Heissun. Olen 15 vuotias ysiluokkalainen ja kadun nyt hartaasti sitä että käyn ruotsalaista yläastetta. Äidinkieleni on vahvasti suomi, mutta osaan silti ruotsia niin että pärjään keskusteluissa. No, ongelmani on se että olen menettänyt intoni koulunkäyntiin täysin! En tee läksyjä, lunttaan kokeissa(ja olen melkein jäänyt siitä kiinni), lintsaan ja olen omissa maailmoissani tunneilla, kotona kaikki ei ole ok.
Ai miksi ei ole? Olen koko perheen musta lammas koska olen lapsista ainoa tyttö ja olen äidin aikaisemmasta suhteesta. Isäpuoleni on täysi kusipää joka tekee kaikkensa saadakseen mut poljettua maahan.
Mulla on myös todella suuria ahdistuskohtauksia sekä suorituspaineita jos joudun luokan eteen puhumaan yksin, taikka vaikka pienessä ryhmässäkin. Suurimpana ongelmana on se että joudun puhumaan ruotsia... (Suomeksi puhuessa ei mitään ongelmaa, koskaan ollut eikä koskaan tule olemaankaan missään tilanteessa) Alan takeltelemaan, menen lukkoon, unohdan mitä minun piti sanoa ja änkytän. Sekoitan y'n ja u'n äänteet ja kaikkea mahdollista. Ja sen jälkeen koko luokka pistelee mua neuloilla seuraavan päivän. Myös meidän luokanvalvojan ilmeet loukkaavat... kerran kun selitin kaverin kanssa kahvilast, ruotsiksi, ja sanoin jotain väärin tai selitin hieman kummallisesti niin opettaja väänteli rumaa naamansa ilmein ''Mitä sä yrität sanoa? '' '' Huoh, kakista ulos nyt jo. '' jne. Ja kaikki ilmeet olivat toinen toistaan turhautuneempia ja paskamaisempia.
Osaako kukaan auttaa? Ja ei, mitkään '' yritä rauhoittaa itseäsi ja miettiä positiivisia asioita, valita yleisöstä jokin mieluisa tyyppi jolle kerrot tarinas '' -jutut ei enää auta. Olen toivoton tapaus, en osaa rauhoittaa itseäni yhtään.
Ai miksi ei ole? Olen koko perheen musta lammas koska olen lapsista ainoa tyttö ja olen äidin aikaisemmasta suhteesta. Isäpuoleni on täysi kusipää joka tekee kaikkensa saadakseen mut poljettua maahan.
Mulla on myös todella suuria ahdistuskohtauksia sekä suorituspaineita jos joudun luokan eteen puhumaan yksin, taikka vaikka pienessä ryhmässäkin. Suurimpana ongelmana on se että joudun puhumaan ruotsia... (Suomeksi puhuessa ei mitään ongelmaa, koskaan ollut eikä koskaan tule olemaankaan missään tilanteessa) Alan takeltelemaan, menen lukkoon, unohdan mitä minun piti sanoa ja änkytän. Sekoitan y'n ja u'n äänteet ja kaikkea mahdollista. Ja sen jälkeen koko luokka pistelee mua neuloilla seuraavan päivän. Myös meidän luokanvalvojan ilmeet loukkaavat... kerran kun selitin kaverin kanssa kahvilast, ruotsiksi, ja sanoin jotain väärin tai selitin hieman kummallisesti niin opettaja väänteli rumaa naamansa ilmein ''Mitä sä yrität sanoa? '' '' Huoh, kakista ulos nyt jo. '' jne. Ja kaikki ilmeet olivat toinen toistaan turhautuneempia ja paskamaisempia.
Osaako kukaan auttaa? Ja ei, mitkään '' yritä rauhoittaa itseäsi ja miettiä positiivisia asioita, valita yleisöstä jokin mieluisa tyyppi jolle kerrot tarinas '' -jutut ei enää auta. Olen toivoton tapaus, en osaa rauhoittaa itseäni yhtään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaihda koulua?
Siis oliko ongelma ny se, ettet osaa ruotsia vai se että et pärjää isäpuolesi kanssa? Äläkä sano että molemmat. Ne tuskin liittyvät yhteen.
Miksi sinä siellä ruotsinkielisessä koulussa sitten olet?
Tietyt ihmiset ovat ääliöitä. Niitä ei koskaan pitäsi päästää opettajiksi, mutta jos sellaisen sattuu omistamaan, ei sen kanssa kannata riitaantuakaan. Ilmeistä nyt ei kannata välittää. Joillakin vain on ruma naama, jolla on ruma ilve, tahtoi sitä tai ei. Kaikkia pelottaa luokan edessä, aivan suomeksikin. x
mäkin sanoisin että vaihda koulua mutta tiiän että se tuskin on mahdollista esim. kurssien suhteen, itekin vaihtaisin koulua mut toiset kurssit on jo käyty toisessa koulussa toisia ei mitä minä oon käyny