Kerro mahdollisimman heti asia myös hänelle.
Mä kun aloin oottaa ni lapsen isä nousi puihin. Mulla oli 9kk aikaa valmistautua hoitamaan lapsi yksin. Perhe ja ystävät ovat olleet suuri tuki. Hyvin on pärjätty ja niin pärjäät sinäkin :D tsemppiä sulle! Toivottavasti kaikki menee hyvin :)
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Tulin itse raskaaksi myös varatulle miehelle. Päätin pitää lapsen. Nyt lapsi vähän yli 2v. Isäänsä nähny vaan muutaman kerran. Hänen vaimo antoi miehelle anteeksi tämän. Nyt he kuitenki eroomassa koska mies jääny taas kiinni muista naisista.
Pidä lapsi kyllä sinä pärjäät. Alku on vaikeeta mutta sitten helpottaa. En kadu että pidin lapsen. Nyt lapsen isä haluisi olla mun kanssa mutta liian myöhästä mulla uus parempi mies.
Onnea aloittajalle. Mitä muutamia vastauksia luin, on maailmassa kyllä sairasta porukkaa. Jotkut katkerat akat täällä purkavat pahaa oloaan. Mutta sinulle aloittaja toivotan kaikkea hyvää sinun ja pikkuisen elämäänne.
ämmät ärsytätte noilla tsemppiä sulle- lässytyksillä.
Vaihtakaa jo kappaletta välillä.
Vaihda sinä keskustelupaikkaa, kun et kestä lukea. Mitä hittoa se sulle kuuluu, mitä täällä kirjoitellaan. Painu muualle lässyttämään.
Katsos näillä kommenteillasi osoitat miten tietämätön ja ahdasmielinen olet. Minä laittelen paljon paljon tsemppejä sulle että tajuasit miten typerää touhusi on.
se on vaan merkillistä kun kerran pettää, pettää aina, näin se vaan usein menee..
Tähän on pakko kommentoida sen verran, että monet lapset ovat saaneet alkunsa vahingon kautta, ja kun lapsi on syntynyt ovat vanhemmat vain kavereita. Tämähän on aivan normaalia nykypäivänä ja sitäpaitsi monet avioparit eroavat lasten ollessa vielä LAPSIA, niin onkos se sitten jotenkin parempi? Ei lapsen pitämistä kannata miettiä tuolta kannalta koska hyvin harva parisuhde/avioliitto kestää.
Ei Aborttia. koska Ei voi tietää saatko enään lapsia ollenkaan loppuelämäsiaikana.
Nyt olisi tilaisuus.
Kiitos kaikille viesteistä.. tosissaan on tullut tässä tänään selviteltyä asiaa tän miehen kanssa.
Ensimmäinen reaktio on ollut se, että hän ei halua lasta kanssani mikä ei ollut mikään yllätys. Seuraavaks alko ilkeily ja semmonen välinpitämättömyys tyyliin " tee mitä haluat, se on sun valintas, ei tarvii mun elämää pilaa, hauskaa loppuelämää sulle"
No sanoin vaan, että on se sunkin lapsi mut jos et halua osallistua niin ei tarvitse.. sit sieltä alko tulla viestejä missä se sanoo "Luulin et me voitais olla ystäviä.."
Sit vähän itsekin rauhotuin ja vastasin et "Niin mäkin luulin. Tuntuu vaan siltä tällä hetkellä että et välitä musta tai tästä tilanteesta ja syytät vaan siitä et pilaan sun elämän vaikka yritän keskustella asiasta..."
Sitten se soitti ja kun se kuuli että en mäkään tästä varsinaisesti riemuissani ole kun tilanne on kaikin puolin hankala.. niin se yritti lepytellä.. Sano ettei halua riidellä ja haluaisi tietää mitä se vois tehdä asian hyväksi ja että se tarvii aikaa miettiä jne..Sanoin että se voi tehdä miltä siitä tuntuu..
Sit lisäsin, että mä en voi hyväksyä sitä että jos sä nyt lähdet niin et voi palata enää mun elämään parin kuukauden päästä..voit toki nähdä lasta kun haluat mut mä en pysty olemaan tästä lähtien enää se joka odottaa soittoa jne..
Ehkä se ymmärsi, tai sit se on vaan todella sekasin koko tilanteesta.
