Vapaalle juttelulle ilman aihetta

Aika hieno uutinen juuri radiossa. Fortum alkaa nyt käyttämään aurinkoenergiaakin vastedes. Jokin läpimurto on tehty alalla!

Siellä sitä energiaa riittääkin:D Wau !

Tässähän on mukava ketju, voi kirjoitella vaikka on vähän flunssakin vielä. Olen lääkkeitä syöny ja luullu että keskeytyy mutta ei keskeydy tämä tauti näköjään. Vanha mies ja ei sitä vielä ymmärrä ja usko vanhaa viisautta... Ja vielä vinkuu asiaa palstoilla.

Tuossa ulko-ovella päästin autostani heikkojalkaista ihmistä, samalla tulin estäneeksi invapaikalta lähtevää hermoilijaa joka alkoi vekslailemaan ja ikkunasta huutelemaan. Olisi kannattanut kysyä invalupa siltä, eipä noin hermoilijalla varmaan ollut sellaista pysäköintilupaa. Anteeksi kun vinguin sinu mukavassa aloituksessa.

Ei se mitään:)
Kävin postilaatikolla ja sai kyllä tunnustella lumisohjoa jos olisi liukasta, onneksi ei. Nyt pitää viimeistään katsoa piikkarit talvijalkineisiin valmiiksi, ettei lennä pepulleen.

Voi, että tykkään tuosta Samuli Edelmannin laulusta: *Ei mitään hätää*,..se on niin mukava.

Hoitelehan itsesi kuntoon!

*Tulin minäkin tänne kertoilemaan kirpputoritavaroistani, löysin oikein mukavan nukkuma-alustan tyttären koiralle.
Teen oikein runon tälle Belkkarille jouluksi, kiva sitten jutella sen kanssa niitä näitä.
Luuta ei voi ostaa siitä tulee aivan mahdoton murisee kaikille ja kantelee sinne sun tänne aarrettaan, tyttäreni otti sen koiran kun se oli jo 6 vuotias, nyt on kova työ opettaa sitä tavoille.
Lintulaudan probleemankin ratkaisin, ostin kirppikseltä kuusenjalan ja kiinnitän sen kepin siihen, jukra huiti on hieno ruokala linnuille, eikä sada ruokailijoiden selkään on niin iso katos siinä.

Nyt voin alkaa ajattelemaan ihmisille tarjottavaa, kai se on kakkupohja joka on helppo tehdä ja sitten miniän kanssa täytetään aattona.
Vasta äsken reissusta palatessani hiipi tajuntaani...vain kaksi viikkoa enää ja se on sitten aatto käsillä.

Kun glögijuoma maksaa Robin Hoodissa 0.50€/ l, ei terenkää itte sitä keittelemään. Nykyään saa marketeista ostaa glögimaustepussiloi, ohjeet mukana.
Olen aina ollut viluinen, nyt vielä ikääntymisen myötä monin verroin.

T
Pienet kehon tulehdussairaudet mm. polviproteesia tukevissa kudoksissa tai takaikenissä pitävät yllä epämiellyttävää ylilämpöä toistuvasti.
Parasetamoli yhdessä mikrokuumennetun glögin kaa lieventää kehon ylilämpöä.

Minä löysin eräästä liikkeestä Porvoolaista Vanhanajan glögiä jossa pitäisi olla kaikki mausteet, olen kyllä kanelitankoja hiukan hankkinut, ja vain siksi koska pidän kanelista.
Pientä purtavaa pipareiden ja juustojen kanssa nekin kuuluu joulun alus herkkuihin.

Vapaata yksinpuhelua, näyttää tuuli jo yltyneen, kyllä se tänne on tulossa tuo myräkkä.
Puuskia ja tyyntä välillä aivan kuin elämässä, joskus menee lujaa ja sitten vielä lujempaan.
Pitää vain olla tyytyväinen kun terveys vielä kohtalainen, liikkuminen sujuu ja muistikin pelaa ainakin toistaiseksi.
Eilen tapasin erään pitkäaikaisen ystävän edellisestä tapaamisesta noin pari kuukautta, yllätyin ja taisin salaa kauhistellakin.
Olimme lähdössä hänen kodistaan asioille ja se tarkistus että kaikki on kohdallaan oli pitkä ja piinallinen, kolmeen kertaan ikkunat, liesi, valot, ulkona että kaikki on lukossa ja paikoillaan.
Puhuu kaiken aikaa kuin nauhalle mitä milloinkin aikoo tehdä?
Siinä tuli mieleen flunssarokote voiko se olla vauhdittamassa tuota taantumaa, tietysti ei kaikilla voi näin olla.

