Mitä mä teen ku RAKASTAN ylikaiken mun ihanaa poikaystävää jonka kanssa ollaan oltu yhdessä nyt hiukan yli vuoden.
Mutta poikaystäväni takia mulla ei ole enää YHTÄÄN kaveria ei YHTÄÄN!!!
Menen vasta 9-luokalle joten joudun olemaan koulussakin ihan YKSIN koska poikaystäväni on amiksessa jo (16w)..
Kamuni jättivät mut koska en kuulemma ollut heidän kanssaan enää tarpeeksi..
Olin kavereiden kanssa noin 2 kertaa viikossa ja muuten olin poikaystäväni kanssa..
Mitä voin tehdä että saan edes yhden ystävistäni takaisin?!?
Mitä jos poikaystäväni kuitenkin joskus jättää mut?
Mä oon sitten ihan YKSIN ja oon ihan 100% varma että sit tekisin jo itsarin koska sit mulla ei olis enää KETÄÄN!!
isäkin multa on kuollut ja on vain yksi veli joka ei asu enää kotona ja äiti huutaa aina ja ei ole koskaan kotona vaan aina töissä!
Mä en tarvii muuta ku yhden ystävän takaisin ni sitten olisin silti ihan onnellinen..
Mä niin toivoisin että voisin muuttaa toiselle paikkakunnalle ja saada uusia ystäviä, mutta ei oo äiti muuttamassa joten joudun täällä kärsimän.. :'(
MITÄ MÄ TEEN!!
auttakaa mua, tää on eka kerta ku tänne kirjotan ja toivon että saan apua koska en kestä enää.. =(
Mutta poikaystäväni takia mulla ei ole enää YHTÄÄN kaveria ei YHTÄÄN!!!
Menen vasta 9-luokalle joten joudun olemaan koulussakin ihan YKSIN koska poikaystäväni on amiksessa jo (16w)..
Kamuni jättivät mut koska en kuulemma ollut heidän kanssaan enää tarpeeksi..
Olin kavereiden kanssa noin 2 kertaa viikossa ja muuten olin poikaystäväni kanssa..
Mitä voin tehdä että saan edes yhden ystävistäni takaisin?!?
Mitä jos poikaystäväni kuitenkin joskus jättää mut?
Mä oon sitten ihan YKSIN ja oon ihan 100% varma että sit tekisin jo itsarin koska sit mulla ei olis enää KETÄÄN!!
isäkin multa on kuollut ja on vain yksi veli joka ei asu enää kotona ja äiti huutaa aina ja ei ole koskaan kotona vaan aina töissä!
Mä en tarvii muuta ku yhden ystävän takaisin ni sitten olisin silti ihan onnellinen..
Mä niin toivoisin että voisin muuttaa toiselle paikkakunnalle ja saada uusia ystäviä, mutta ei oo äiti muuttamassa joten joudun täällä kärsimän.. :'(
MITÄ MÄ TEEN!!
auttakaa mua, tää on eka kerta ku tänne kirjotan ja toivon että saan apua koska en kestä enää.. =(
Vastaukset 14
Vanhimmat
no tota öö.. en oikeen tiiä mut voisit yrittää puhuu jonku ex kaveris kaa tai jotai.. tai sit hankit vaa uusii ystävii.. ja kaks kertaa viikos on tosi vähä joten en ihmettele jos ne jätti sut sen takii ku et ollu niitten kaa tarpeex.. joskus jotku uudetki ihmiset on tosi kivoi ni kannattaa yrittää.. jos et saa niit vanhoi takas..