En mäkään tätä ole suunnitellut ja en mä ole sanomassa sen nykyiselle naiselle mitään jne.. ei se kuulu mulle..Tietysti on varmaan järkevää että se kertoo ite jos haluaa mut tärkeintä mulle tällä hetkellä on se,e ttä en saa keskenmenoa sen takia että se stressaa mua niin paljon.
Tottakai mä haluaisin olla sen kanssa koko ajan mut se ei vaan mee niin...
En hetkeekään kadu sitä että haluan pitää tän lapsen vaikka se ei tällä hetkellä sille miehelle olekaan ihminen..
Ja tosiaan tuossa olikin yksi jo kommentoinut erittäin oleellista seikkaa tässä tilanteessa.
Olen tosiaan sen ikäinen, että en tiedä tulenko koskaan tapaamaan enää miestä ja voinko enää tämän jälkeen saada lapsia. Senkin takia haluaisin pitää tämän. En ole niin nuori, että olisi koko elämä aikaa. Se on tietynlainen totuus tässä tilanteessa.
Ja jos tietäisin,että minulla ei olisi varaa tai olisin muuten taloudellisesti vaikeuksissa niin miettisin mutta tilanteeni on todella ihanteellinen. Vaikka mies lähtisi lätkimään, tiedän että hän ei sitä tee.Mutta silti mulla olisi varaa ostaa kaikki mitä haluan lapselleni, eikä tärkeintä ole se tavara vaan rakkaus mitä voisin tarjota lapselleni..
Lähdin kirjoittamaan tänne sen vuoksi, että onko lasta kohtaan väärin että se joutuu syntymään tällaiseen tilanteeseen.. mutta mietin, että mikään mies ei koskaan tule voittamaan rakkautta omaa lastani kohtaan.
Miehiä tulee ja menee, lapset on omaa lihaa ja verta-ne pysyy.
Tiedän, että joku varmaan ajattelee että oon kauhee akka kun pidän vahinko lapsen kun mies on palannut exänsä kanssa yhteen- mutta olishan sen pitänyt silloin aikoinaan itsekin miettiä sitä ehkäisyä, se on kuitenkin ollut se joka on uudelleen ja uudelleen mun kanssa touhuihin ryhtynyt ilman ehkäisyä ja naureskellut, että miten ehkäisyn puuttuminen voisi johtaa raskauteen.
No näin siinä kävi.. ei se miten tähän päädyttiin ole tällä hetkellä enää oleellista vaan että tässä nyt ollaan ja asia pitää vaan hyväksyä ja oppia elämään sen kanssa.
Mua ei pelota yhtään- korkeintaan jännittää.
Mut on siitä muutkin selvinnyt, miks en minäkin.
kaiva toukanalku pois kohdustas. susta ei oo äidiks. oot leväperäinen ääliö.
SINÄ "hyi mikä akka" Saat minut voimaan pahoin ja en toivo sinulle mitään muuta kun aivot ja sydämmen.Toivottavasti sinulle tapahtuu joku tilanne joka saa sinut ymmärtämään asioita. Olet tarpeeton henkilö tässä keskustelussa joten mene jakamaan tietosi jolleikkin muille,aikasi kuluksi voisit myös lukea muita palstoja ja juttuja äitiydestä ja isyydestä niin huomaisit miten ihana ja maailmaa mullistava asia se on !
Toivottavasti osaat muuttaa asennettasi..
ja mä en toivo sulle mitään muuta kuin että oppisit kirjoittamaan. sydämen-sanassa on vain yksi m-kirjain.
Niin olenkin :D
Juuri sopivasti osu tuo :)
BUHAHAHA..
jospa ens kerralla tulisit takaisin niin et sulla on jotain asiaakin.. tää toukka on yhtä toukka kuin säkin joskus aikoinaan olit ja ihan ihminenhän sustakin kuoriutui..
