olemme? Tämän palstan perusteella melkein saa sen kuvan. Täällä maalla on elämä ainakin erilaista. Odotellaan joulua ja hyörinä on sen mukainen. Kaupungin keskustasta ei tahdo löytyä parkkipaikkaa ainakaan hallin sisätiloista, minne haluaisin viedä auton välillä sulamaan. Näkyy keli olevan melko sohjoinen. Eilen toin yhdelle tutulle joulukuusen ja toinen on tilauksessa. saas nähdä onnistuuko tänään. En tiedä tuommeko itselle joulukuusen. Se riippuu jälkipolven toiveista. Itse en välitä.
Ryypiskeleviä perinnönkyttääjiäkö
1943
109217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 109
Vanhimmat
Oikeastaan mie oottelen ens sunnuntaita.
Sitten pääsen antamaan lahjani pukinonttiin ja saan omaanikin kuulemma jotain.
Joulusta olen päättänyt jos ilmat pysyy tälläisenä, niin lunta ei tule ja meri ei jäädy.
Silloin menen aattona kameran kanssa rannoille ja muuallekin kuvaamaan.
Jos on sellainen tuuri niin otan kuvia kukkivista ruusuista ja veneistä merellä ja muusta vastaavasta.
Sitten istun kotona ja tietty syön jotain jouluun kuuluvaa mutta jouluksi on myös varattuna muutama cd egyptistä, elokuvaa ja dokkaria.
Eli tälläistä täällä ja juomana on vahva kahvi.
Meidän triomme ottaa tuon ruokapuolen kevyesti, kalaa ja kasviksia. Viiniä on ruokajuomana ja kahvia tai teetä nautiskelemme, kun haluamme. Myös glögi kuuluu jouluumme, ihan alkoholiton sellainen. Lahjana on jotain pientä, en ole vielä keksinyt sopivaa. Koto-olo on rauhoittavaa.
Onneksi on vapaa valinta ruoan suhteen. Ei ole pakkoa mihinkään.
Vaikka olihan se lapsena, kun ei ollut muulloin herkkuja, niin ihanaa kun Jouluna oli.
Osan ruuista laatikoita tuon työpaikan ruokalasta.
Rosollin eli mulle kyllä sillisalaatin teen itse ja karjalanpaistin, siihen se taitaa mulla jäädä.
Siivvottu koti ja rauha maassa siinä joulua ihan riittämiin.
Monissa kodeissa saadaan taas pelätä ja elämä on tuskaa vaikka kuinka joulurauhaa julistettais.
Kiitollinen olen elämälleni nyt.
Ei ryypiskellä, eikä ole perintöjä kytättävinä. Kaikki on saatu, ainoina, jo vuosikymmeniä sitten.
Ryypätköön rauhassa, siskot ja veikot, joilla on mielet siihen osuvan heikot.
Ihan vaikka kitatkoon kaksin käsin kiulustaan.
Sukupolvemme lienee siinä tilanteessa, että enemmän ollaan perittäviä kuin perijöitä.Jälkijunassa olen lueskellut aina syyskuulta asti yhtä valtakunnallista lehteä ja siinä kerrottin, että yksinäisyys on iäkkäiden kohdalla sellainen ongelma, että moni tekee itsemurhan. Tietooni ei ole tullut tapauksia. Tuo alkoholi tuonee hetken lohtua monele.
Ehkä, kaipa kokija tiennee?
Kaikilla ei ole ainuttakaan perijää, muita kuin valtio.
Muistini mukaan, joka toinen päivä maassamme tekee vanhus itsemurhan?
Niin, siis, unhoittui.
Ihmettelen minäkin palstan antia.
Ryypätkääpä ja odottakaapa, josko omena otsaan puusta tipahtaa.
Sanonpa vain vielä, että tuo on siis kuin palstan motto. Tosin, siitäkin olen samaa mieltä, että ilmeisesti samasta aiheesta tarkoiutuksella on tehty aloitus, jos toinenkin.
Vastasin jo aamupäivällä, mutta minne lie bittitaivaaseen viesti lennähti. Olen jälkijunassa lueskellut valtakunnan lehteä, jota entinen naapurini säästää minulle. Lehdessä oli tuosta iäkkäiden itsemurha-asiasta. En tunne yhtäkään tapausta joten melko ihmeelliseltä tuntuu. Meidän pitäisi esim. kouluissa painottaa ihmissuhteiden tärkeyttä. Myös sitä, että suhteita on hoidettava. Itse viihdyn paljon yksin, olen jo nuorena tottunut olemaan paljon yksin.
Tuskimpa sentään, kaikki ainakaan..vähemmistö luulisin...:)
Mutta ei ryypiskellä kuin kahvia, - ja ruokakaljaa joulupöydässä.
Perintöjä emme odota, - tulee jos on tullakseen..jos jotain perittävältä jää..
