Oon päälle parikymppinen nainen ja parisuhteessa ihanan yli kolmikymppisen naisen kanssa.Opiskelen vielä toiveammattiini ja opiskelut vie lähes kaiken ajan.Kaiken muun ajan ja energian käytän naiseeni.Kuitenkin hän on tyytymätön ja valittaa etten anna hänelle tarpeeksi huomiota.Hän ymmärtää että haluan panostaa opiskeluuni todella paljon ja saada kiitettävät paperit valmistuttuani, sillä alalla on kova kilpailu ja työpaikat kiven alla.Tiedän että kova työni palkitaan kun onnistun saamaan sitten valmistuttuani työpaikan.Työ tulee olemaan erittäin hyvin palkattua, mutta juuri siksi vaatii tekijältään kovaa sitoutumista työhön.Kuitenkaan naiseni ei ymmärrä, etten voi olla aina hänen käytettävissään kun hän minua tarvitsee.Rakastan häntä todella paljon ja haaveilen perheesrä hänen kanssaan.Hän todella tuntuu elämäni naiselta, sielunkumppanilta.
Nyt hän puhuu että eroaisimme ja katsoisimme uudestaan kun olen valmistunut.EN HALUA EROTA!Miksi niin pitäisi tehdä?
Entä jos hän löytää toisen, paremman naisen kuin minä.Ihmisen joka täyttää hänen tarpeensa ja toiveensa paremmin kuin minä!Voisiko hän löytää ja rakastua toiseen naiseen vaikka rakastaakin minua yhä edelleen?
Sydämeni on särkymässä!
Pelästyin hänen ajatuksestaan erota ja nyt en pysty keskittymään opiskeluihini.Olisiko viisas ajatus kesketyttää opiskelut ja keskittyä vain naiseeni?Voisin pitää taukoa koulusta ja mennä töihin välillä.Pelkään kuitenkin että en pysty olla ajattelematta koulua ja en kuitenkaan tyydytä naiseni tarpeita.
Pitäisikö minun sittenkin erota?
(vuodatin pahan mieleni tänne, koska perheeni ja lähimmät ystävät eivät hyväksy lesbouttani, vaikka muuta väittävätkin.Kyllä sen huomaa, enkä halua heille avautua parisuhde ongelmistani.Niin ja koska täällä näköjään tuntuu olevan seksi parisuhteessa tärkeää, voin kertoa että se puoli toimii.Rakastelenkin naistani erittäin hellästi ja kiireettömästi.Meillä seksin harrastamiseen panostetaan esim.luomalla romantiikkaa ja muita puitteita että sekstaaminen olisi enemmän kuin suorittamisa.Tänä iltana aion tehdä hänelle todella hyvää saunan ja hieronnan jälkeen, aion myös myöhemmin keskustella hänen kanssaan parisuhteestamme.Pelottaa!)
Nyt hän puhuu että eroaisimme ja katsoisimme uudestaan kun olen valmistunut.EN HALUA EROTA!Miksi niin pitäisi tehdä?
Entä jos hän löytää toisen, paremman naisen kuin minä.Ihmisen joka täyttää hänen tarpeensa ja toiveensa paremmin kuin minä!Voisiko hän löytää ja rakastua toiseen naiseen vaikka rakastaakin minua yhä edelleen?
Sydämeni on särkymässä!
Pelästyin hänen ajatuksestaan erota ja nyt en pysty keskittymään opiskeluihini.Olisiko viisas ajatus kesketyttää opiskelut ja keskittyä vain naiseeni?Voisin pitää taukoa koulusta ja mennä töihin välillä.Pelkään kuitenkin että en pysty olla ajattelematta koulua ja en kuitenkaan tyydytä naiseni tarpeita.
Pitäisikö minun sittenkin erota?
(vuodatin pahan mieleni tänne, koska perheeni ja lähimmät ystävät eivät hyväksy lesbouttani, vaikka muuta väittävätkin.Kyllä sen huomaa, enkä halua heille avautua parisuhde ongelmistani.Niin ja koska täällä näköjään tuntuu olevan seksi parisuhteessa tärkeää, voin kertoa että se puoli toimii.Rakastelenkin naistani erittäin hellästi ja kiireettömästi.Meillä seksin harrastamiseen panostetaan esim.luomalla romantiikkaa ja muita puitteita että sekstaaminen olisi enemmän kuin suorittamisa.Tänä iltana aion tehdä hänelle todella hyvää saunan ja hieronnan jälkeen, aion myös myöhemmin keskustella hänen kanssaan parisuhteestamme.Pelottaa!)