Enpä usko, tuohan on tunnettu oire pienestä taantumisesta, kaikkea ikä tuo tullessaan:D

Voi että oli jäykkä tuo markiisini jonka rullasin eilen sisään, myrskyä ajatellen ja lunta. Jäikin turhan pitkään auki katoksena, kun en halunnut terassille vettä.

Ans kattoo nyt paljonko saadaan lunta :D--- riemastuttaahan se, mutta toivon taloyhtiön saaneen aiotun lumilingon, muuten koen itseni kyllä Siperian Sonjaksi vähitellen!

Kyllä on kauhea myräkkä tuntuu kuin tuulikin tulisi joka suunnalta.
Tulin n tunti sitten marketista ja moottoritie oli aivan tukossa, kumpaankin suuntaan katkeamattomat jonot.
Luntakin tulee kiitettävästi jos tätä jatkuu yön yli niin kuin oli sääkartalla merkitty, on huominen mielenkiintoinen päivä liikenteessä.
Tätä se mun uneni tiesi ;-DDD...!

Niinpä:D En lähtenyt ollenkaan lähikaupaa pidemmälle, näin jo täältä liikenteen ja hiljaa ajavat autot, tuuli riepottelee tammipuita, yks oksa jo kolisi katolle, huh!

Mutta kumma on kun siitä nauttii rajuilmastakin, kun tuuli puhalsi huppuni taakse, ja kassit piti laskea maahan, että sain nauhat kiinni niin hymyyn veti suun.
Lunta en toivo paljon, mutta tulkoon nyt mitä tulee. Hyvin syönneenä nautiskelen kotonaolosta ja hyvästä kirjasta!

PS. Nyt on siltten syyttömyytemmekin todistettu:D

Kiitos texsanell avauksesta,siis sana on vapaa,voitas tehdä ihan oma jatkumo tälle aloitukselle.
Olet pitkäjännitteinen kirjoittelija ja hallitset ja hillitset noi loanheitot,kiitos siitä.

Mitä minun jatkumooni kuuluu,niin Joulu sais olla jo ohi,en ole jouluihminen lainkaan,vaikka itkeä tirautan melkein jokaista joululaulua kuunnellessa.
Kuuluuko toi herkistyminen iäntuomaan tunnetilaan miehenikin pyyhkii kyyneleitä tavantakaa,vaikka juttelisimme ihan tavallisista asiosta,tosin se kyllä liittyy henkilöön.

Kiitos siitä,ettei tarvitse joulusiivousta tehdä,kun sain rempan jotakuinkin valmiiksi.
Kynnyksiä fiksailen vielä mattoa ja listaa ja sillei.

Olen saanut tänne varpusia ison parven ja keltasirkkuja tallareita ja sinitiaisia,
pari säkkiä jo mennyt auringonkukkaa,mutta on se senarvoista.
Laskeudumme Jouluun,joten voisko vihamiehillänikin olla laaja sydän ja ne miinus- peukut jäisivät piiloon teidän Ama

Ihmetellyt olenkin miten noita pisteitä oikein jaellaan? Tuo herkistyminen saattaa olla iänkin vaikutusta, sitä ottaa syvemmin asioita ja liikuttuu, kaunista se vain on Ama!

Mitä sitä niin kamalasti siivoaakaan pimeänä vuodenaikana, sinullahan on ihanaa kun on vastarempattu koti!
Tosi ahkeria olette olleet, taidat olla se *primusmotor* siellä:D

Aamusta olin heti niin hyvällä tuulella, ettei pienet kiusoittelut vaikuta, ja melko hyväntahtoistahan tuo nyt on ollutkin.
Ei sentään mitenkään hirveästi ole lunta tullut vielä, huomisesta en tiedä.

Kiva kun poikkesit:D

:D Voi mahoton kun olen ihastunut chiliin, laitoin sitä ruokaan tänään ja a'wot miten se kihelmöi mukavasti!

Nyt luin sen aiheuttavan endorfinien erittymisen, mikä antaa hyvänolon tunteen. Huh huumeko lie, mutta hyvältä tuntuu:D

PS. Sama kuin Turkin pippuri ennenvanhaan!