Lie kyseessä jokin kilpailu, kun monta aloitetta on samoista aiheista. Olen perinyt vanhempani. Veljeni on perheetön, mutta ole yrittänyt sanoa hänelle, että nauttisi eläessään. Tuppaa olemaan liian säästäväinen.
Olkaa vaan.
En ryyppää ja olen se jonka 'kuolemista perijät odottavat' (oikeasti 1 perijä joka kyllä pärjää omillaankin).
Hanttiin pannaan. Tosin kaamos on tällä hetkellä paha.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt lapseni eivät odota minun kuolemistani perinnön toivossa. Järjestelyjä pitäisi kyllä alkaa tehdä, olen mm. kahden kuolinpesän osakas. Täällä on loskaa joka paikassa.
Missä on loskaa? Kuka aloitti ja pysy asiassa.
Jossain on kaamos, täällä loskaa, mitä siellä?
Täällä kaupungissa vasta hyöritäänkin, ja tietysti joulua odotellaan täälläkin.
Nyt lähden ostamaan jotain, jolla saan peitettyä/korjattua joululahjaksi ostamaani lasten puseroon vahingossa leikkaamaani reiän. Kirkkaan violettiin puseroon oli näkyvälle paikalle kiinnitetty niiteillä valkoinen nauhanpätkä, jonka yritin saada siististi pois, epäonnistuen hieman.
Tarjonnan tietäen suunnistan suosiolla suoraan Helsingin keskustaan ja täytyyhän siellä nyt sitten hyöriä samalla enemmänkin.
Jouluaattona on ainakin Helsingissä tosi rauhallista tehdä ostoksia. Ei tarvitse jonottaa. Siitä on jo aikaa, kun matkalla linja-autoasemalle ostin yhtä sun toista, koska en viihdy tungoksessa. Onhan noita kikkoja peittää jälkiä. Mulla on vieläkin varastossa kaikenmaailman kuvia siltä ajalta, kun lapset olivat pieniä.
Kyllä kaikki on saatu. Kyllä siellä maalla on aivan samat kyttääjät paljon pahemmat.
Viinikellariin tuli ostettua taas joita voi nauttia 5-10 vuoden päästä jos kuka haluaa.
Kuusi on muovinen ja sekin ulkohuoneessa.
On herjaavat otsikot, olisiko lääkkeet ottamatta tai ei varaa ostaa.
Niin onhan minullakin se pieni muovinen kuusi, jonka mieheni peri sedältään. Näillä muovikuusilla on hyvätkin puolensa.
Olen samaa mieltä. Otsikko oli toinen.
Onnea vain elämässä.
Perinnöt ajat sitten ryöstetty. Ryypiskelläkään ei oikein voi kun pitää töissäkin käydä ja kaikkea muuta hässäkkää, sitäpaitsi tää flunssa ei tahdo hellittää ja ei siihen oilkein voi viinaksia sekoittaa kun antibiootit ei sitten pure. Bah.
Etkö voi ottaa sairaslomaa ja lääkitä itseäsi kunnolla eli saunoa ja käyttää tervaa (miten, sitä en tiedä), jos tuo viinakin on poissuljettu. Sulle voi käydä kuten monelle kelpo työntekijälle eli olet pyhät sairaana. Lepoa Sinulle.
Vanhaa tietoa. Ota vaan terästetty glögi. :-)
http://www.poliklinikka.fi/?page=3221510&id=4439387
Kiitos, juuri niin tässä onkin köymässä. Olen jo pitänyt ensin viikon sairaslomaa ja sitten ollut työssä ja sitten taas sairaslomaa ja nyt taas työssä onneksi tulee joulu niin saan taas olla sairaana bah.
Ei oo saunaa.
Tervapastilleja?
Mä kollasin kans ekaks...tetrasykliinien kanssa on hiukka tarkempaa kun ne hajoo nopeemmin elimistössä jos ottaa viinaksien kaa. Mutta kyllä se glögi taitaa olla paikallaan voihan siitä keittää alkoholin vex.
Älä nyt sit holia keitä pois, sit menee teho. :-)
(muutenhan voisit juoda vain keitettyä kuumaa vettä)
Kuumaa vettä, rusinoita ja manteleita....
Pistä viellä punajuuren pala, niin tulee punaista. :-)
ei oo helppoa kytätä perintöä.
http://www.youtube.com/watch?v=IcXw9Sl_d38&feature=related
Enpä ole tullut ajatelleeksi että perintöäkin vielä saisi, äitini elää vielä, olen sanonut, kun olet noinkin hyvässä kunnossa vielä, osta kaikkea mitä haluat hintaa katsomatta.
Mutta nämä ihmiset eivät ole tottuneet viettämään kulutusjuhlaa, säästää vain pitää pahan päivän varalle, milloinkahan se mörkö, "paha päivä", tulee?
Minun äitini kuoli jo 29 vuotta sitten. Mutta se sukupolvi on niin vastuuntuntoinen. Ajattelee esim. sitä, että hautajaisiin pitää ainakin olla rahaa. Toivottavasti saat nauttia äitisi seurasta.Itse olisin halunnut äitini kertovan menneistä asioista. Tuolloin en ehtinyt, kun oli työ ja perhe.