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kuulostais vähän sille ett sun tyttis pelkää olevansa huonompi sua. Se ajattelee ett sä jätät sen ku valmistut ja meet duuniin ja oot parempi ku se. Se haluaa sulta kuin lapsi huomiota ettet sä kerkeis ajatella mitää muuta ja ajautuis pois sen epävarmasta otteesta.
Teillä on omistamiseen perustava suhde, se on täysin hanurista. Sellaisella suhteella ei ikinä ole tulevaisuutta. Jos te ette oo tasavertaisina suhteessa ja luottavaisina ja usko toiseen niin se on yks ja sama mitä sanoja suusta tulee.
Se haluaa huomiota ja sä haluat opiskella ja valmistautua ja olla samalla parisuhteessa. Mikä tässä yhtälössä sua kummeksuttaa? Se ett siin on kaksi ihmistä jotka haluaa ihan eri asioita. Jos se laittaa itsensä sun opiskelun edelle, eikä tue sua ja tsemppaa sua ni se kertoo siit ettei se halua samaa ku sä. Sulla on elämä edessä ja todellaki koulut käydään ja hyvin. Se on loppupeleissä parempi valmistua hyvään duunii kuin roikkuu jossain suhteessa jossa ette halua samoja asioita.
Rakkaus on sana, se pitää sisällää sen mistä rakkaus muodostuu, siihen kuuluu myös toisen arvostaminen ja tukeminen ja luottaminen. Teillä nämä seikat on nollissa. Jo pelkästää noiden perusteella mä suosittelen ett teet niinku se haluaa, sano ett otatte aikalisän ja katsotte sitten. Mä voin vannoo ett se alkaa kiukutella ettet rakasta ja hän arvasi tän ja blaablaa. Koska eihä se oikeesti haluu sua menettää mut taitaa olla aika tunnevammainen eikä osaa ilmaista itseään eikä pelkojaa niinku aikuiset.
Jos sä mietit ett sun sydän särkyy vasta ku se löytää toisen ni oot väärässä, sun sydän meni jo rikki kun hän ehdottaa eroa vain siksi ku ei saa huomiota ja latelee ehtoja miten homma etenee. Se ei kuulu parisuhteeseen tollanen.
Joten anna sen erota susta, keskisty sä kouluusi ja katso mitä elämä tuo tullessaa. Kun sä opit sen ettei mitää kannata väkisin pitää, sä huomaat ett elämä helpottuu. Asioita, ihmisiä tulee ja menee, sekin on rikkaus kun ne viipyy vain hetken, joskus tulee joku joka jää ja ei silloin käydä keskusteluja ett jätän jos et tee tätä tai tuota. Hyvä suhde on aina se ett ollaa vaikka ei ole pakko. Ollaan koska viihdytää yhdessä, saadaan toiselta ja annetaan toiselle tärkeitä asioita. Ihan ilman uhkavaatimuksii.
Joten älä pidä kii, se ei ole rakkautta, se on omistushalua. Rakkaus on parasta kun se on vapaata ja vapaaehtoista. Silloin se kestää eikä satuta.
Sinuna etsisin ennemmin oman ikäisesi tytön, joka myös opiskelisi jotain, ja ymmärtäisi olla kinuamatta koko ajan huomiotasi, koska elämässä on myös muita asioita.. Ikäero ei vain tuossa iässä toimi...
Hän ehkä testaa kiintymystäsi. Sano, ettet missään nimessä halua erota ja että opiskelet yhteistä tulevaisuuttanne varten. Hänen pitää ymmärtää. Onko teillä yhteisiä suunnitelmia opiskelujen jälkeistä aikaa varten? Vaikeita aikoja on helpompi kestää, kun on tavoite kirkkaana mielessä. Vaikutat klassiselta kiltiltä tytöltä - mutta läksyt on tehty, älä anna painostaa itseäsi. Kerro painokkaasti mitä ajattelet. Mielestäni tämä ei liity ikäeroon, vanhempi osapuoli voi aivan hyvin olla näin "lapsellinen", pelätä hylätyksi tulemista.