Hei sinä Hukassa___2011 ! Olen todella iloinen päätöksestäsi, pidäthän meidät täällä ajan tasalla sillä minua ainakin kiinnostaa kovasti miten pärjäilet ja muutenkin laitahan kuulumisia tänne ! olet oiva esimerkki muille ! :)
Onko moniavioisuus viellä suomessa kiellettyä?
hyvä hukassa_2011!
itse odotan toista lasta v.36 4 ja yks lapsi ennestään, 2v poika. meillä on mennyt tasan 10v vuotta että ollaan päästy tähän onnelliseen tilaan että tulossa on toinen lapsi. takana siis todellakin niin monta surun vuotta, lapsettomuushoitoja, lääkkeitä, sairaslomia, psykologeja jne. ja miten tämä sinuun liittyy niin haluan vain sanoa sen että olet todellakin jo 28-vuotias ja mitään takuita ei ole että koskaan tulisit enää raskaaksi tai löytäisit sen oikean ennen kuin olet liian vanha tällaiseen.
toivon vain että et ikinä joudu kokemaan tätä surua mikä meillä on ollut niin monta vuotta että lasta kaipaa mutta sitä ei saa.
minulla on 2 läheistä ystävää joista kumpikin ovat tehneet abortin nuorena. toisella syy kuten sinulla ja toinen ei halunnut lapsia. mitään he eivät kadu tänä päivänä niin paljon kun aborttejaan. ensimmäisellä on tänä päivänä 2 lasta mutta toinen sairasti vuosi sitten rintasyövän ja ei tule koskaan samaan lapsia.
monet katkerat itkut on hän itkenyt varsinkin nyt kun olen raskaana. laskee aina kuinka vanha hänen lapsensa olisi ollut tänä päivänä jne.
ja vaikka mitä nämä idiootit täällä palstalla sanoisivat niin seuraa sydämesi ääntä ja muista että aborttia ei voi peruuttaa eikä se koskaan unohdu.
mies on ollut hyvin tietoinen tekemisistään sekä riskeistä joten älä hyvä ihminen ota syitä pelkästään omille niskoillesi. sinulla on ihan tarpeeksi miettimistä omassa tilanteessasi. jokainen aikuinen ihminen tietää että tällainen tilanne on mahdollista jos siihen "leikkiin" alkaa.
mieti nyt itseäsi, sinun omallatunnollasi abortti tulee olemaan loppu elämäsi ja sinä sen koet niin fyysisesti ja psyykkisesti. sekä raskauden tai abortin.
kaikkea hyvää sinulle ja toivon yhtä onnellista odotusta sinulle kuin itsellänikin.
Moikka!
Tulin vähän päivittämään tilannetta. Toki eihän se radikaalisti ole vielä muuttunut. Olemme puhuneet tänä aamuna ja aamu yöstä miehen kanssa varmaan kaksi tuntia asioista..
Hän oli rauhottunut eilisestä ja kertoi,että reagoi vahvasti ja hyökkäävästi koska tunsi olonsa uhatuksi mutta tajusi asioita hetken mietittyään, että itse on soppansa keittänyt.
Ehdotin että ottaisimme etäisyyttä, että saadaan molemmat mietittyä asioita ja lisäsin, että ymmärrän täysin sen että haluaa jatkaa nykyistä suhdettaan.
Sitten hän vastasi siihen että hän ei usko, että se nykyinen suhde kestää kun on mennyt niin huonosti pitkään. Ja sanoi, että pelkää katuvansa jos jää pois nyt elämästäni koska haluaisi olla lapsen elämässä mukana alusta asti ja ymmärtää,että en voi odottaa sitä että heillä menee suhde karille jne..
Hän sanoi, että ensimmäinen vuosi vauvan kanssa tulee olemaan mulle todella rankka yksin ja hän ei halua että joutuisin käymään sen kaiken valvomisen yms. läpi yksin..
Rehellisesti mä en usko, että se pystyy noin vaan jättämään nykyistä naistaan. Mutta jääkö nainen viereen kun kuulee tästä-en tiedä.
Seuraavat kolme kuukautta on kriittisiä lapsen selviämisen kannalla ja pelkästään ajatuskin siitä, että raskaus menisi kesken aiheuttaa vatsakramppeja.
Oli se laskenut omassa päässään lasketun ajan ja miettinyt silmien väriä ja haluaisi kuulemma pojan :) ei se onneks ihan tunteeton ole.
Tällä hetkellä toivon että aika näyttää... vaikka olisin kohta himokas ja isomahainen yksin odottaja niin tulen olemaan maailman onnellisin siinä vaiheessa kun saan sen kääryleen syliini- vaikka sitten yksin.