Näinkö monta 50 palstallemme kirjoittelee?
Meille joidenka tehtävänä on enää viedä kynttilät vanhempiemme haudoille.
Tai Dementiakotiin, satunnaiseti Sotavammasairaaloihin.
H.
Viisitoista vuotta sitten joulukuussa isäni ja appeni haudattiin, kuolivat peräkkäisinä päivinä. Äiti ja anoppi kuoivat 29 vuotta sitten. Eli kuulun noihin haudalla kävijöihin. Tosin en aina mene, jos esim. sää on huono. Ensi tiistaina vien kynttilän, tulee 7 vuotta mieheni kuolemasta. Joulukuu on meille surun kuukausi.
Me ollaan pitkäikäistä sukua, varsinkin naiset.
Nytkin on viisi polvea elossa, kun minun mummoni kuoli oli myös viisi polvea.
Äitini elää vielä hyvissä voimissa, myös tyttäreni on mummo:))
Eräs sukuni naisista eli 106-vuotiaaksi, aika lähellä suomen ennätystä.
Ei tämä pitkäikäisyys mikään ylpeilyn aihe ole, elän mieluummin lyhyemmän elämän rakastaen elämääni, kuin pitkän vain puolittain elossa.
Kyllä on polvia. Meillä ei ole kuin kaksi sukupolvea, niistä tämä omani vielä puolikas. Voi olla, ettei tämä haara jatku. Mutta ei se minun elämääni vaikuta. Mummoni elivät vanhemmiksi kuin äitini.
Toisinpäin.
Taitaa nuoriso harrastaa perintöjä odotellessaan ja itseään viihdyttäessään enenpi virvokkeiden nautimista.
Se kun menee silleen, että mitä nuorempi sukupolvi, sen enenpi perittävää. Ja nuoremmat tietenkin turhautuvat odottelemiseen, koska kansalaisten elinikä on kavanut jatkuvasti.
Aikanaan alkaa muuten valtava kansalaisomaisuuden uudelleen jakaminen. Yksityisillä kansalaisiaa on varallisuuutta ja se on monesti kiinni asunnoisssa. Nopeat syövät hitaat, kuka perillisistä nopeiten saa myytyä perimänsä asunnon, saa parhaat rahat. Asuntoja jo nyt suomessa paljon enemmän kuin niitten tarvitsijoita. Ne vain kaikki ei sijaitse Mannerheimintiellä.
Ja kuten aina, kun omaisuus jaetaan uusiksi, jotenkin siinä käy niin, että suuri osa rilluttelee rahansa ja muutamaa vaurastuu sen ansiosta.
Noin muuten, mä en vietä joulua kuin pakolliset määrät. Mulla ollut tässä mökillä sähkökynttilät ikkunoissa muutaman vuoden, naulasin ne ikkunalautaan kiinni. Talvisin pimeää, valo piristää. Asialla ei ole mitään tekemistä pakanauskontojen tai joulupukkitarujen kanssa Ja noi ilmeisesti on tullut jonain perintöinä. Joopajoo, ois ollut paljon hyödyllisempää periä muutama säkki riihikuivaa rahaa.
=DW=
Kunnioitan sinua sinun elämässä, kuin oli Pentti Saarikoski. Elämällä täytyy olla suunta ja kohde kuolemaa. Mikä on sävel?
Kuka mitenkin, kulkeneeko perintönä nuo tavat. Omat nuoreni ovat kohtuukäyttäjiä. Eikä heillä ole ollut varaa rillutella, ovat kouluttautuneet ja asuneet vuokralla. Täten ovat oppineet, ettei omaisuus tipahda tuosta vain eteen.
Missä aivot ja aloitus?
Kelaa taaksepäin ja tunnustele pääkoppaasi.
Hölmöt voittavat aina määrässä.
ei vastaus vain kokonaisuus
Sanoo hän, joka luulee olevansa viisas!
en ole viisas vain kaikista hölmöin, näin on .
Aika mielenkiintoisia yleistyksiä täällä tehdään, ikäänkuin me kuusikymppiset olisimme jotenkin saman sabluunan läpi vedettyjä.
Meillä jokaisella on ihan ikioma historiamme ja elämäntapamme nykyisinkin. Jo kaksikymppisinä on meissä suomalaisissa aikamoiset erot. Toisilla on selvät päämäärät, koulutus- ja urasuunnitelmat. Ja sitten on se iso joukko, joka ei ikinä tiedä, mitä heistä tulee isona, eivät edes välitä tietää, kunhan ajelehtivat.
Kolme-nelikymppisten elämä on kulkenut ihan eri reittejä. Joistakin on tullut "jotain", joistakin ei yhtään mitään, eli edelleen on epäselvää, miksi halutaan tulla "isoina".
Viisikymppiset luovat jo katseen taaksepäin, mitä onkaan tullut saaduksi aikaan.
