Itselläni ollut kolme koiraa ja kaikki eläneet vanhoiksi. Erehdyin kuitenkin kerran ottamaan yhden uuden rodun laumaani joka ei tuntunutkaan omaltani. Meni kuukausi ja annoin pois takaisin kasvattajalle. Koira pääsi hyvään kotiin.
Olin tosi pettynyt itseeni ja valintaani. Päätös antaa koira pois tuntui silloin ja tuntuu edelleen oikealta rotu ei ole minulle sopiva. Kun uuden pennun eli tämän viimeisimmän koirani hetki tuli päädyin jälleen rotuun joka tuntuu omaltani. Toiste en ottanut rotua joka ei sopinutkaan minulle.
Onko kohtalotovereita..? Eli oletko antanut pentusi pois koska ei ollutkaan sitä mitä hait?
Kerron vielä että koirani ovat eläneet vanhoiksi ja hoidettu loppuun asti niin pitkälle kuin vain voi eli olen hyvin vastuullinen.
nyt voi alkaa mollaamaan ;) ja olisi kuitenkin mukava kuulla jos olette antaneet koiran pois jostain syystä.
Olin tosi pettynyt itseeni ja valintaani. Päätös antaa koira pois tuntui silloin ja tuntuu edelleen oikealta rotu ei ole minulle sopiva. Kun uuden pennun eli tämän viimeisimmän koirani hetki tuli päädyin jälleen rotuun joka tuntuu omaltani. Toiste en ottanut rotua joka ei sopinutkaan minulle.
Onko kohtalotovereita..? Eli oletko antanut pentusi pois koska ei ollutkaan sitä mitä hait?
Kerron vielä että koirani ovat eläneet vanhoiksi ja hoidettu loppuun asti niin pitkälle kuin vain voi eli olen hyvin vastuullinen.
nyt voi alkaa mollaamaan ;) ja olisi kuitenkin mukava kuulla jos olette antaneet koiran pois jostain syystä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jotkut antavat lapsensakin pois...
Niin antavat ja joskus se on hyvä molemmille. :)
Asiat ei aina ole mustavalkoisia. Mutta se lapsipalstasta nyt takaisin koiriin.
Koiran poisantamista kevyin perustein en pidä oikeutettuna varsinkin kun kyse vanhasta koirasta. Nuorempi varsinkin pentu sopeutuu kyllä..
Mutta jos erehtyy rodusta kuten minä nuorena on kuitenkin parempi antaa koira pois kuin olla tuplasti onneton. Olen aikoinani törmännyt vain yhteen ihmiseen jolle kävi samoin..vaihtoi rotuansa väärään ja antoi pois. Silloin oli valinnut ns.helpon rodun ja kun siinä ei vain ollut särmää niin ottikin saman rodun edustajan johon oli aiemmin perehtynyt. Ja koiria hän ei vaihdellut silti kuin tuon yhden ainoan. Kuten minäkin.
Samoin olen törmännyt bordercollieen joka ei energiansa vuoksi soveltunut kaupunkiin ja annettiin siksi pois. Joskus voi olla väärä rotu tai yksilö väärissä olosuhteissa.
Tiedän että tämä aihe on tabu koiranomistajissa mutta olisi kiva herättää keskustelua tältä tiimalta.
katsotaan viekö mihinkään ja jos minne tai sitten tyrehtyy..:)
Eettinen kysymys lienee voiko koiran antaa pois siksi että on vääränlainen rotu?
Ja oletko tehnyt niin?
Itseäni ei harmita että annoin koiranpentuni pois mutta laittoi miettimään tarkemmin uskallanko vaihtaa rotua ainakaan kovin paljon. Eli lisäsi harkintakykyäni rotujen suhteen. No kaikesta oppii ja tuo kiva pentunikin pääsi kotiin jossa oli ennestäänkin samanrotuisia eli ei mennyt kiertoon vaan lopulliseen kotiin. Hyvä niin .