Onhan näitä tapauksia, joissa nuorempi osapuoli opiskelee ja vanhempi kustantaa elämistä. Sitten kun nuorempi valmistuu, ottaa ja vaihtaa toiseen... Ei välttämättä ihme, jos vanhemmalla osapuolella on epävarma olo.
Nii... ja kaikki se liittyy siihen yhteen asiaan: luottamukseen. Jollei oo luottoa, ei oo suhdetta. Epävarmuus, mustasukkaisuus, kaikki ne on lopulta luottamuksen puutetta, niin ikävää kuin se onkin.
Apua, en tiedä mitä minun pitäisi nyt tehdä?Hyviä vastauksia, kiitos kuitenkin niistä teille!
Istun ja odotan täällä kotona häntä ja sydämeni miltei hakkaa jännityksestä.Aion nimittäin heti saunassa ottaa asian esille, en viivyttely hetkeäkään.En myöskään aio mennä kouluun loppuviikoksi vaan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon.Kokeilla miltä se tuntuisi jättää opiskelut sivuun...
Naiseni on vahva persoona ja ehkä hieman hallitseva kun tehdään meitä koskevia päätöksiä.En kyllä koskaan ole pitänyt sitä pahana asiana, eikä se ollekkaan näyttäytynyt negatiivisessa valossa.Asumme yhdessä ja suunnittelemme oman talon rakentamista sitten kun minäkin tuon "leivän pöytään".Iltaisin pötköttelemme sängyssä ja selailemme talopaketteja ja keskustelemme tapettien väristä ja muista materiaaleista...Se on ihanaa ja siinä makumme ja toiveemme kohtaavat.Myös syntymättömälle lapsellemme on nimi valittu ja kasvatuksesta keskusteltu.En ymmärrä nyt miksi tämä kaikki pitäisi laittaa "jäihin".Miksi minä en enää riitä?Ennen hän kyllä ymmärsi kun joskus teen opiskelutöitä aamuöihin asti ja sitten menen melkein nukkumaan kun hän jo lähtee omiin töihinsä.Välillä arkena emme vaihda keskenämme sanaakaan.Tuskin huomaan hänen olevan edes kotona kun opiskelen napit korvissa syventyneenä lakikiemuroihin.En muista hänelle lupaamiani asioita tai sovittuja juttuja.Viime viikolla hän odotti yli tunnin minua koululla, kunnes soitti missä viivyn.Olin lähtenyt jo bussilla koulusta ja olin kotona.Joten kyllä hänellä on ollut kestämistä kanssani.
Nyt hän saapui kotiin joten täytyy lopettaa.Antakaa ihmiset lisää mielipiteitänne, luen niitä mielelläni.Ehkä keksin jotain mikä helpottaisi naiseni huomionkaipuuta ja saisin hänet tyytyväiseksi.
no kyllä tuo kieltämättä vaatisi kärsivällisyyttä aaaika paljon keneltä tahansa. Jos siis odotutat häntä turhaan tunnin ja kotioloissa toisen läsnäoloa ei edes huomaa jne. Tarkoitan ettei hänen erouhkailunsa ole vain huomionkipeän ja omistushaluisen lapsellisen tyttöystävän kiukuttelua, miltä se vaikutti aloituksesi perusteella.
En kyl keksi ratkaisuakaan teidän tilanteeseen....
Olisit vaan puhunut hänelle heti seksin jälkeen.Siinä tilassa laukeamisen jälkeen nainen on kaikkein avoimpi mitä voi olla.Ehkä sen tekee se että siinä alastomana vieressäsi hän onkin kaikkein alastomimmillaan myös mieleltään.
Suukottele ja hyväile häntä.Kysy eikö hän jaksaisi yrittää pysyä rinnallasi ja kerro että ettei opiskelusi jatku ikuisesti.Kova työ palkitaan myös ihmisuhdeasioissa.Pyydä anteeksi häneltä ettei hän saa sinulta riittävästi huomiota.Suunnitelkaan jokin matka porkkanaksi jaksamiseen seuravana lomana.Pidäthän sinäkin lomaa joskus?
Älä lupaa hänelle mitään mitä et varmasti pysty toteuttamaan.Älä järjestä sellaisia tilanteita jossa rakkaasi joutuu varmasti pettymään.