Tiedän, että jos joudun käymään tän läpi ilman lapsen isää niin tulen vollottamaan jokaisella lääkärikäynnillä itsesäälissä mut ei se muuta mitään.
Tänä syksynä menetin läheisen ihmisen äkilliseen sairauskohtauksee. Sen jälkeen elämän prioriteetit on muuttuneet kokonaan.
En ajattele asioita enää niin, että "sitten joskus" vaan tartun jokaiseen tilaisuuteen kaksin käsin minkä vaan saan ja elämän elämääni täysillä sillä huomenna se voi olla ohi.
Käytiin äsken miehen kanssa syömässä niin sai juteltua kasvotusten. Hän on kertonut tässä vaiheessa exälleen, että on ollut luonani yötä kerran ja siitähän se nainen riemastu!
Ja ilmeisesti hän on nyt tullut taas siihen tulokseen että aikoo myös kertoo raskaudesta. Itse suosittelin odottamaan että tilanne rauhoittuu mutta mies sanoi,e ttä on se ihan sama kertooko sen nyt vai kolmen kuukauden päästä koska lopputulos on sama, että he eivät luultavasti jatkaisi yhdessä.
Sanoi myös sitä, että ei jaksa sitä että ei saa lähtee poikien kanssa mihinkään vaan kaikki pitää tehdä yhdessä ja sitä rataa...
Sanoi odottavansa sitä,e ttä ensi kerralla kun lähtee poikien kanssa niin alkaa taas sama sota ja siihen se suhde kuitenkin päättyisi.
Yritin neuvoa olemaan kärsivällinen ja yrittämään jos hän sitä oikeasti haluaa.
Kerroin, että ymmärrän hänen tilanteensa ja olen iloinen, että ei ole mua hylkäämässä vaikka emme olisikaan yhdessä.
Vastasi siihen, että mistä sitä tietää mitä tässä 9 kuukaudessa tapahtuu..
Kai tässä pitäisi olla jotenkin iloinen. Nainen tosin löysi mut facebookissa ja teksti ei ollut niin kaunista vaikka en lähtenyt mukaan siihen provoon niin pelkkä epäilyskin riitti hänelle haukkumaan mut pystyyn.
Onhan se ikävää, että mun täytyy niellä se mitä sielt tulee mut itepähän tähän ryhdyin, mut en mää tiennyt et ne palaa yhteen viel...
Ja vaikee kuunnella tollasta paskaa kuten "mun mies ei vilkaisiskaan suhun" kun tiiän että tässä raskaana ollaa.
Elämä on. Ihan sama mitä se yks siel laukoo, mulle on tärkeintä mun ja alkion hyvinnointi nyt.
Jäin pohtimaan sun "varsinaista kysymystä" , "että onko lasta kohtaan väärin että se joutuu syntymään tällaiseen tilanteeseen"..
Oon ite naimisissa, yhden lapsen äiti ja samana päivänä tehnyt kanssasi uuden positiivisen raskaustestin. Elämäntilanteeni on monelta kantilta "täydellisempi", kuin sinun, NYT, mutta 8kk on pitkä aika, ja tosiasiassa kumpikaan meistä ei vielä tiedä, millaiseen tilanteeseen lapsemme tulevat syntymään. Niin moni asia voi muuttua, suuntaan tai toiseen. Eli pelkkien kauhukuvien perusteella ei kannata lapsesta luopua: usein kaikki menee paljon odotettua ja kuvitelmia paremmin. Lopulta se tilanne, johon lapsesi syntyy, on kiinni vain sinusta: jos sinä voit hyvin, syntyy lapsi hyvään tilanteeseen. Kaikki muu siinä ympärillä on toissijaista ja järjestettävissä olevaa.
Tsemppiä sinulle odotukseen (ja ihmissuhdekoukeroihin), toivotaan, että molemmat saamme pitää vauvamme, jotka saisivat sitten aikanaan syntyä "hyvään tilanteeseen". :)
Mun vaisto sanoo, että teidän suhde ei tule olemaan rakkaussuhde, mies haluaisi olla tekemisissä vain siksi, kun lapsi olisi biologisesti hänen. Kuulostaa aika repivältä, kun mies koetaa hajottaa ajatuksia kahteen eri suhteeseen. Se, että sinä oot raskaana, niin se on okei, koska oot taloudellisesti, fyysisesti, henkisesti(?) kypsä raskauteen. Mutta muista tervejärkisyys, en usko ,että teidän suhteesta tulee mitään kummempaa, mutta ihan hyvä, jos mies suostuu olemaan tukena. Itseäni ainakin loukkaisi, että mies raivostuis raskausuutisesta ja alkaa sättimään, sitten onkin muka vähän ajan päästä "miettinyt" asioita ja haluaakin olla tekemisissä jollain tavalla, ei vaikuta sataprosenttiselta tuelta.