Minulla on yksi koira ollut 8-viikkoisesta pennusta asti ja nyt on päälle vuoden. Se on ihan vääränlainen rotu luonteeltaan minulle. Mutta kun en raaski sitä poiskaan kuitenkaan antaa =/. No täytyy kai elää senkaa silti vielä monet vuodet..
Mutta olisihan se kivempi ,jos olisi sen luonteinen koira mistä tykkää. On tuossakin nyt jotain positiivisia piirteitä mutta ei se mun unelmakoira ole.
Niin joskus voi käydä noinkin. Itse annoin pentuni takaisin kasvattajalle muutaman viikon jälkeen..aattelin että saa vielä helposti uuden kodin ja en ole vielä kiintynyt liikaa pentuun.
Minulla on tosiaan ollut kolme koiraa ja ensin oli perhekoiramme mukava koira mutta en sen rotuista valinnut ekaksi omakseni..halusin leikkisämmän ja pienemmän ja tykästyin.
Sitten otin tämän eri rotuisen ja ajattelin ett se on parempi vahti minulle illan pimeillä mutta omasi ihan huikeasti enemmän energiaa kuin ekat koiramme ja en minä sitten sitä vahtiominaisuutta ihan niin paljon kaivannutkaan(koko rodun valinta meni ihan pieleen harmikseni..onneksi olen oppinut tuosta kuitenkin mutta oppiraha tuli maksettua).
Ja kun aika jätti tokasta koirastamme otin saman rotuisen uudestaan. Ja olin jälleen tyytyväinen. Vaikka saman rodun yksilöt olikin kuin yö ja päivä. Yhdistävää oli leikkisyys, ja terhakkuus.
Viimeisin koirani kuitenkin kärsi eroahdistuksesta toisin kuin aiemmat. Mutta en antanut pois koska yksilö on/oli minun makuuni ja sitten omasi epilepsian ja muita vaivoja...mutta eli ilokseni vanhaksi lääkkeiden ansiosta. (helpolla en koiraa pois anna vaikka pennun aikoinaan pois annoinkin..)
Joskus kuitenkin voi olla paras ratkaisu poisantokin..
Mitkä piirteet tekee koirastasi ei sinulle sopivan ja onko sinulla aiemmin ollut erirotuisia? Millaisen rotuun meinaat vaihtaa kun aika on mennyt koirasi ohitse?
Hiukan surulliselta tuntuu ettei koirasi tunnu sinun unelmakoiraltasi. Itse muistan kuinka menin tämän viimeisenkin koirani kanssa lenkillä ja olin aina ylpeä siitä omistajana. Koiran kuuluu olla se ihan ykkönen..
Et ehkä miettinyt loppuun saakka sopiiko ko.rotu sinulle.Niin no,kannattaa ensin miettiä tosi tarkkaan koiran ominaisuudet,tutustua rotuun ja etenkin niihin käyttö ominaisuuksiin ennen kuin edes harkitsee sen rotuisen ottamista.Ja kannttaa miettiä myös minkälainen itse olet; kiinnostaako metsässä rämpiminen, pelastuskoiratoiminta,tykkäätkö pakkasesta ja lumesta esim. esim.?Nämäkin asiat karsivat jo aika monta rotua pois Kannattaa tutustua ko. rotuun kasvattajan / koirakentillä/rotuyhdistysten tilaisuuksissa ja miettiä pystyykö tarjota koiralle sen käyttötarkoitusten omaavia aktiviteetteja.
No mutta sittenhän teit oikein ,että luovuit uudesta rodusta ajoissa.Itselläni ei vastaavaa kokemusta kylläkään ole vaikka rotu uskollisena 20 v. jälkeen valitsin uuden rodun mikä sopii kuin nyrkki silmään pitkällisen harkinnan ja rotuun tutustumisen jälkeen ,edellistä rotua unohtamatta ; )
Niinhän se oli liian harkitsematon päätös ja lyhytaikainen ihastus rotuun. En todellakaan miettinyt asiaa loppuun.