pari kertaa viikossa ei oo vähän.. riippuu nyt tietty tyypistä, mut mie ja yks miu ystävä nähtii ennen ehkä kerran kuussa, mut sit me muutettiin, ni ei enää nähä ku kerran vuodessa :)
mut sekin on hyvä, sillon jutellaan ehkä 10 tuntia putkeen (aamuun asti) ja käydään nukkumaan, herätään parin tunnin päästä ja jatketaan :D sit hölmöillään ja kaikkee :)
että kyllä se kerran vuodessaki on riittävästi, jos vaa rakastaa toista. (ystävänä)
Tiedän tunteen :/ oon ite 17 vuotias ja mulla ei oo itellänikää enää kavereita. kaikki loppu kesäloman aikana koska mä oon ollu kotona kokoajan puhumassa netissä poikaystäväni kanssa joka asuu kaukana. mua ahistaa se ettei oo enää kavereita ja häiritsee mennä ulos yksin eikä ketään kenen kanssa puhua. isosisko on mutta sillä aina kiireitä. Nyt nää entiset kaverit mulkoilevat vihasesti sun muuta kun kävelen ohi. eihän se oo meidän vika että jos rakastaa jätkää niin myös tajuaa olla sen jätkän kanssa. kavereille riittää joku pienikin aika, ja se sais luvan riittää mutta ei niin ei. Niistä tulee mustasukkasia ja omistushalusia. Kuitenki mä luotan siihen että tän jätkän kanssa kaikki menee hyvin ja uusia kavereita saa aina jotenkin. vaikka netistä tai koulusta. Mutta sulla paha kun joudut samassa koulussa oleen entisten kamujes kanssa. soittasit yhelle niistä, ja koittasit selittää sille niin että se ymmärtäis tilanteen. Sanot että kun sillä tulee olemaan jätkä, niin se tulee huomaamaan että se tulee kaiken edelle. rakkaus tulee kaiken edelle. kavereiden kanssa pidetään hauskaa välillä. jos ne ei sitä ymmärrä, niin onko ne edes sun ystävyytes arvosia..? heh, no mä heitin nyt mun kantani kun oon jotenki samassa jamassa mut mua ei kaduta enää yhtään mikään.
Musta tuntuu, että voisit pitää lyhyttä taukoa kundiisi(et vaikka näkisi kultaasi viikkoon) ja yrittäisit sen ajan viettää näiden kavereiden kanssa. Kertoisit näille frendeillesi kuinka tärkeitä he ovat tai miksi ette kulkisi porukassa poikaystäväsi ja kaverisi? Omista nyt aikaa enemmän kavereillesi(tai kavereiden hankkimiselle) kuin poikaystävällesi. Tai aloita harrastus, harrastuksen avulla saatat tavat uusia ihmisiä. Iloista ja lämmintä kesää, sinulle! :)
pilluas jätkälles niin ei jätä! Päivittäin noin 3 kertaa eli aamulla, illalla ja päivällä!
et tartte kavereita ku sullon jäbä! pidä siit kii mikkää muu ei oo nii tärkeetä!!! kaverit on tyhymiä jos ne luulee saavansa sut takas jos et enää hengaa jäbäs kaa
Musta tuntuu et sun ystävät ei ole olleet ihan tosi ystäviä...? Voi olla väärässä...?
Mä itse tapaan mun parhaat ystävät noin 1-2 kertaa viikossa joskus en kertaakaan viikossa.
Mut, turha sun on sun poikaystävää ainakaan jättää. Ja jos sun poikaystävä on kunnon tyyppi ei se suakaan jätä.
Miten pitkään sulla oli ollut nä sun kaverit?
Mulla on joitakin ystäviä, jotka nään vaan koulussa. Ja ovat hekin montakertaa kysynyt et jos voisin tavata koulun ulkopuolella, ja olenkin. Nykyisin en ole enään paljon jaksanut, mutta ystävyys ei hälventynyt pois..
Sen puolestani mailaan heille sitten.
Oletko allerginen eläimille? Pidätkö koirista, kissoista?
Esim. Miten niistä voi olla apua.
1. sulla on kotona aina joku joka tulee sua vastaan :)
2. Kun olet ulkoiluttamassa sitä (kissaakin voi)
voit tavata ihmisiä :)
3. Koiralla ja kissalla, rotalla tai kanilla voi harrastaa agilityä.
Siellä tapaa kasapäin saman henkisiä ihmisiä.
Jos, et ole kiinostunut elukoista.
Hanki harrastus.
Nämä ovat vain keinoja hankkia uusia kamuja.
Ovatko ystäväsi kenties kateellisia sinulle, kun sinulla on poikaystävä ja heillä ei?
Ehkä he eivät kestä ajatella sitä.
(olen minäkin ollut kateellinen ystävälle, kun hänellä on käynyt säkä.)
Mutta, voisit ihan reilusti kysyä, että tämänkö arvoinen ystävyys on?
Vaikka, ei välttämättä tavata niin usein ei se tarkoita, että ei olla ystäviä.
He kyllä vastaavat, että mieti itse sähän meidät jätit. Mutta, sitten sä kerrot kuinka asia on.
Pyydä heidät kaikki, vaikka tyttöillalliselle.
Jos he eivät tunne toisiaan niin yksitellenkin voi kai? Mutta, kun pyydät yksitellen, niin se tuottaa kyllä vaivaa, mutta sitähän ystävyys on.
Jooh.. en tiiä oliko tästä paljon apua.
Pärjäile! :D auringon paistetta sulle.
Hei!