Ilahduta häntä pienillä teoilla ja huomionosoituksilla.Käytä mielikuvitustasi.Itse ostan usein naiselleni kukkia.Hänen tyynyllään voi olla ruusu kun hän menee nukkumaan kun itse olen lähtenyt yötöihin.Putsaan hänen autonsa lumesta ja raapaan ikkunaan sydämen:)
Kaikella sellaisella pienellä voi ilahduttaa rakastaa ja näyttää hänelle että hän on ajatuksissasi vaikka oletkin kiireinen.
Niin kuin tuossa joku kirjoitti, niin hän varmaan testaa kiintymystäsi, tosin aika lapsellisella tasolla.
Opiskelet siis akateemista alaa. Onko naisesi akateeminen ? Ikävä tosiasia, mutta tässä se opiskellun ja ei-opiskelleen ero tulee juuri näkyviin. Akateeminen ymmärtää toista akateemista useimmiten paremmin kuin ei-akateeminen. SIis useimmiten.
Naisesi ehkä kokee, että ei saa rakkautta tai läheisyyttä niin paljoa kuin haluaisi (riippuvuutta) tai sitten tämä on vaan tekosyy jollekin muulle.
Jaahans, ja lakia ihan opiskelet ja ajattelit loppuviikoksi pistää kirjat sivuun ja lepytellä sitä pirttihirmua. Ehkä joo kandee, saatte taas asiat kuntoon.
Kaikki mitä sä kirjoitit sai mut kyllä uskomaan ett sovitte toisillenne, joten ei muuta ku onnea matkaan.
Kuinka monta vuotta te muuten ootte jo ollu ja kuinka monta vuotta sä olet lakia lukenut? Milloin sun on valmistumisajankohta?
Jos toi aloittaja lukee siis asianajajaksi, niin eikös se ole sellainen työ jossa työt tuodaan myös himaan!!!
Ei tu kestää noiden suhde ,sen asianajanaisen akka ei tu kestää sitä ettei se ole ykkönen aloittajan elämässä.
En tiiä kyllä asianajajien työpäikvien pituudesta, enkä muutenkaan mitään, mutta jos se työ vähääkään sitä mitä tv-sarjoissa, ni kotiasiat pitää kyllä olla huippukunnossa!
Tosi rakkaus kestää opiskelun. Fiksu ja rakastava 30 v nainen ymmärtää kyllä opiskelukiireen ja paineen, sekä tukee myös sinua siinä? Ei päinvastoin. Mitä naisen kanssa tuleekin, älä lopeta opintojasi.
Hei nyt panostat myös parisuhteeseesi, eikä pelkästään opiskeluun.Ei vie paljon aikaa ja vaivaa tehdä pieniä huomionosoituksia puolisollesi.Teen niitä paljon, pienistä huomionosoituksista kasvaa suuri huomionosoitus ja oikeastaan ne pienen ovat parhaita.
Lappunen jääkaapin ovessa jossa toivotat rakkaallesi hyvää päivää, huulipunalla vessanpeiliin kaksi sydäntä joissa nimenne, rakkkaustekstiviesti kesken koulupäivän, rakkaasi lempiruokaa.Tuo hieronta saunan jälkeen on tosi hyvä juttu!
Tee kaikkia noita ja paljon enemmän.Kuten joku jo ehdottikin, tehkää lomasuunnitelma!Rakkaallasi on joitain ihanaa odotettavaa kanssasi:)
Toivottavasti kaikki kääntyy teillä vielä hyvin!Voimia!
Tuo on vallankäyttöä suhteessa, hän tekee niin, koska on keskenkasvuinen ja epävarma.
Hän sattaa olla myös kateellinen että sinulla on se oma maailmasi ja juttusi opiskelusi parissa.
Teet oikein kun opiskelet ja haluat saada hyvät arvosanat.
ap taitaa diggailla ku nillä menee noin, moni kai koukkuuntuu siihen vuoristorata menoon. Sovinto on aina nii kiva. Säälihän se on ettei nää mikä on tervettä mut jos ne kerta haluu leikkii noin niin kylhä ne voi, ei ne ketää muuta siin satuta.
Voi vitsi taas sun juttuja kun yrität diagnisoida!