Ja jos teidän suhde oli lyhyt ja ehkä intohimoinen(lyhyessä ajassa ei kerkiä rakastumaan/rakastamaan), niin ei sellainen kanna, etenkin, jos tyyppi kipuilee tuoretta eroa ja sitten palaakin takaisin-tosi päättämätöntä ja epäkypsää.
Itse joudin pohtimaan aikoinani, haluanko olla senaikaisen mieheni kanssa, kun hän ei halunnut lapsia, lopetin suhteen ja hankkiuduin raskaaksi(lapsettomuushoidoilla), kun en halunnut sitä epävarmuutta, haluaako mies lapsia vai ei. Ja hyvin on mennyt.
Kaikkein kuluttavinta on epävarmuus.
Moikka!
Odottavan aika on pitkä.
Tunteet tuntuu heittelevän.. en tahdo uskoa että olen tässä tilanteessa. Raskaana.
Plus kaikki tää muu soppa siihen päälle.. tänään on ollut kaikin puolin mukava vapaapäivä. Vähän jännitti että soitteleeko mies tänään jne. kun ei oltu eilen sen koommin yhteydessä näkemisen jälkeen niin en ollut varma millainen tunnelma hänelle jäi.
Kyllähän se sitten soitti.. ja monta kertaa ja naureskeltiin yhdessä.. joulukiireelle.
Musta tuntuu, että oon aivan ihastunut siihen.. ja en haluais olla. Eikä se tunnu ollenkaan väärältä. Paitsi tietysti sillä tavalla pelottaa ihastua enempää kun en ole varma sen tunteista. Mun on vaikea edes harkita mitään muita miehiä vaikka niitä parveilis ympärillä-kun odotan toiselle lasta.
Tietysti jos meillä menisi nyt välit kokonaan poikki niin sitten varmaan itkettäis aika pitkään...
Tulin tänne kirjoittamaan siitä, että... on hirmu hankala tietää mitä toisen päässä liikkuu. Mitä mä loppujen lopuksi merkitsen ja mitä mun pitäis tehdä?
Tuntuu hyvältä tää meijän suhde mitä se nyt on. Mutta onko se aina tätä.
Mua pelottaa kun sen nainen saa tietää tästä raskaudesta ja pelottaa ylipäätään se vahvistaisiko se vaan heidän suhdettaan.. ja mikä mun paikka on sen elämässä siitä eteenpäin.
Sen miehen työ ja 12 tuntiset työpäivät aika paljon syö tätä vapaa-aikaa minkä vuoksi en ole jaksanut mäkättää koko ajan siitä että milloin se ehtii tai ei ehdi nähdä.
Ja kun ajoittain tuntuu siltä,että sillä on tunteita, mutta se yrittää vaan peittää ne ja pidätellä itteensä. Ja sit kun se on se joka aktiivisesti pitää yhteyttä, nykyään mä en oikeestaan jaksa vaivautua paljoa.Eikä se oikeestaan vauvasta tai raskaudesta pahemmin ees puhu-mahtaako edes sisäistäneen koko tilannetta.
Eilen kyllä kasvotusten puhuin sille kaiken mun tunteista mutta just ajatus siitä,et joulu ja uuden vuoden juhlat vietetään eri osoitteissa niin kuin kaikki juhlat tähän asti tuntuu karulta.
Se viettää ne perheensä kanssa ja lupas jotain päätöksiä tehdä uutena vuotena.. mutta ei se vaan tunnu oikeelta.
Mut ei voi mitään.
Mietin, että jos tekisin abortin niin olisiko se tilanne yhtään sen erilaisempi meijän välillä? en usko.
Tuo nimimerkkisi Hukassa kertoo tilanteesi. Sä tod olet ihan helevetin hukassa. Tee äkkiä lapsellesi palvelus ja abortoi se hevon kuuseen. Moro!
hukassa_2011 Lue tämä tarkkaan !
