Moi vaan palstalaisille.
Tarkoituksena olisi hankkia edullinen ja tilava mutta myös suorityskykyinen ja hyvät ajo-ominaisuudet omaava kosauto.
Wanhoja eli 1989-1994 mallisia Alfa 164:ia myydään ainakin 2.0TS koneella ihan kohtuuhintaan mutta mites auto muuten pysyy kasassa ja miten katalysaattori muutti asiaa?
Ainakin ennen 1991 valmistetuissa näytti olevan peräti 148hv (?) ja äänieristyskin oli aikansa huippua mutta ruostesuojauksesta ei näköjään voi sanoa samaa...
Jos ajatellaan että hintaraja olisi 4000€ mutta käyttöominaisuuksilla olisi tärkein paino eli parin toninn autokin käy iästä riippumatta niin mitä vuosimallia suosittelette ja paljonko kannattaa maksaa.
Kotona on talli työkalut ja kokemusta tusinan vanhan auton huolloista...
Tarkoituksena olisi hankkia edullinen ja tilava mutta myös suorityskykyinen ja hyvät ajo-ominaisuudet omaava kosauto.
Wanhoja eli 1989-1994 mallisia Alfa 164:ia myydään ainakin 2.0TS koneella ihan kohtuuhintaan mutta mites auto muuten pysyy kasassa ja miten katalysaattori muutti asiaa?
Ainakin ennen 1991 valmistetuissa näytti olevan peräti 148hv (?) ja äänieristyskin oli aikansa huippua mutta ruostesuojauksesta ei näköjään voi sanoa samaa...
Jos ajatellaan että hintaraja olisi 4000€ mutta käyttöominaisuuksilla olisi tärkein paino eli parin toninn autokin käy iästä riippumatta niin mitä vuosimallia suosittelette ja paljonko kannattaa maksaa.
Kotona on talli työkalut ja kokemusta tusinan vanhan auton huolloista...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei minusta 164:n ruostesuojaus häpeä juuri minkään samanikäisen auton rinnalla. 15 vuotta vanhoista autoista puhuttaessa sekaan mahtuu joka tapauksessa kaikenlaisia yksilöitä. Ruostetta löytyy useimmiten taka-akseliston poikittaispalkista (helppo vaihtaa), tunkin korvakkeiden juuresta, takakaarista ja takavalojen alapuolisista pystysaumoista.
Parin yksilön kokemuksella väittäisin että auto pysyy kasassa yleisesti ottaen ihan hyvin. Pikkumurheita syntyy lähinnä omapäisesti toimivista merkkivaloantureista ja sähkölasien ja -penkkien katkaisimista yms. hilppeistä, mutta kokonaisuutena auto on suht laadukkaan tuntuinen vanhempanakin. Tekniikka kestää vähintäänkin kohtuullisesti, mutta kannattaa tarkistaa ainakin Twin Spark -moottorin nokka-akseleiden kunto (kuluvat) ja takajarrusatuloiden toiminta (juuttuvat).
Teknisesti auto on suht helppo kotitarvekorjaajan työmaaksi, ainoat eksoottisemmat ratkaisut taitavat olla kahdennettu sytytysjärjestelmä ja imunokka-akselin muuttuva ajoitus. Kumpikaan ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen vika-altis tai hankala korjattava. Moottori on hieno yhdistelmä suorituskykyä ja pientä kulutusta, ei häpeä ominaisuuksiltaan edes nykyisiä moottoreita.
Varaosia saa tarvikkeena aika hyvin, hinnat ovat samaa tasoa muiden saman kokoluokan autojen palikoiden kanssa.
Summa summarum: 164:sta ei kannata pelätä, etsit vaan hyvän yksilön. Vähällä rahalla paljon autoa.
tuon Scuderian kanssa, paljon autoa saa edullisesti.
Itselläni on tällä hetkellä semmosen vuoden kokemus 164:sta, vm-90. Siinä ei vielä katalysaattoria ole, joten sen kestävyydestä ei tietoa. Edellisessä 33:ssa oli katti, mutta ei senkään kanssa ollut mitään ongelmia.
Hiljainen ja äärettömän mukava ajaa on 164, ja varaosia löytyy helposti. Autossa ei ole mitään erikoisempia nk. italianvirityksiä, joten jos olet ennenkin korjannut autoja pärjäät myös 164:sen kanssa :)
Hyvin pidetyn ja suhtkoht ruosteettoman 164:sen (vm.89-90) pyyntihinnat taitavat tätä nykyä olla 2000 eukon paikkeilla, jotkut alle ja todella hyvät yksilöt päälle tuon. Katsele esmes sivulta www.alfabbs.fi , siellä on joskus myynti-ilmoituksia. Samoilta sivuilta löytyy myös paljon muuta tietoa kyseisestä mallista.
164 2 litraisella koneella oleva Twin Spark.
Vuosimallia 1989.
Ajettu 266tkm.
Autossa on koko harmaa metalliväri.
Kahdet renkaat, cd-soitin, sähköpeilit ja etulasit. Kaikki elektroniikka toimii moitteettomasti, eli ei välky valotaulussa valot turhaan.
Olen joutunut pakon vuoksi vaihtamaan tuulilasin, kivi lens motarilla komeasti... Toisaalta vanha olikin jo kyllä vaihdon tarpeessa.
Lisäksi on vaihdettu jarrupalat/levyt, kaikki tulpat(monikärki), kytkinlevyt ja akku.
Autossa löytyy pientä ruostevaurion alkua, jota olen rahan puutteessa vain paikkamaalannut, että pysyis ruoste kurissa. Tässä vaiheessa täytyy aina ihmetellä, kun jotkut valittavat tämä vuosiluokan alfojen ruostuneisuutta. Haloo, auto on 15 vuotta vanha, mitä niin vanhalta autolta voi odottaa...
Auto sijaitsee tällä hetkellä etelä-pohjanmaalla.
Hinta alle 2000 euron. Tarjota saa...
Olen juuri korjannut omasta -89 kuusnepastani ruostevauriot. Yllättävää oli, että vaurioita ei ollut ympäri autoa, vaan ne olivat selkeissä paikoissa ja suht. helposti korjattavissa. Pahiten ruostuneet paikat olivat lokasuojan kaaret (kaikki nurkat), takavalojen pystysaumat (jotka jätin vielä korjaamatta) ja kuskin oven saranoiden kiinnitys kohdat rungossa. Yleiset ruosteen sijainti paikat (muoviosien takaa: puskurien alta, ovien alareunat, helmat) olivat melkeinpä täysin terveitä.
Yleensä autosta en osaa vielä kauheasti sanoa koska ajamaan en ole vielä kunnolla päässyt (olen vain korjaillut). Mutta tällähetkellä autolla on ajettu 300tkm, kone käy hienosti ja tehot on tallella.
Ja sitten se tärkein: pirskatti kun se näyttää hienolta :)
mun mielestä älä missään tapauksessa osta
Osta vaan. auton tekniikka toimii hyvin vielä vanhempanakin. Itselläni oli 1989 vm. 164, jonka annoin kuukausi sitten appiukolle jatkokäyttöön kun perhe vaati farmaria alle... Alfalla oli ajettu luovutushetkellä 518.000 eikä koneelle ollut täytynyt tehdä juuri öljynvaihtoa kummenpaa. No, moottorin apulaitteita oli vaihdeltu kuten kytkin, laturi, virranjakaja, tulpanletkut ja akku. Mutta itse koneeseen ei ole tarvinnut edes kannentiivistettä vaihtaa. Minun mielestäni 2.0TS lienee autohistorian parhaiten onnistuneita moottoreita.