Ei ihan oikeesti kaikki ole leikkiä, vaan elämässä ja parsisuhteessa joutuu väkisinkin keksimään kompromisseja ja luopumaan jostain jonkun toisen tähden jne.!
Mun mielestä nimenomaan sulla on ihan vika käsitys parsisuhteesta.Ihan kuin parisuhde sun mielestä olis toivoton ja tuhoon tuomittu, jos kaikki ei just ja heti mene nappiin!
Mutku ei se mene niin, ketään ole täydellinen toiselle!Täytyy opetella toista tuntemaan ja siinä samalla myös oppii jatkuvasti itsestäänkin uusia asioita.
kyl se menee nii, jos toinen antaa kohtuuttoman uhkavaatimuksen ja toinen ajattelee ett kai siihen on suostuttava ku on se talopakettikin katsottu, ni suhde ei oo terveellä pohjalla. Sehän on tosiasia ett suurin osa suhteista ei toimi eikä oo hyvällä pohjalla. MIkä rakkaus tai toisen ihmisen kunnioitus se on ku vaaditaan ja uhkailllaan?
Kuinka moni sanoisi parhaalle ystävällee ett nyt jätät opiskelun ku me ei keretä näkee tarpeeks? Mut sille rakkaimmalle ihmiselle se on ok sanoo ja sehän on vaan ihanaa ku vähän kasvetaan yhteen? Onks se kasvamist jos ladellaan vaatimuksii ja siihen perään pisteeksi "tai erotaan".
Sä sanot ettei kukaan ole täydellinen toiselle, miks pitäis ees? Kysehän on toisen kunnioittamista ja arvostamista eikä itselleen sopivan puseron hommaamista. Jos sä uhkavaatimuksilla vaadit toiselta jotain ni sä sanot sitä varmaa just kompromissiksi.
Mistä sä joudut luopumaan ett tulee hyvä parisuhde? Onko hyvä parisuhde aina sellaista ett siinä kärsitään ja luovutaa jotta asiat voisivat aettua tasolle jossa voidaan sitten jatkossa uhkailulla vaatia lisää asioita? Ikävää jos se susta on parisuhteen kaava.
Se että opitaan tuntemaan on luonnollista, ja joskus niin kuin tässäkin tapauksessa he eivät sovi toisilleen. Mutta että he näkisivät sen ja eroaisivat niin ei, sen sijaan alkaa valtaleikki ja sun myös ilmeisesti hyväksymä pakottaminen ja kiristäminen, uhkailu. Siitähän ne sitten hioutuu yhteen, niinkö?
Se ett kaikki ei heti mene just nappiin on ok, mut kun näitä nappeja korjataan noin se kertoo siitä ett suhteessa ei vallitse minkäänlainen aito välittäminen toisesta vaan pelko ja valta ja voima. Joillekkin se sopii, nauttivat siitä että ensin lyödään henkisesti ja sitten sovitaan fyysisesti. Se saa aikaan tunteita jotka sekoitetaan rakkauteen. Kun esim hakatuilta kysytään miks et lähtenyt aikaisemmin, he usein sanoo ett uskoi joka anteeksiannon ja olihan se niin ihana silloin kun se ei lyönyt. Vähän kuin saunasta juoksee lumeen, kuuman ja kylmän valtava erotus saa ihon kihelmöimään. Sama tässä. Sitä sitten sanotaan rakkaudeksi. Minä sanon sitä valheeksi ja se ei tule kestämään.
Ei siinä ole mitää kummallista eikä mystistä, mutta asiat jotka perustuu tuollaisiin asioihin ei vain kestä. Se on eri asia sitten missä vaiheessa sen haluaa nähdä, eikä se minulta ole pois jos ap ja sen nainen haluaa leikkiä kovilla säännöillä, mut mielpiteeni kerroin niin kuin säkin. Se tosin mua säälittää ett tollaista käytöstä sä pidät ihan normaalina. Mut toisaalta, jokainen pelaa niillä mitä saanut on.
Kerro mitä teidän keskustelussa kävi!
Meillä oli samanlainen tilanne kuin ap:lla. Olemme sittemmin eronneet, mutta muista syistä.