Sinulla on oikeastaan kaksi asiaa mietittävänä. Toinen on lapsi. Olet raskaana ja aiot pitää lapsen.
Toinen on tuo mies. On aivan eri asia haluta olla suhteessa jonkun miehen kanssa kuin saada lapsi jonkun miehen kanssa.
Olet ehdottomasti vaikeassa tilanteessa. Mies vaikuttaa kertomasi mukaan epäkypsälle ja epävakaalle. Entä teidän keskinäinen suhteenne?
Tässä tapauksessa mielestäni sinun on mietittävä molemmat asiat erikseen. Teet mielestäni oikean päätöksen pitäessäsi lapsen, koska minäkään en lähtisi leikkimään kohtalolla.
Toinen juttu on tuo mies. Mieti, haluatko todella sitoutua häneen. Lapsi ei pelasta huonoa parisuhdetta, päinvastoin. Onnellisessa parisuhteessa on rakkautta, luottamusta ja sitoutumista, tiedät sen itsekin. Onko tämä suhde sellainen?
Yksi vaihtoehto on hankkiutua miehestä eroon ja näin turvata raskaus ja lapsen elämä. Mikäli epäilet miehen aiheuttavan sinulle lisää murhetta, hankaluuksia sekä epävarmuutta, niin hankkiudu hänestä eroon.
Raskaana olo ei totisesti ole mitään herkkua. Siihen ei kaipaa mitään ylimääräistä draamaa. Tarvitset rauhaa ja turvaa. On miljoona kertaa helpompaa käydä ultrassa tai neuvolassa yksin kuin elää keskellä epävarmuutta. Tarvitset pari läheistä ystävää. Ja kodin, missä saat rauhassa levätä.
Kun vauva syntyy, tarvitset aikaa ja rauhaa lapsen kanssa. Kyllä vauvan kanssa pärjää yksin, kunhan on jonkinlainen turvaverkko olemassa, esim. isoäiti tai sisar. Kaikkein tärkeintä on se, että elämä on kunnossa, että on mahdollisuus olla paras mahdollinen äiti lapselleen. Huonon miehen kanssa se ei onnistu, sillä kaikki heijastuu kaikkeen.
Tekemäsi päätökset vaikuttaa ennenkaikkea lapseen. Mieti, mitä siitä seuraa, jos suhteenne ei kestä. Onko miehestä isäksi ihan oikeasti? Olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee hyvän isän, ei pelkän isän. Hyvä isä voi olla myös joku muu kuin biologinen.
Kun lapsesi syntyy, ymmärrät viimeistään, miten tärkeästä asiasta on kysymys.
Voimia sinulle ja onnea raskaudestasi!!!
Hei!
Kiitos pitkästä vastauksesta ja ennen kaikkea hyvistä neuvoista. On tosiaan ollut ajatukset hiukan sekaisin mutta luettuani viestisi näin monia hyviä huomion arvoisia asioita.
Aion tehdä juuri niin kuin sanoit. Suhteemme miehen kanssa on ollut todella lyhyt, jonka varaan on vaikea rakentaa tulevaisuutta. Ainoa tapa miten minun ja miehen suhde voisi kehittyä tästä eteen päin edellyttää häneltä nykyisen suhteen päättämistä, jotta voimme keskittyä täysin toisimme. Toistaiseksi en siis ole edes harkinnut jatkavani suhdettamme näin kuin se on tähän asti ollut, nykyään en tiedä mitä enää olemme...Ongelma on se, että ei niinkään minun puolelta ole vaikeaa unohtaa koko miestä vaan hän ei taida siihen pystyä. Nyt kun raskaus on paljastunut, hänelle on tullut tarve kertoa kaikki suhteestamme exälleen/nykyiselleen. Ja en tiedä mitä siitä hänelle seuraa mutta omaan elämääni en saisi antaa sen vaikuttaa..Olen peloissani, että mitä se nainen keksii mutta yritän olla ajattelematta asiaa.
Juttumme oli rakkautta ensi silmäyksellä, sitten kun hänelle tuli paluu arkeen ja exä taas tuttuine asioineen mukaan kuvoihin, oli hänen helpompi palata entiseen.. mutta olen huomannut, että aluksi hän oli helpottunut että palasivat exän kanssa yhteen niin hän taisi aika pian huomata, että eihän tää suhde ole yhtään sen parempi kuin ennen.. samaa paskaahan se on. Molemmat vakuuttavat muuttuvansa mutta miehen mukaan nainen jatkaa samaa rataa..