Jotkut katselevat siinä puolimatkassa ihan tyytyväisinä aikaansaannoksiinsa, osa miettii: "Tätäkö tää elämä oli." Hyvä, jos miettii.
Ja nyt sitten, kuusikymppisinä ja yli, meidänkö sitten pitäisi olla jotenkin samanlaisia? Ei pidä paikkaansa. Me olemme ihan yhtä erilaisia kuin kaikkina aikaisempinakin vuosikymmeninä. Olemme erilaisia, harrastamme ihan eerilaisia asioita. Jotkut ryyppäävät, jotkut eivät. Jotkut kyttäävät perintöä, uskoisin, että suurin osa ei. Elämä on tässä ja nyt, ihan liian arvokas perinnön tai lottovoiton odottamiseen. Alkakaa elää!
Mistä päättelet, että emme eläisi? Minä elän ainakin täysillä joskin juuri nyt elämäni surullisinta aikaa vuodessa. Muistotkin ovat elämää. En lohduttaudu alkoholilla. Huomenna on päivä uus ja yhdistystoiminta kutsuu. Samoin maanantaina . Sen jälkeen sääennuste lupaa sellaista säätä, että voisi taas lähteä autoilemaan. Täällä vain oli monta aloitusta samantyyppisistä teemoista, siis tein tikusta asiaa.
Enpä ajatellutkaan, ettet Sinä eläisi, pois se minusta. Olen saanut kuvan, että elät hyvin vahvasti tässä ajassa. Vastasinkin hieman yleisemmällä tasolla, protestina kaikenlaisiin yleistyksiin.
Meillä on kaikilla omat surun kuukautemme, jolloin on aika muistella läheisiämme.
Hyvä niin.
Hyvää joulun odotusta Sinulle ja lapsillesi.
Kiitos samoin Sinulle.
Ei minusta ole tärkeintä mitä on saanut aikaan, vaan se, että on tuntenut elävänsä.
Myös se, että itse on tyytyväinen, kaikkien elämänarvot eivät ole saavutuksista kiinni.
Olen 60 ja saavuttanut mielestäni paljon, en ehkä kaikien mielestä.
Kuitenkin olen pystynyt toteuttamaan suuren osan asioista joista nuorena uneksin mutta epäilin liian vaikeiksi toteuttaa.
On tosiaan niin, että kun puupalttoo päälle pannaan, niin vähän painavat saavutukset. Hauskasti tuo Matti Nykänen on todennut "Elämä on ihmisen parasta aikaa".
mikä on elämä? olet viisas niin vastaa.
Silloinhan Sinä olet elänyt onnellisen elämän, ja voit tyytyväisenä katsella taaksepäin, ja nauttia myös tästä päivästä. Enempää ei voi vaatia keneltäkään.
tämä oli osoitettu henkilölle -.-.-.- (olivatko pilkkuja, vai pisteitä?)
Jokainen voi tulkita sillä ajatuksella, mihin tähän ikään on kypsynyt. Joskus olen opiskellut elävän ja elottoman tuntomerkkejä.Prionit ovat muistaakseni pienimpiä hiukkasia, jotka pystyvät elämään. Autuaasti olen unohtanut yksityiskohdat. Myös kaikenmaailman määritelmät ovat mennyttä- elämää.
Mikä on onni elämässä. Lyhyessä ajassa olen nähnyt kaikki, on turhaa luulla että tässä iässä ei näkisi mikä on elämä. Olen nähnyt kolmessa maassa, sillä eläkeläinen näkee ja kuulee.
Suomi on nolla ja tulee olemaan.
Se puolimatkan välitilinpäätös tulee monenkin ajattelevan ihmisen kohdalle. Se, että on saanut perheen, lapset, pystynyt hankkimaan itselleen elannon työtä tekemällä. on jo ihan riittävän suuri ilonaihe, ei siihen tarvita tohtorin hattua.
Jos vielä kaiken kukkuraksi se perhe, lapset, voivat hyvin ja ovat onnellisia, mitäpä sitä ihminen muuta, ilonaiheita riittävästi seuraaville vuosikymmenille.
Ja missähän rannalla palmun alla tätä tekstiä naputtelet? Ja mitähän siemailet ja mietit, miten perityt varat käyttäisit?
Jokainen määritelköön, mitä onni hänen itsensä kohdalla tarkoittaa. Joskus se koostuu niin pienistä murusista, ettei itsekään huomaa. Jos jää odottamaan jotain elämää suurempaa, voi olla ettei sitä koskaan kohtaa.
Naapuritalon ainoon pojan nimi oli onni. Onneksi kävelin onneni ohi. Onni on nyt varmaan jo elääkkeellä mutta hoitaa edelleenkin sikojaan.
1943-- missä on aivot, olet nänyt, olen suoraan kirjoittanut kuka olen.
Onko suomalainen Nolla?