Nysse käyttää jo huumeit, kamalaa

chiliilä kihelmöijä, meillähän kihelmöittää tää ehta luomu...mies...;)

voi teitä,minä käytän chiliä ja vanhuuden höperyyden poistoon oiva mauste on tulinen chili.Tulkaa perässä juna meni jo

Chileihin on minullekin tullut h i m o , on jääkaapilla käytävä purkkia aukomassa monesti päivässä.
En kyllä ole tiennyt että sillä on noin valtavat vaikutuksen nauttijoilleen! ;-D

No piti kirjoittaa viime yön tunneista, alkuillasta sain hyvin unen ja sitten heräsin kamalaan rapinaan, luulin että herneitä sataa.
Voi olla että oli rakeitakin tuossa sohjon joukossa, mutta piti muutta sohvalle keskellä yötä.
Eihän se ollut hyvä paikka ja palasin sänkyyn, etsin korvatulppia huonolla menestyksellä ja oli kuitenkin palattava takaisin sohvalle.
Yö meni siinä ja nyt on lähdettävä moottorimarssille, tuuli on vielä aika kovaa, ja vettäkin ripsoo tuon tuostaan.

Minä taas nukuin niin harvinaisen pitkän yöunen8-9 t. vaellettuani Konsta Pylkkäsen seurassa Lapin erämaita, Konstan löytäessä vanhuuden kortteerisijan Hemppa Kumpulaisen pihamökistä, josta anoppi oli hiljan kuollut.

Nuo aidot kansanihmiset, joita Veikko Huovinen kuvaa, on niin hyväätekevää lukijalle:) Konstan saadessa olkitäytteisen patjan huopineen ja tyynyineen lämmitetyssä mökissä, kävin minäkin hyvillä mielin unten maille kuin Konsta ikään!

Koen tänään aika kipeästi yksin jääneen naisen osani. Tiedän etten ole ainoa, meitä on monta täälläkin, mutta jokainen kokee varmaan omalla tavallaan sopeutumisensa.
Niin minäkin, - mutta ei suostu fyysinen minä vielä sopeutumaan kumppanin puuttumiseen.
Miehillä on ehkä helpompaa, naisia kun on paljon, monessa ikäluokassa, valmiina seikkailuihin kevyestikin.
Uskaltaa kai näinkin tunnustaa, kun on jäänyt yksin kaipauksineen.
En ymmärrä mikä, hormoonitko saa tuon aikaan, ja sittenkin täytyy iloita, että voi vielä tuntea ja elää naisena.

Tässä osa minun kaipuustani,

-------------
ottaisitko lämpöön nuoren syleilysi
väsähtäneen vanhan raihnaisen

antaisitko osan lämmöstäsi
lievittämään tuskaa uupuneen

hellisitkö käsivarsin vahvoin
auttaen näin yksinäistä kärsivää

voisitko myös oman itses unohtaen
luoda voimaa heikkoon ihmiseen

tahtoisitko suoda hellän lohdutuksen
ja helpotuksen pieneen sydämeen

suostuisitko kanssa ystävyyden
luomaan ymmärrystä haaveeseen

uskoisin sun olevan myös ystävän
ken tietää tämän tunteen palavan

kadonneista unelmista koostuneen
jotka hiljallensa unhoon nukkuvat

nyt kaipuut karkuteille lähtivät
vaan öihin utuisihin silti sammuvat

" fiiuliini " kaunis, kaipuuta ja haaveita täynnä oleva runo, mutta tuli voimakas värinä suuresta ja vaativasta rakkuden kaipuusta,
tuota ei voi kukaan täyttää,
ainoastaan nuoruuden rakkus jonka kanssa on viettäny koko elämänsä, nämä kaksi voi noin vaativan rakkauden kokea, sen ole kokenu omassa elämässäni, nyt puolisoni odottaa yllä pilvien.

Hormonit hallitsee-niminen kirja vilahti jostain syystä mieleeni, muistan ihan varhaisnuoruudessani sen lukeneeni kai useampaankin kertaan.. Se oli muistaaksein huumoripitoinen kirja, jokin merkitys ja vaikutus silläkin on täytynyt olla, kun sen nyt muistin.
Samoin ilmeisesti suhtaudun oikeestikin "hormonien hallitsemiin" suhteisiin, hormonit kuin hormonit. Estrogeenihoidon olen kai välttänyt hoitamalla ihan normaalisti suhteeni.
Miksi niitten muka pitäisi olla vain miesten ja aviossa olevien etuoikeus, ehdottoman luonnolliset asiat. Haikaillako vaan...höpsistä.

"Nur nicht aus Liebe weinen, es gibt so viele nur nicht den Einen..."
Häveliäisyyssyistäkö jättää hormoninsa rempalleen ja voivotella läheisyyden kaipuusta.