Olen se vanhempi ja toinen opiskeli. Itse ainakin jaksoin kärsivällisesti odottaa, että toinen sai opiskelut päätökseen, vaikkakin yhteinen aika oli todella vähäistä. Minulla ei olisi tullut mieleenkään "uhkailla" erolla siinä tilanteessa. Täytyi ottaa huomioon myös ikäero, toinen kun vasta opiskeli itselleen ammattia ja itsellä sellainen jo oli.
Se täytyy kyllä sanoa, että joskus olisin itsekkin halunnut enemmän huomiota. Tilanne oli mikä oli ja sen jaksoin.
Näin se vaan on. Sitten kun luovutaan opiskelusta ja panostetaan yhteiseen elämisen, niin toinen sanookin, että se on loppu nyt. Että näin.
Sanoisi, että tosirakkaus kestää kolhut ja opiskelut, jopa työskentelyn tai opiskelun vieraassa maassa. Tosirakkaus ei halua vahingoittaa toista eikä vaadi itselleen itsekkäästi ihan kaikkea.
Sellaisen ihmisen, joka ei hirveesti koskaan läksyjä ole lukenut tai opiskellut mitään, on vain hirveän vaikea käsittää miksi ylipäätänsä pitää opiskella ja miksi ihmeessä siihen opiskeluun menee hirveästi aikaa puhumattakaan mistään kunnianhimosta hyvää ammattia kohtaan.
Meillä yks eron syy oli mun opiskelut ja exäni katkeruus siitä että itte teki paskaduunia(omasta mielestään) niskalimassa ja mielestään joutui yksin elättämään meidät.Totta sekin että sen palkalla pitkälle elettiinkin ja lupasin korvata sille takasin sitten kun valmistun ja meen töihin.
Mutta kun sitten sain töitä ja meidän taloustilanne parani, sille tuli katkeruuden tilanne kai jonkinnäköinen kateus(mulla parempi palkka) ja luulisin että pelko, koska mulla olikin omaa rahaa enkä ollut siitä riippuvainen.
Yritin sen kanssa aika kauan, mutta ei sitä kestänyt enää.Sitten se syyttikin mua taas hyväkskäyttäjäks kun eron hetki koitti:(
Nyt se lähestyy mua taas, mut en ole ainakaan vielä näyttänyt vihreää valoa sille.Mul on tunteita sitä kohtaan edelleen, mut tokkopa se on katkeruudestaan mihkään päässyt.Rakastan sitä kyllä edelleen...
Tää nyt ei liity sun naissuhteeseen, mutta ei hyvää työpaikkaa hyvillä papereilla saada. Suhteilla ne hommataan. Ei tartte olla kummoiset paperit jotta pääsee hyville paikoille, kunhan tuntee oikeat tyypit. Suomen valtion asioita ja taloutta pyöritti viime hallituksessa ministerit, joilla oli lyhyt matikka 6 tai 5...
Se suhteiden hommaaminen ja ylläpito vie kyllä vielä enemmän aikaa ja vaivaa kuin arvosanojen, ja aiheuttaa enemmän mustasukkaisuutta. Siis työllistymistä auttavien suhteiden :)
Sun nainen ei vaikuta kovin kypsältä tuossa. Kyllä se voi toisen löytää ja rakastua, mutta ennen pitkää on sen toisen kanssa samassa jamassa kuin nyt sinun. Ei ole viisas ajatus keskeyttää opintoja tuollaisen naisen takia, sillä ei sille mikään kumminkaan riitä. Mahdatko itsekään rakastaa oikeasti vai olla vain riippuvainen?
Ei ap ole sanonut lukevansa juristiksi, mainitsi vain lakikirjat.Mulla tulee mieleen montakin alaa ja ammattia jossa tarvitsee perehtymistä lakiasioihin.
Jospa se ei nyt ole olennainen asia tässä aapeen kertomuksessa, vai onko?
No jokatapauksessa, mä ottaisin aapeena sen naisen ehdotuksen erosta vastaan ja keskittyisin opiskeluun.
No ei siis tod. liity aloitukseen, mutta harvoimpa voi toimia lakiasiantuntijana ilman oikeistieteiden opintoja. Ei ne sellasiin tehtäviin suoraan metsästä ja peruskoulupapereilla ota, vaikka kuinka olisi suhteita.