Oletko ihan varma, että oli onni kulkea Onnin ohi? Minullakin oli tuollainen naapurinpoika. Luulen, että kohdallani ohikulku oli onneni.
Kuka olet? Ei minua kiinnosta tietää. Täällä ei minulla ole tuttava- saati ystäväpiiriä. Suomalaisissa miehissä on monia, joiden hyvät ominaisuudet voidaan kertoa vaikka yksi, sitten nolla ja potenssiin miljoona.
Jospä me sitten käveltiin saman onnin ohi?
Koskaan ei voi olla täysin varma mistään tässä elämässä mutta uskon onnin suuren onnen olleen se että minä älysin kulkea onnin ohi ja onni löysi onnensa naapurinkylän siviän aitasta. Nyt ne sitten siellä raaputtelevat sikojensa korvia onnesta soikeina, onni ja siviä ja lapset ajaa mopoilla kylänraittia :)
Onnihan on nyt taas muotinimi. Minulla on naapureissa kaksi pientä poikaa, toinen viereisessä, toinen vastapäisessä talossa, heidän molempien nimi on
Onni. Toinen täyttää 2 v, toinen on jo 3 v.
Tutustui kerran rouvaan, jolla oli lapsenlapset, kaksospojat, joiden nimet olivat Onni ja Toivo.
Onnea vaan kaikille Onni -nimisille!
Muistan minua vanhempia Onni-nimisiä. Omasta ikäluokastani en tunne ketään. Toivoja on enemmän. Nyt nuo nimet ovat tulleet uudestaan.
Samoin minä, muistan lapsuudestani joitain sen nimisiä aikuisia. Koulutovereissani ei ollut ketään sen nimisiä, ei tosin Toivojakaan.
Seppo, Matti, Kari, Pekka, Juhani, Olli, Jaakko, Heikki, Anssi, Erkki, Ilkka, Antti, Antero ovat niitä koulutovereitteni ja leikkikavereitteni tavallisimpia nimiä, jotka tulevat heti miettimättä mieleen. Oli sitten tietenkin joitain harvinaisempiakin.
Mä tykkään klassikkonimistä, tai toi on kyllä huonosti sanottu, paremminkin pari sukupolvea taaksepäin siis mummonaikaisista nimistä, Amanda, Maria, Fabian...ja kaikkein vähimmin kansallisromanttisista nimistä jotka tarkoittaa jotain ominaisuutta luonteenpiirrettä tai senajan arvomaailmaa.. Onni on just sellanen...
Minun pienet lapsenlapseni Ruotsissa ovat saaneet vanhempiensa isoisovanhempien nimet. Minustakin ne nimet ovat hyvin kauniita.
Onhan sitä tullut haettua sitä lasistalaulukirjaa virosta.Enhän minä sitä itselleni kun tuo roppa ei siedä yhtään.Mutta onneksi on Joulu ja saa tarjoilla toisille ja antaa lahjaksikin. Joulukuusta ei meille ole tuotu sisälle enään moneen vuotee.Mutta pihalle on kyllä koristeltu tähän pimeyteen.Lapsille menemme jouluaattona koska ovat sitämieltä että heille kuuluu mennä.Sopiihan se meille kovasti.Ja niitä perintöjäkään en itse kyllä ole koskaan miettinyt on tullut aikoinaan nekin asiat laitettua järjetykseen.
Oletko kuten isäni, joka tuli raivopääksi vähän alkoholia nautiituaan? Vai oletko niitä, joiden keho ei pysty käsittelemään alkoholia ja siksi tulee paha olo pienestäkin määrästä? Isäni oli viisas- vältti alkoholia koko elämänsä ajan.
Kiva on lukea ketjua. Kyllä taitaa monella suu napsaa ; )
"En minä itelle viinaa osta, en herrasjestas" Näin ne mummot ennekin perustelivat viinakaupassa käyntiään joskus kahdeksankymmentäluvun alussa kun olin opiskelujeni ohella myyjänä Alkossa ; )
Taitaa Korppis olla vielä kännissä. Putki jatkunut jo useita päiviä.
Sinä sen sanoit, kaksi antipioottilääkekuuria peräjälkeen kyllä siinä putki on päällänsä, toivon, että nyt alkaisi rohdot tepsimään ja saisin putken poikki
Onneksi toimii itsepalveluperiaatteella nämäkin myymälät. Asuin Viisikulmassa Alkon vieressä 1960-luvulla. Silloin näitä asiakkaita kertyi nurkille. Tuttavani asui Albertinkadulla Alkon vieressä. Se oli hienompaa kuin Pitkäsillan pohjoispuolella asuminen. Alkon asiakkaat painoivat usein ovinappia kadulla päästäkseen porraskäytävään nautiskelemaan. Koskaan en hankkinut vinakorttia, milloinkahan se poistui käytöstä?
Sain juuri joululahjan ihania uutisia rupesin oitis syömään liköörikonfeteja, jotka oli tarkoitus avata vasta jouluaattoma ; )
Russkiviinoja ja Virolaista pirtua ei kiitos :)
Juon vain länsimaista. Ja sitäkin vähän ja valikoivasti.