Minun on helppo hymyillä. Sillä tässä tilanteessa voin lapseni kanssa elää tasapainoista ja onnelista elämää myös ilman miestä.
Olen huutanut ja itkenyt miehelle, että minulle ei riitä se mitä suhteemme nyt on.. kuinka hänen täytyisi yrittää enemmän ja kuinka viikonloput ovat kovin raskaita ilman yhteydenpitoa ja vähäinen näkeminenkin tekee hulluksi.. ja hän tunnustaa, että on kohdellut mua väärin.
Ja huomaan että hän yrittää kyllä mutta ei yksi ihminen voi revetä kahteen osaan...Miten saisin hänet ymmärtämään että se on kaikki tai ei mitään? Kun ei se puhettakaan ymmärrä.
Olen miettinyt, että olisimme erossa niin ehkä hän näkisi paremmin tämän tilanteen. Kun olisin pois ns. "kuvioista". Mä en pysty oikeestaan tekemään mitään tai muuttamaan mitään jo tehtyä.
Ja haluaisin olla onnellinen odotuksen ajan kun se on varmasti muutenkin rankkaa, haluaisin vältyä kaikelta ylimääräiseltä sonnalta..
Hohhoijaa.
Jos sä oisit oikeati kypsä, niin sä pohtisit näitä asioita sun "hyvien ystäviesi" kanssa etkä täällä suoli 24.lla vai onko sulla niiitä vai onko pelkästään tämä keskustelupalsta.
Sitten sä hehkuta välillä kuin teini, että kyllä se meis on ihastuneempi kuin sinä ,ikään kuin kisa, kumpi on enempi retkussa.
Mietippä asian ydintä, oot paksuna, miksi oot paksuna? Siksi, että kuvittelit parin viikon panoa suureksi rakkaudeksi ja et ees tautien pelossa käyttäny kortsua. Musta sä taidat olla joku teini joka muka pohtii nyt niiin syvällisesti ,et "mitä mä oikein tekisin".
Itse en koskaan kerro omia kokemuksiani täällä- muutenhan täällä voi heittää läppää ja provota ja naureskella erittäin rikkaalle Suomen kielelle.
Mutta mietippä vielä ,ootko oikeasti kypsä mihinkään - ees äidiksi. Toisaalta nuoret äidit kasvaa äitiyteen, mutta jotku ei ikinä
Mä olen puhunut ystävilleni mutta kirjoitin tänne juuri siksi, että halusin puolueettomia mielipiteitä ja niitä on tullut kyllä, kiitos siitä.
Mielestäni olen järkevämpi kuin moni muu täällä ja muistaakseni ikääkin on melkein kymmenen vuotta yli sen "teini" vaiheen..
Jos välittäisin kaltaisistasi provoista ja ilkeistä mielipiteistä niin en tänne kirjottelis.. mutta tuollainen teksti pitää vaan yrittää sivuuttaa, koska sen tarkoitus ei ole rehellinen mielipide vain silkka idioottimainen tyyli yrittää saada toinen tuntemaan alemmuutta..
Olen sanonut toisen olevan musta kiinnostunut SEN TAKIA, ETTÄ IHMISET KUVITTELEE että kun varattu mies panee naisen paksuksi niin se on sen naisen syy koska se on huorannut.. mut niin se ei oikeesti aina mene.
Musta tulee loistava äiti ja paksuna ollaan, jee :)
Susta tulee ja sä jo olet täysi idiootti. Säälin äpärääsi suuresti.
Minä kun en oo sua hutsuksi haukkunu-ite oot ittesi alentanu.
Mutta se on aina riski, kun tänne kirjoittaapi, että aina ei saa niin kivaa palautetta, ihan kuin julkimoiden elämä, jotka toivoo itsestänsä mukavia juttuja kirjoitettavan ja edustavia kuvia otettavan. Sitten itketään ikävää kritiikkiä,kuinka ihmiset on ilkeitä.
Minähän vain realistisesti sulle kirjotian pohdintojani oman kertomasi perusteella.