Siksi painotankin asioita joita otit esille kaikille jotka etsivät rotuansa. Ettei käy niin että on väärä rotu käsissä. Itse luulen että minun on paras ottaa saman rotuinen edelleen johon niin olen tykästynyt. Sillä on kestävyyttä rämpiä metsissä ja omaa riittävää särmää luonteessa että koskaan ei tule tylsää päivää sopivasti haastetta..olen ehkä turhankin rotuuskollinen. ;)
ei uskoisi että roduissa on niin valtavasti eroja..luulisi että sama minkä ottaa koira kuin koira vaan ei oo.
mutta nyt nukkumaan -huomenna uudet kujeet :) hyvää yötä kaikille yökyöpeleille.
Olen antanut yhden koiristani pois. Se oli kauhean tuskallista, itkin paljon ja ajattelin, että olen pettänyt ystäväni luottamuksen. Koira miellytti minua, mutta elämäntilanteestani johtuen ajauduin suuriin pitovaikeuksiin. Aika ei vaan riittänyt. Se oli ihana, energinen koira, joka sai n. vuoden ikäisenä uuden kodin, jossa sille oli paremmin aikaa ja rodunomaista aktiviteettia.
Kyllä joskus ajattelen, että me ihmiset lataamme ihan liikaa odotuksia koirillemme: niiden pitäisi just vastata unelmiamme. Kuvittelemme niiden persoonankin etukäteen. Luonnevaihtelut ovat suuret ihan rodun sisälläkin. Jos haluamme aktiivisen harrastuskoiran, ja sitten ostamamme yksilö osoittautuukin vaikkapa toivottoman araksi - hankkiudummeko siitä eroon?
Me kaikki teemme virheitä, ja toivon mukaan niistä myös opimme.
Perheenjäsenet eivät aina ole sellaisia kuin toivomme, mutta heistä ei eroon päästä kovin kevyesti. Sensijaan harrastusväline menee vaihtoon, ellei se toimi haluamallamme tavalla. Mieti, kumpaa olet hankkimassa kun koiran ostat.
Pentua en ole antanut pois, mutta aikuisen koiran olen antanut pois koska uusi tulokas kiusasi vanhempaa kilttiä koiraani. Kyseessä oli kaksi narttua jotka eivät sopineet samalle reviirille, koska nuorempi omi kaiken tilan, lelut, ihmiset. Ei antanut alkuperäisen vanhemman koiran liikkua sisällä ollenkaan. Uusi koira oli ihmiselle aivan ihana, mutta ei sopinut toisen koirani kanssa samaan talouteen. Tulokas olisi sopinut ainoaksi koiraksi vanhemmalle ihmiselle paljon paremmin. Tämän kokemukseen jälkeen tähän talouteen ei tule aikuisia koiria enää pelkkiä pentuja lopulliseen kotiin.
Olen antanut pennun pois ja vaikka siitä on jo pari vuotta aikaa, kiusaa se asia vieläkin mieltäni koska olen aina ollut sitä mieltä, että jos lemmikin otat, siitä myös huolehdit.
Olen ollut koiraihminen koko elämäni ja otin tuon pennun perheenjäseneksi ja olin valmis huolehtimaan siitä koko sen elämän ajan.
Mutta. Se oli sekarotuinen pentu ja myytiin minulle rotusekoituksena, jota se ei todellisuudessa ollutkaan. Luonne ja koko ei vastannut tämän rotuyhdistelmän odotuksia lainkaan. Siinä oli jotakin paljon suurempaa ja haastavampaa rotua kuin minun annettiin ymmärtää.
Minun koirakokemukseni ja tuolloinen asuinympäristöni eivät olleet tuota koiraa varten, joten en pärjännyt enkä olisi jatkossakaan pärjännyt sen kanssa. Siksi myin sen ihmiselle, jolla oli kokemusta haastavista roduista.
Epäonnistuin, mutta myös opin virheestäni. En hanki enää koskaan koiraa, jonka taustoja en tutki kunnolla.