Näin sanoo sivistynyt ja muut...
Minäkin juon, noin kolme paukkua viikossa. Lempparit vaihtelee.
Joisin enemmänkin, mutta ei tee mieli:(
Me olemme ystäväni kanssa tyhjennelleet hänen varastojaan ottamalla joka ilta hörpyn. Viimeksi tuli tyhjäksi lahjaksi saatu 2 l:n konjakkipullo. Nyt on menossa itävodka. Olemme todenneet tämän viimeksi mainitun oikeastaan paremman makuiseksi.Harmi kun ei kahden vuoden takaisella Viipurin matkalla tullut otettua ympäri vuorokauden auki olleesta tavaratalosta enempää vodkaa. Oli edullista ja hyvänmakuista. Autokin oli Lappeenrannassa ihan satamassa, joten kantaa ei olisi tarvinnut.
1943--- olet nolla. Miksi olet nolla, koska otsikko on apina siksi olet aina nolla kaikille.
Kaikki eivät ole samoja, siksi Suomi on nolla samoin sinä.
Muutama nolla lisää ja jokin muu numero eteen, niin on toivoa. Ikävää, että joidenkin päässä rullaavat vain omat nollat. Jollei 1943 sinulle riitä, niin laita pari nollaa jatkeeksi, tai hakeudu psykoloogiseen hoitoon. En nyt puhu euroista, vaan henkisestä voimavarasta.
Olen 1943 kanssa yhdessä, raha ei elämä, olet nolla.
Unelmissako elelet? Veren alkoholipitoisuus on nolla vaikkapa pikomooleissa per nanolitra ilmaistaisiin.
Missäköhän tilassa ihminen alkaa jankata samaa asiaa kuuntelematta muita? Olen tehnyt ympäristössäni havaintoja. Osaatko vastata nollittelematta?
Kyllä sinunkin jutut aikaa myöten kiertävät vain yhtä kehää. Aika ajoin samat jutut vähän eri lausein meillä kaikilla kirjoituksissamme (minäkin mukaan lukien).
Taitaa ikä supistavan meidän suurimman osan aivotoimintaamme, joi eli ei.
Mitä sillä on väliä.
Ei uusia juttuja voi mitenkään aina löytyä. Vai keksitkö jotain uutta aina nähdessäsi jonkun tuttavistasi.
Täällä käy sellaisia jotka haluavat keskustella, aina löytyy uusia näkökulmia jo puituihinkin asioihin.
Aika harvoin kirjoittelen tänne ja aloituksia vielä harvemmin. En muistele, mitä ennen olen kirjoittanut enkä muista, mitä muut ovat kirjoitelleet. En myöskään kovin tarkasti analysoi näitä juttuja, tuuli tuo, tuuli vie. Juuri nyt alkaa kunnon myrsky. Termostaatteja väänsin suuremmalle ja termokseen keitin vettä. Ihan sähkökatkoksen varalle vain.
Totta kirjoitat. Itse olen pitkiä aikoja pois koneen ääreltä. Nyt olen taas ollut kotosallakin. Voisi sitä aloittaa ketjun vähän eksoottisemmistakin kokemuksista, mutta ne ovat minun ja kaverini keskinäisiä juttuja. Lesket voivat keskustella asioista, joista ei puolison kanssa voinut.
Meillä oli koko yön lämpö pois, mutta myös ikkuna piti olla auki. 23 makuuhuoneen lämpötilana on meille liikaa.
Itse maksamme kaukolämpömme, ettei jää epätietoisuuteen kellekään.
Kamalaa olisi, jos tulisi pitkä sähkö- ja vesikatkos.
Peloittavia nuo nykyiset, useintoistuvat myrskyt, varsinkin suuressa maailmassa.
Varaavan takan haluaisin tänne rivitaloasuntoon. Olisi varalla, jos sähkö katkeaisi. Jos rakennuttaiin omakotitalon, niin jotain puilla lämpiävää pitäisi olla. Luultavasti tuota rakennusjuttua ei tule kohdalleni.
Heh, meillä päälämmönlähde on varaava takka. Itse maksamme puut, emmekä pidä ikkunoita auki kuin tuulettaessa. Vaikka puukin on aika kallista eikä saatavuuskaan aina ole taattu (pääkaupukiseutu), pidämme puun tuottamasta lämmöstä. Kun ydinvoimaa piti saada lisää, markkinoille tuli sopivasti tutkimus, jossa moitittiin puulämmityksen aiheuttamia pienhiukkasia.
Meidän takka on oikeaoppisesti suunniteltu ja osaamme sytyttääkin sen ihan "oikein", joten en kovasti syyllisty noista tutkimuksista.
Ihan tuohon aloitukseen vielä: perintöä ei taida enää tulla, eikä viinakaan maistu, joten aika tylsä palstalainen olen - ei mitään jaettavaa..))