Mua kyllä öklöttää myös ne ihmiset, jotka kerjää peukkuja feisbuukissa, itse en ole enkä koskaan tue olemaan niin lapsellisessa touhussa, jossa kerrotaan kaikki paskallakäynnit ym tyhjän elämän tekemiset. Musta hauskempi fanitusmuoto fb.ssä oli, että jos diggaat- työnnä peukku perseeseen.
Luin kyllä, että olet fyysiseltä iältäsi ehkä kolmekymppinen, mutta luettuani sun tekstiä henkisesti et ole vielä kuin korkeintaan parikymppisen tasolla.
Mutta kyllä se itsekkyys karisee, kun beibe syntyy.
Vointeja.
Mulle tulee semmonen tunne sun jutuista, että sä olisit tää miehen nainen.. se ns. exä. :P
Sori mut jotenkin tekstis oli kauheen avautuva ja raskas..
sin tekstisi on avautuvaa ja raskaan keskenkasvuista paatosta. Säälimme sinua kovasti. Olemme lukeneet alusta asti työporukassa tätä tarinaasi - miesvaltainen työpaikka - ja kyllä painokelvottomia ovat kommentit, joista kaltaisestasi elli epätoivosta lausutaan....
jep jep ja sun pointti oli?
Ei kai siinä mitään epätoivoista ole jos hyväksyy tosiasiat.
A) olen raskaana
B)Voin kasvattaa lapsen
C) teen sen
Jos tästä on nyt iloa ollut teijän koko työporukalle niin sepä mukavaa :)
Mut ihan turha alkaa moralisoimaan, mä en oo se joka tässä on pettänyt jotain toista.. Oon sinkku ja vahinkohan tässä nyt kävi, nyt sen kanssa pitää vaan elää.
Jos ei osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään niin se vasta epäkypsää olisikin.
HEi haloo, emme me moralisoi, vaan halveksumme ja pidämme sinua ihan täytenä pellenä.
Sitä se avopäin ajelu teettää.
Jep se kerto sille eilen kaiken, naiselleen....
Ja se nainen soitti mulle eilen.
Kiva soppa.. joka tapauksessa se mies nyt haluaa pitää etäisyyttä. Ihan sama mulle.. Ja nyt ne kuitenkin molemmat vuoron perään lähettelee kaikenlaisia viestejä, syyttelee, haukkuu. Ei niinkään se mies, mut enemmän se nainen.
Ei siin viel mitään mut ne ei jätä mua rauhaan, vaikka en vastaa niille.
Alkaa pikku hiljaa vituttaa se, että itse menee kertoo naiselleen panneensa mut paksuksi ja sit kuitenkin mä oon kaiken pahan alku, vittuuks mua jaksaa kiinnostaa.
mee oikeaan terapiaan-pitääks tätä shittiä lukea monta kuukautta.
Että paskan joulun järkkäsit itellesi, onneks ite pääsee erittäin hyvien ystävien hoiviin jouluksi.
Kyllä sääliksi käy idioottia hukassa olijaa. Sääliiiiiii...... sait mitä tilasit, tampio!
no ei mitään tarvii lukea jos ei halua :D eiks se oo netin idea, että tänne voi kirjoittaa mitä haluaa, vaikka sitten shittiä ja jokainen on vastuussa siitä mitä täältä lukee :D
En mä jaksa mitään terapiaa.
Meen viettää joulua perheen kanssa, se on ihan tarpeeks hyvää terapiaa mulle.
Kirjotin tänne kun pyydettiin ilmoittelee miten tässä kävi..
onpas ollut ikävää tekstiä joiltan.
mun eka neuvo: tee kuten tuntuu parhaalta.
mun toka neuvo: älä ala sen ukon kanssa seurustelee.
mun kolmas neuvo: ajattele, että olet YKSIN maailmassa ja millaista se on pienen vauvan kanssa.
näin sä olet valmistaunut parhaiten elämää varten. oli se jonkun muun kanssa tai sitten yksin lapsen kanssa.
kun sisäistää ajatuksen, että on yksin ja omat hommat on hoidettava yksin, niin apu läheisten kautta on suorastaan taivaan lahja :) itse jouduin opettelemaan avioeron jälkeen kaiken uudestaan, mutta pitkällä tähtäimellä ajateltuna, se onkin kannattanut.