Ei mullakaan ollu kavereita..
Mut mulla oli ja on mun koirani.. =)
Ja kissa.. =)
Mua ei ikinä kukaan huomannu koulussa..
Tai siltä musta ainakin tuntu..
Sit kun otin toisiks viimesenä päivänä koiran
kouluun mukaan kun siellä tartti olla vaan pari tuntia.. Sit mun koira piti siel sellasta mekkalaa et kaikki huomas sen..
Vähän väliä joku tuli siihen.. Kyseli koirasta kaikkee.. Sit kun kylillä nähtiin nii ne tuli juttelee ja rapsuttelee mun koiraa..
Samalla löysin itelleni kaksi tosi ystävää..
Ja nyt me ollaan erottamattomat..
Tästä on jo muutama vuosi..
Ja mä seurustulen.. Eikä mun kaerit sano et joko ne tai mun kundikamu..
Sellaset on todellisia ystäviä..
Ja niitä saa tutustumalla uusiin íhmisiin..
Ei pahalla, mut sun kaveris ei ollu mitään todellisia ystäviä sulle.. =(
...Mun kamut sanokin mulle et mä en ole niille tosiystävä kun annan jätkän tulla väliin, mutta mä oon aina luullu et ollaan tosiystäviä enkä ajatellut että 2kertaa viikossa ei riitä..
Mun mielestä 2kertaa viikossa on ihan tarpeeksi ja kai mun pitää poikaytsävänikin kanssa olla?!!
Mä rakastan sitä ja se sanoo aina mulle et ei ikinä jättäis mua ja et meitä ei erota kukaan muu kun mä jos sitä haluun..
Se on puhellu kaikkee kihloihin menosta (en vielä suostu) ja silleen, että en usko että se mua vielä jättää, mutta haluan silti kavereitakin..
Ja koira mulla on mutta enkai koiraa voi kouluun ottaa kaveriksi mukaan... =/
Ja en harrasta mitään mutta ei mulla olis aikaa harrastaakkaan ja lenkillä käyn koirani kanssa mutta kun asumme maalla niin täällä ei muita lenkkeiliöitä näy.. =(
ethän sä kavereita sinänsä koulussa tarvii, käyt vaan enää yhen vuoden koulua. ja mä luulen että sä saat edes yhen kaverin siellä koulussa, joko luokaltas tai rinnakkaisluokalta. :) ei se nyt niin vakavaa oo miltä näyttää =) 2 kertaa viikossa on tarpeeks! yhellä tutullakin on poikaystävä ja on kavereittensa kanssa pari kertaa myös viikossa ja ei tuu mitään suoraan sanottua valittamista niiltä mutta kai niitäkin ärsyttää ettei oo joka päivä yhessä.
kyl sä pärjäät ihan sun jätkäs ja koiras kanssa, pidätte koulun ulkopuolella hauskaa!! ei koulussa muutakuin opiskella ja mennään sen jälkeen kottii. =)
toi on kauhee tilanne... itte en oo joutunu samanlaiseen mutta tiedän miltä susta tuntuu. ku molemmat on kuitenki tosi rakkaita: sekä kaverit että jätkäkaveri! jos mä olisin samas tilantees mä ehkä yrittäisin korjata välejä niiden kavereiden kans. Esim. lähettää jotain viestiä tai sopia että näkisitte jossain (vaikka ees yhen kans vain) kertoisit niille kavereilles miten tärkeitä ne sulle on ... ja kuinka paljo sä niitä kaipaat! ooksä kertonu tästä sun jätkälles? seki varmaan ymmärtäis jos sä viettäisit kavereittes kans vähä enemmän aikaa... ?
Tilanne kuulosti sen verran tutulta omalla kohallani että päätin vastata. Oma osuuten tässä kuviossa oli olla ystävä ihmiselle jonka olen tuntetun ala-asteajoista lähtien. Meitä oli kolme tyttö jotka viettivät aikaa paljon yhdessä. Lukioon mentäessä tämä kyseinen ystävä rupesi seurustelemaan ja käytti kaiken aikansa mieheen. Usein vastaus kysymykseen "olisiko ystävällä aikaa nähdä tms" oli että ei kerkeä kun pitää olla miehen kanssa. Meidät unohdettiin siis lähes totaalisesti.
En sano etteikö ystävä olisi saanu viettää aikaa miehensä kanssa mutta olisi ollu kiva nähdä edes kerran viikkoon. Nyt kolme vuotta myöhemmin kun tämä kyseinen pariskunta erosi yllättäen ja tytölle ei jäänyt mitään. Sitten hän soittaa ja pyytää nähdä ja "vaatii" saada lohdutusta ja tukea ja seuraa ja niin edelleen. Hänen koko elämänsä hävisi sen sileän tien kun mies jätti hänet.