Minäkin pidän puun tuottamasta lämmöstä. Puusta ei ole pulaa. Mikä lienee totuus noista pienhiukkasista. Ainakin täällä melkein haja-asutusalueella luulisi luonnon hoitavan nuo hiukkaset. Tulisijoja on kehitelty.
Se vaan tuo elävä tuli, siihen voi tuijottaa ja se pysäyttää ajatukset...
Tässäpä takkatulen ääressä istuskelen tuon nelijalkaisen tyttöni kera... Tuolla kaksijalkaisellani on jokin sm-mestaruusottelu isojen kivien heitossa jäätä pitkin huomenissa ja kai harjoittelee kierteitä kotonaan... No viikonlopun jälkeen "nähdään" miten meni?...:) Noita puita minulla on omasta metsästä ja tontiltakin pitäisi isoja koivuja kaataa, ehkä harrastus sänky-, tuoli ja pöytämateriaaliksi...
Täällä voisi vesileipiä heitellä latteilla pikkukivillä, ei oo jäätä eikä vähään aikaan tuukaan. Joutsenten ääni kuului päivällä järveltä kilometrin päästä. Olen minäkin oppinut katselemaan koivuja sillä silmällä, että näen olisiko kaadettava ennen kuin lahoaa. Kaataminen ei onnistu, vain raivaussahalla pistä nurin noita ohuempia, jotka jätetään metsään. Lähinaapuri käy kyllä hakemassa niitä polttopuiksi.
Tuo koivu materiaalina on hyvä... Minullahan on tuo lämmin harrastushalli pihapiirissä ja siellä on moninaiset työstökoneet... Kyllähän noita pihakoivuja on muunnettu huonekaluiksi jne mutta edellinen "sadonkorjuu" alkaa olla käytetty... Koivu loimuineen vahakäsiteltunä on puumateriaaleista kauneimpia...
On meillä useampikin varaava lämmönlähde. Näillä normaalioloilla ei viitsi paljon niitä lämmitellä. Kaukolämpö on aika halpaa, ja vaivatonta.
Sähkökatkon sattuessa vaikkapa leivinuuni ei tosin levittäisi lämpöään jokaiseen huoneeseen talossamme.
Sinulle varaava takka olisi varmaan rakas, onhan sinulla metsää, muistelenko oikein?
Se on voimavaraa, jota maasamme hoidettuna koko ajan kasvaa ja kukoistaa.
Ihailen henkilöitä, jotka osaavat tehdä käsillään jotain. Kesällä kävimme serkkuni luona ja hänen nyt 85-vuotias miehensä on rakentanut vaarinpirtin. Kaikki kalusteet hän on tehnyt itse. Työpaja hänellä on alakerrassa ja se on ahkerassa käytössä. Serkkuni huolehtii tekstiileistä ja puutarhasta.
Jäänee haaveeksi tuo varaava takka. En luultavasti muuta täältä minnekään. Kesämökillä on tavallinen takka ja puilla lämpiävä sauna. Mistä sen muuten tietää, miten maailmantilanne muuttuu. Voi olla että puilla lämmittäminen on ainoa mahdollisuus. Tuosta metsästä saa kyllä tarpeeksi polttopuuta, mutta muuta tuloa minulle ei paljon ole. On nuorta, kasvavaa metsää, jota yritän pitää kurissa ja nautiskella kuljeskelusta siellä.
Se vaan tuo nykymyynti on tehty kertakäyttöformaattiin...
Tuon "ystäväni" lumentyöntökoneen hydraulineliveto meni jumiin... Toimpahan mokoman talliini, purin tuon jumittavan etuvetopään... Laakeri vaan hajonnut, erikoisosa... Nyt netistä moista metsästelen... Laakeri ehkä 20 €, koko etujuttu 770 €... Täytynee kehitellä jos ei onnistu... Se "aateluus vaatii"... :))))
"Lumentyöntökoneen hydraulineliveto" meni yli ymmärrykseni. Toi sentään mieleen ajan, kun itse olin lumentyöntökoneena lasten ollessa pieniä. Kylällä ei vielä ollut luistinrataa ja teimme yhdessä muutaman perheen kanssa sellaisen lapsille jokijäälle. Toinen asia, joka tuli mieleen, on mieheni. Hän oli tosi kätevä kaikenlaisissa koneisiin liittyvissä hommissa. Ei tarvinnut pelätä, jos autoon tuli jokin vika. Kerran 1970-luvulla kehäkolmosella lumipyryssä tuulilasin pyyhkijä meni epäkuntoon. Apua ei saatu huoltoasemilta. Mieheni fiksasi asian siten, että kiinnitti narun jonnekin. Minä vetelin narusta ja näin manuaalisesti toimien ruutu pysyi puhtaana noin 50 km.
Samma här. Muinoin Volkkariini tuli vika, jota ei merkkikorjaamossa osattu korjata, vaan auto hinattiin kotipihallemme.