Niin...tuo lainaus on jostain Leharin operetista, en vaan muista mistä. Vapaasti suomennettuna, miksi lemmestä, puutteesta valitella, onhan niin monia...ei vain se yksi...

Huomenta.
Tuo lemmenkaipuu lienee miehillä paljon voimakkaampi, kuin naisilla. Ainakin jos miesten juttuja kuuntelee. "Siitä puhe, mistä puute, sanotaan."

Mutta toiseen asiaan. Kun soittelen aika usein minua vieläkin vanhemmille sukulaisille ja tutuille, niin huomaan joka kerta kuuntelevani ne samat jutut kaukaa menneisyydestä uudestaan ja uudestaan. Se vähän kyllästyttää, mutta niin kai se on, että itsekin lähetyn sitä ikää, jolloin vain suloinen lapsuus on mielessä.

Saattaa olla, että tämä kirjoittelu teille ystävät, siirtää tuota väistämätöntä muisteloiden aikaa vähän kauemmaksi tulevaisuuteen.
Onkohan siitä kukaan tehnyt tutkimusta?

Kyllä on, hiljattain luin ja kirjoitinkin siitä, kuinka niin lukeminen kuin kirjoittaminen aktivoi aivojamme.

Tutkittiin aivokuvauksella mitkä alueet aktivoituivat kirjoittaessa ja sekä oikea, että vasen aivopuolisko olivat enemmän yhteydessä toisiinsa, kuin puhuessa.

Onhan tämä itsensä ilmaiseminen monimutkaisempaa, kun käytämme sormityön välityksellä pieniä kirjainsymboleja.

Mitä enemmän käytämme aivojamme, ajattelukykyämme, sitä enemmän siellä tapahtuu:D

Onkohan tuolla, ainakin minun näyttöni vasemmassa laidassa. pyörivällä
"Cupido kutsuu sinkkuristeilylle Itämerelle. Iskiö halipula",
mainoksen lentävällä Amorilla osuutta noihin hellyyden kaipaus kirjoituksiin. Jos on, niin hyvin on huomattu mainos.
Käyneeköhän kauppa yhtä hyvin.

Tuota, vain vanhoista asioista puhumisen tautia, siirtää tuonnemmaksi varmaan myös tätä kautta saatavat juttuvirikkeet, jotka voi sitten siirtää kännykkäkäyttöön.

Onko se niin paha asia jos mieluisia muistoja elämän varhaisimmilta ajoilta muistelee?
Se vain todistaa muistiaarteisto pitkäaikaismuistissa vielä on tallella.

Lastenlapset usein kysyvät, millaista oli koulunkäynti silloin kun olit koululainen, tai millaisia leluja sinulla oli lapsena kun ei ollut muovia vielä keksitty. Aivan mahtavaa kun he antavat lukea aineita joissa kertovat isovanhempien lapsuus- ja kouluajoista.

On päivitettävä aina dataa keskusteluissa ettei kertaa samoja asioita samalle henkilölle uudestaan ja taas uudestaan, sitä helposti leimaituu ties miksi. Vanhetessa vika nuortuu, näinhän se menee.

elossa vielä !

Vanhuus on kuin vankila, vanhukset unohdetaan omanonnensa nojaan, vanhukset koetaan vastenmielisiksi, muistoissa eläjiksi, siksi meidät halutaan unohtaa, on meidän vuoro poistua elämän näyttämöltä.
Koen surulliseksi vanhan ihmisen kohtalon nyky yhteiskunnassa, itse en osannu kasvattaa lapsiani itselleni seuralaisia, he elävät omaa elämäänsä, sitävastoin omat vanhempani osasivat sitoa minut elämäänsä, meillä oli tiivis yhteys jokapäivä, vaikka olin työelämässä, piipahdin heitä katsomassa, vein lääkäriin tarvittaessa, kutsuin kotipalvelun tarvittaessa, jopa koti sairaan hoitaja kävi kerran viikoss heitä katsomassa.
Toista on nyt olen ijältäni jopa vanhempi kuin omat vanhempani silloin, minut on unohdettu, jos itse en joskus heille soittaisi en tietäisi niistä yhtään mkitään,, mikä ihme on menny pieleen kun en osannukkaa itse kasvaataa omista lapsista itselleni tukihenkilöitä, jokin on yhteiskunnassamme muuttunu.
Onko yhtään ainutta saman kohtalon omavaa näillä palstoilla vai ovatko kaikki osanneet kasvattaa jälkeläisensä itseään varten, minä en siihen ole kyenny.