Mutta ongelmana omalla kohdallani tämän ystäväni kanssa on se, että kun ei kolmeen vuoteen ole ollu pahemmin yhteydessä niin mitä yhteistä meillä enää on? En tunne tätä ihmistä pohjimiltaan ollenkaan. Hän itse "jätti" meidät ja kun hänet jätettiin palaa takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Itselläni tuli sellainen olo kuin roolini olisi olla odottamassa ystävääni kun hänelle sopii nähdä, että itse olisin aina valmiina. Jos hän ei voinu mieheltään muutamaa päivää viedä ystäviensä takia niin en minäkään ikuisuuksia odota. Toki haluaisin olla ystäväni kanssa, mutta emme vain enää ole samaa maata.
Minun tapauksessani aikaa ei ollut edes sille "n. kahdelle päivälle". Olisin ollut iloinen siitäkin, enempää en olisi tarvinnutkaan. Olemme yhä ystäviä, en voinut jättää häntä kokonaan, eikä se käynyt edes mielessä. Hän on kuitenkin niin vanha kaveri että oma luonteeni ei voinu hylätä häntä kokonaan vaikka paha mieli itselle välillä tulikin kun aikaa ei irronnut.
En tiedä saiko tästä sepustuksesta mitään irti, mutta itseäni se helpotti kun sai kirjoitettua asian tekstiksi, ainakin pääpiirteittäin =)
Mäkin elän samanlaisessa tilanteessa nyt, sillä poikkeuksella vain, että niin minäkin kuin myös kaikki parhaat kaverini seurustelemme vakavasti. Ongelmana onkin, että kun itselläni olisi aikaa ja haluaisin tavata ystäviäni, heillä ei ole aikaa koska ovat joka päivä niin kiinni poikakavereissaan. Minulla taas sitä aikaa löytyisi, koska poikakaverini on kova urheilija eli siis harjotuksia riittää melkein joka päivälle ja hän haluaa viettää myös aika paljon aikaa kaveriensa kanssa. Emme näe kuin ehkä kaksi kertaa viikossa. Minulle jäisi viisi päivää olla kavereiden kanssa, mutta kun en viitsi mennä kolmanneksi pyöräksi heidän ollessa poikakavereidensa kanssa. Tätä hankaloittaa myös se että he ovat "vaihtaneet" entiset, mun tutut poikakaverit uusiin mulle suurimmaksi osaksi tuntemattomiin poikiin. Niitten mukana he ovat saaneet myös uusia kavereita , joten varsinkin näin kesällä tuntuu, että olen vieraantunut kavereistani ja ulkona kaikista sisäpiiri-jutuista, koska näemme niin harvoin..Välimme ovat kuitenkin hyvässä kunnossa, ei mitään riitoja eikä muuta.. Mutta kuiteskin iltani ovat aika yksinäisiä nykyään..olen jutellut tästä poikakaverini kanssa, mutta saa nähdä tuleeko mitään muutosta.. Joten te joilla on sinkku-kavereita olkaa onnellsia ja nauttikaa yhteisistä hetkistänne..olenkin sanonut, että mun pitää vissiin hankkia joku ikisinkku kaveri jonka kanssa voisi aina lähteä pitämään hauskaa ja bailaamaan :P..mutta kaikki te joilla on yksinäistä, yrittäkää jaksella ja käyttäkää aikaa hemmotellaksenne itseänne kaikella ihanalla.. :) hauskaa kesää kaikille! :)
Tiedän että tää ei sun mieltä välttämättä kevennä..Mut mä oon kokenu ton saman.elän yksinäisyydessä parhaillaan.Mut sulla on sentään se sun kultas.Niin on mullaki ja pysyn järjissäni sen kaupalla.Mut mun porukat kielsi senkin.Me ollaan silti yhdessä mun rakkaan kans ja toivon et ollaan aina.yritä jaksaa.Kyllä sä löydät ystäviä ja yhen vuoden jaksat vaikka päällään seisoen ku sit lähet jatkaan johonki muuhun kouluun.Mun ystävä petti mut ja siks oon nyt yksin.omasta halusta.En halua pettäjien kans samaan leiriin.Eli valitsin yksinäisyyden ja sen ikävän mikä mulla koko ajan on ku en rakastani näe.Elämä potkii mut yritä jaksaa..Niin minäki teen.