Lisäisin vielä, että vähän samanlaista olisi jos haluaa lääkäriksi, niin ei siinä suhteet auta, jos ei ole kyseisen alan opintoja ollenkaan lukenut (jos ei valelääkäreitä oteta huomioon). Ei opettajankaan virkaa (ainakaan pysyvää) voi saada jos ei ole pätevyyttä ollenkaan, vaikka suhteita riittäisikin.
Tarkoitan vain, että on olemassa ammatteja, joissa todellakin vaaditaan se alan tutkinto. Ilman sitä ei saa töitä, vaikka kuinka vaikuttavat suhteet olisikin.
Aloittaja puhui siitä, että alalla on kova kilpailu ja työpaikat kiven alla, joten siksi pitää saada kiitettävät paperit. Ei siitä, että pitää vain suorittaa tutkinto jotta työllistyisi.
Mitä oikeustieteeseen tulee, niin sitäkin opiskelleita mutta opinnot kesken jättäneitä työskentelee yhteiskunnassa yllättävän korkeilla paikoilla. Ei aina tarvita tutkintoa. Onhan tuolla nyt pressaksikin pyrkimässä oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudet, jonka nykyiseen vähemmistövaltuutetun pestiin olisi tarvittu loppututkinto, mutta jostain syystä sai erivapauden kelvata ilmankin. Opetusalalla (olen muuten itse sillä) paikkoja jaetaan tiskin alta muodollisesti epäpäteville mutta tutuille, vaikka kiinnostuneita päteviäkin hakijoita löytyisi jos paikka olisi avoimesti haussa.
Ja, kuten todettiin, lakipykäliä voi joutua pänttäämään vaikkei juristiksi opiskelisi. Kyllä niitä opeopintoihinikin kuului.
Suosittelen silti aloittajalle silti mieluummin opintoihin kuin ylettömän vaativan naisystävän paapomiseen keskittymistä.
Juristina ei kuitenkaan voi toimia ilman alan tutkintoa...
Ikäero, toinen vastaa rahallisesti toista enemmän taloudesta, liian nopea yhteen muutto...... ja setti on selvä.
Ja lisäks sillä vanhemmalla osapuolella liian kovat odotukset suhteelta ja sitten vielä kärsimättömyys, kun näyttääkin siltä että odotukset ei toteudu moniin vuosiin!
Mikä ihmeen kiire ihmisillä on?
No ei se lakinaisen ura nyt kyllä ihan ole kuin tv-sarjoissa :)
Mä en oikein tiedä, miten tähän aloittajan kirjoitukseen tulisi suhtautua. Ylipäätään musta on kummallista, jos suhteen toinen osapuoli "yhtäkkiä havahtuu" siihen, että toinen haluaa erota. Varmaan todellisia yllätyksiäkin saattaa joskus sattua, mutta useimmiten ehkä kyse on siitä, että ei olla haluttu/viitsitty kuunnella toista silloin kun epäkohdista on yritetty keskustella. Se on ikävää, jos tilanteen pitää kärjistyä sellaiseksi, että täytyy vetää ero-kortti esiin.
Mutta ennen kaikkea. Mä en tiedä ketään akateemista ihmistä, joka olisi ollut niin paneutunut opiskeluun, ettei aikaa riittäisi tarpeeksi suhteelle tai muulle elämälle. Toki joskus saattaa olla kiireisempiä ajanjaksoja, mutta ei tuollainen totaalinen uppoutuminen nyt ihan tavanomaiselta tai tarpeelliselta kuulosta. En usko, että syynä ongelmaan on opiskelujen vaativuus tai alan kova kilpailu (mikä ei edes ole totta, ainakaan verrattuna moneen muuhun akateemiseen alaan) vaan ennemminkin luonteen ominaisuus. Aloittajan tyttöystäväkin varmasti tämän tietää, kuten myös sen, että ei tuollaisessa tapauksessa kiire tule koskaan helpottamaan. Jos opinnoista ottaa noin kovat paineet, niin sama todennäköisesti jatkuu työelämässäkin.
Kannattaisi miettiä jotain tasapainoisempaa ratkaisua ongelmaan kuin joku yhtäkkinen viikon täyskieltäytyminen opiskelusta. Miten olisi vaikka pyrkimys rajata opiskeluaika työpäivän mittaiseksi ja opintojen ajoittaminen virka-aikaan mahdollisuuksien mukaan? Vähän kohtuullisuutta ja tietoista suunnittelua, niin aivan varmasti on mahdollisuus muuhunkin elämään.