Seuraavana iltana mieheni sai ennen nukkumistaan ahaa-elämyksen, ja, kas, vika saatiin helposti korjattua.
Joillakin meillä on onnea olla yhdessä älykön, rakkaan kanssa.
Niin no...
Kyseessä tuollainen kookas Husqvarna neliveto ruohonleikkuri josta leikkuriosa vaihdetaan lumiauraan talvella... Voimansiirto pyöriin hoidetaan hydraulipumpun ja vastaavien moottoreiden avulla... Tuosta etupään voimansiirron hydraulimoottorista rikkoutui erikoislaakeri... Näyttää siltä ettei moista löydy koneen kotimaastakaan, Ruotsista... Tuon "vetomurikan" kokonaisuutena tekee alihankkija ties missä vinku-Intiassa... Täytyy kehitellä mietintämyssyn alla ja uskompa ratkaisun löytyvän sillä ihmisten tekemiähän nämä ovat... Konetta tarvitaan koska heillä on iso puhtaanapidettävä piha...
"1943"
Hydrauliikka tarkoittaa samaa kun nestetasapaino.
Jos tasapaino järkkyy, alkaa jostain vetää tai työntää, yleensä se menee nelivedoksi.
Siinä sitten suoni vetää ja itse yrittää työntää takaisin.
Ihminen on hydraulinen olento.
Meritähti on kiva elukka, se ei ole kauhean vahva mutta se on kestävä.
Koipensa kietoo Simpukan molemmin puolin (ei seksiä) ja alkaa vetää.
Simpukan kestävyys loppuu aina ensin ja se avaa puoliskonsa.
Silloin Meritähti pudottaa sen sisään vatsalaukkunsa ja alkaa sulatella tapahtumaa.
Jostain kaukaa saattaa olla naisenkin taipumus rajoittaa miehen nestetasapainon tasapainottamista.
H.
Minunkin puolisoni ovat kaikki olleet taitavia käsistään. Olen vain itse pudonnut siihen sudenkuoppaan, etten ole välittänyt opetella edes sellaisia asioita, mitä vanhan omakotitalon hoidossa tulee jatkuvasti vastaan. Minulla on kyllä silmää nähdä, mutta ei taitoa tehdä.
Tiedän pariskunnan, joka alkoi 70 vuoden jälkipuoliskolla opettelemaan "leskenelämää" eli vaihtamaan rooleja niin että entinen työnjako laitettiin uusiksi. Tänä päivänä taitaa vain olla niin, ettei ole enää selkeätä jakoa miesten- tai naisten töihin. Naiset ymmärtävät jopa auton päälle. Minä en.
Kropassani tuo nestetasapaino on kohdallaan. Ellei, lähden lääkäriin. Normaalisti kerran vuodessa.
En voisi asua omakotitalossa, missä kaikesta pitää huolehtia itse. Vuokralla asuessani senkun ilmoitti vuokranantajalle, niin asiat hoituivat. Rivitalossa on myös helppoa, ilmoittelee vain eteenpäin. Ystäväni asuu omakotitalossa ja olen seuraillut hänen puuhiaan. Vesipumppu on jossain kahden metrin syvyydessä ja ainakin kerran kesässä pitää laskeutua alas jotain tarkastamaan. Ketterästi hän sen tekee. Hänellä on vesikeskuslämmitys, joka toimii puilla ja sähköllä. Tätäkin asiaa pitää tarkkailla säännöllisesti Puita osaan kyllä pesään lisätä ja liiteristä puita tuoda kottikärryillä tai kelkalla. Ystäväni ollessa sairaana loin lumet pihalta ja 170 m tietä, niin pääsi autolla asioille. Ennen vanhaan vaihdoin autoon renkaat. Nytkin se varmaan sujuisi ohjekirjan avulla, jos olisi pakko.
Raivaussahaani kuuluu sellainen siimaleikkuri. En osaa vaihtaa sitä terän paikalle. Kerran vuodessa niittykukkien kukittua olen yrittänyt niittää suurehkon puutarhan viikatteella. Se sopii minulle paremmin kuin noiden pörrääjien käyttö.
Minä löysin viime kesänä lapsuudenkotini kätköistä aarten, sirpin. Vanhalla kotipihalla pakkaa heinä kasvaa sellaisille tupsaille, että viikate ei ole sopiva työkalu ja sirppi on juuri passeli. Sirpeistä ei taida olla edes mitään uustuotantoa, uusia viikatteita kyllä saa kaupoista.
Sirppi on tosi kätevä. Meillä oli hyvä, mutta minne lie kadonnut. Tuontitavaraa ostin eli pienen sahalaitaisen sirpin. Ei ole niin hyvä kuin tuo vanha. Jospa Virosta löytyisi, olisi melkoinen ase mukana kotimatkalla.
Tai sitten voisi löytyä näiltä "rompepäiviltä", joita tiedän ainakin Loimaan kunnan järjestävän. Eräs tuttu käy siellä joka vuosi ja löytää aina jotakin metsänomistajalle tarpeellista.