Olipa hyvä kirjoitus!Piti lukea oikein moneen kertaan läpi.
Mä oon vaan tyhmä duunari jonka ainut kunnianhimoisuus on saada puhdasta, terveellistä ruokaa pöytään ja laskut,lainat maksettua.Auto jolla kuljen on vanha paska ja vaatteetkaan ei ole mitään kallista juppikamaa.
Mut oon ihan helkutin onnellinen kun tuun neljältä töistä kotiin ja kotona töistä jo palannut mallivaimo.Ajankäyttöä meillä suunnitellaan ja sovitaan.Jos näyttää siltä että työt tulee kotiin, toinen kyllä huomauttaa siitä ja ravistelee oravapyörästä pois.Olisin viime vuonna joulun aikaa saanut palkankorotuksen tai niinku mä sanon, paikankorotuksen.Mutten ottanut sitä vastaan, koska työ olisi vienyt enemmän aikaa ja vaivaa.En tarvii sellaista itsetunnon kohotusta työpaikalta, mä tiedän itte oman arvoni ja paikkani.
Sen parempipalkkaisen toimen sai nainen jonka tärkein päämäärä on näyttää hyvintoimeentulevalta muiden silmissä.Inhoan sitä!Siltikin mua käy sääliksi sitä, koska se on nyt vuodessa ajannut itsensä melko loppuun ja kotonakin sillä ei mene aviomiehen kanssa hyvin, näin tietävät paikan juoruämmät kertoa.Jotenkin oon hiton onnellinen että olin viisas loppupeleissä ja pidin oman huonompi palkkaisen paikkani.
Mun vaimoke ymmärtää mua ja on ihan tyytyväinen kuulemma eläään mun kanssa.Annan sille aikaa ja huomiota ihan luonnostaan, sen ei tarvi sitä multa itkeä.Toki meilläkin välillä on ongelmia, tykkään istua välillä baareissa kavereiden kanssa ja siitä otetaan yhteen.Meidän suhde ei ole täydellinen, pikku virheitä löytyy.Mutta ei sen sitä tarvitsekkaan olla.Aina voi parantaa, mutten edes yritä pyrkiä täydellisyyteen.Siitä tulee enemmän ongelmia ja suhde kaatuu siihen.
Niinku sanotaan "Vähemmän on enemmän", sen allekirjoitan omassa elämässäni.
Jaa miks mä tätä kerron, ihan siks että mun mielestä pelkkä rakkaus ei tule koskaan riittämään ja ajattelin tässä vastata keskustelun aloittaneen kysymykseen.
Pitää sopia pelisäännöt ja yrittää toimia niiden mukaan parhaalla katsomalla tavallaan.Jos se ei kelpaa ja riitä toiselle, ni sitten tossut erisuuntiin.Rakkaus ei saa olla sellaista, että se yrittää väkisin muuttaa toista sellaiseksi jota se ei ole, rajoittaa toista liikaa tai kahlitsee.
Rakkaus on silloin oikeaa, kun se tuo toisen parhaat puolet esille ja vahvistaa niitä!!!
Ok, nyt mä meen tekee duunipäiväni loppuun ja lähden sitten rättiväsyneenä kotiin, mutta onnelliseen kotiin on kiva mennä tyhmän duunarin.Illalla hyppään kauniin vaimoni kainaloon ja saan pyytämättä lohtua.Rakkaus on meillä pyytteetöntä.
ihan vaa sellaista sanoisin ett ei se kunninanhimo ole sama asia kuin ett haluaa näyttää hyvin toimeentulevalta tai nostattaa itsetuntoaan.
Mitä tulee parisuhteen pelisääntöihin ni sehän menee käsikädessä sen kans miten paljon pariskunta kunnioittaa toisiaan. Silloin on helppo ja vaivatonta tukea, auttaa ja olla ihana kun se kunnioitus toista kohtaa on kohdillaa. Teidän suhde kuulostaa sille ett olette ymmärtäneet sen mikä suhteessa on tärkeää ja mikä ei. Moni ei sitä ymmärrä ja sitte etitään ratkaisuja aina niistä äärimmäisistäki toimista.
Hyvää jatkoo teille