Eijeiiii ja ei ! Tuun ihan justiinsa hulluks ! Ainii mut mähän olen jo. Mulla iski todella raju masennus n 2 vuotta sitten ja sen jälkeen olen saanut jos jonkinmoisia diagnooseja. Ensin tuli määrittämätön pers.häiriö masennus. Tällä hetkellä on otsikon diagnoosit juuri nimenomaan kysymysmerkillä. Olen vetänyt Sepramia nyt 2 vuotta eri annostuksilla, Cymbaltaakin kokeiltiin mutta kauheiden sivuvaikutusten takia oli pakko lopettaa.
Tänään mulle määrättiin Ketipinor 25mg iltaisin otettavaksi auttamaan uneen ja ilmeisesti tasaamaan mieltä. Rauhoittavista olen popsinut Alproxia joka sittemmin minulta kiellettiin kun se kuulemma aiheuttaa impulsiivista käyttäytymistä. Tällä hetkellä tarvittaessa voin popsia Opamox 15 mg.
Mulla on aika traumaattinen lapsuus yms mistä vois varmaan kirjankin kirjoittaa, näin mulle totesi psykiatri aikoinaan ja ei ollut edes kuullut vielä puoliakaan mun elämästä.
Olen jotenkin ymmälläni kun tuntuu että mulla on tuolla kaikenlaista juttua mitä pitäs päästä purkamaan, jonkulaista "käytöshäiriötäkin". Mistä tietää mikä on mua ja mikä taas häiriötä ? Kuuleman mukaan häiriö on sitä mikä häiritsee elämän ei alueilla. Itse alan olla todella uupunut kaikista näistä diagnooseista mitkä roikkuu auki. En ole ihan varma tosta kaksisuuntaisestakaan ? Tai jos se mulla on niin aika lievänä vissiin sitten. Antisos epävakaasta tunnistan itseäni jonkin verran mutten kuitenkaan kaikilta osin.
Tulipa tässä sellainenkin mieleen kun masennuksen kourissa oon enemmän tai vähemmän ollut että voiko masennus aiheuttaa oireita ihmisessä ? Sellaisia oireita mitkä helposti voidaan luokitella antisos tai epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi ? Koska se miten käyttäydyn nyt masentuneena on kuitenkin hieman eri ihminen kuin mitä olin " terveenä ".
Ajatuksia ?
Tänään mulle määrättiin Ketipinor 25mg iltaisin otettavaksi auttamaan uneen ja ilmeisesti tasaamaan mieltä. Rauhoittavista olen popsinut Alproxia joka sittemmin minulta kiellettiin kun se kuulemma aiheuttaa impulsiivista käyttäytymistä. Tällä hetkellä tarvittaessa voin popsia Opamox 15 mg.
Mulla on aika traumaattinen lapsuus yms mistä vois varmaan kirjankin kirjoittaa, näin mulle totesi psykiatri aikoinaan ja ei ollut edes kuullut vielä puoliakaan mun elämästä.
Olen jotenkin ymmälläni kun tuntuu että mulla on tuolla kaikenlaista juttua mitä pitäs päästä purkamaan, jonkulaista "käytöshäiriötäkin". Mistä tietää mikä on mua ja mikä taas häiriötä ? Kuuleman mukaan häiriö on sitä mikä häiritsee elämän ei alueilla. Itse alan olla todella uupunut kaikista näistä diagnooseista mitkä roikkuu auki. En ole ihan varma tosta kaksisuuntaisestakaan ? Tai jos se mulla on niin aika lievänä vissiin sitten. Antisos epävakaasta tunnistan itseäni jonkin verran mutten kuitenkaan kaikilta osin.
Tulipa tässä sellainenkin mieleen kun masennuksen kourissa oon enemmän tai vähemmän ollut että voiko masennus aiheuttaa oireita ihmisessä ? Sellaisia oireita mitkä helposti voidaan luokitella antisos tai epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi ? Koska se miten käyttäydyn nyt masentuneena on kuitenkin hieman eri ihminen kuin mitä olin " terveenä ".
Ajatuksia ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi on kyllä niin persuksista, että diagnooseja renkataan koko aika eivätkä lääkärit saa asiaan mitään selvyyttä. Tuntuu, että diagnooseja muutenkin annetaan jokaiselle lääkäriin marssivalle. Kaksisuuntainen mielialahäiriö II-tyyppina on tosi vaikea erottaa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Ja toisaalta kaksisuuntainen voi aiheuttaa ihmisessä oireita, jotka vaikuttavat antisosiaalisen persoonan piirteiltä. Tuntuu vähän, etteivät lääkärisi oikein tiedä itsekään, mitä hakevat. Jos minulle kaikkien juttujen perusteella annettaisiin diagnoosi, niin olisin antisosiaalinen persoonallisuus, vaativa persoonallisuus, epävakaa persoonallisuus ja kaksisuuntainen. Ota näistä sitten selvää.
Kaksisuuntaisen masennuksessa on usein itsekäs eikä ehkä jaksa välittää toisten tunteista. Maanista ihmistä voisi usein jopa kuvata sanalla "hetkellinen psykopaatti". Itse olen hyvin aggressiivinen, ylimielinen, käytän henkistä väkivaltaa, kuvittelen olevani maailman kaunein ja älykkäin, saatan käyttää ihmisiä hyväksi, en ymmärrä toisten ihmisten tunteita enkä tajua loukanneeni heitä - oikeastaan en edes välitä, olen impulsiivinen ja vastuuton enkä välitä toisten turvallisuudesta - en aina edes omastani. En kadu juurikaan mitään asioita. Joskus tietenkin masennuksessa saatan hetkellisesti katua, mutta onko sekin itsekkyyttä? Koska siinä tilanteessa ajattelen, kuinka kamala ihminen minä olen. En ajattele toisen kärsimystä, enkä sitä ymmärrä. En noudata lakia ja luulen olevani sen yläpuolella. Minähän saan tehdä mitä vaan, kunhan en jää kiinni. Omatunto ei soimaa. Tosin näitä piirteitä on masentuneenakin. Usein on tunteeton ja tyhjä olo.
Sosiopaatti/psykopaatti/antisosiaalinen persoona voi masentua, ja monet ovatkin masentuneita. Onko sinulla tuossa mahdollisessa kaksisuuntaisessa kausia joilloin olet hyvällä tuulella, etkä voisi sanoa itseäsi masentuneeksi? Ja sitten sitä seuraa masennus?
Vaikee juttu ja vaikeeta selittää mitä tunnen ja koen. En osaa selittää... Kun tässä on niin laaja skaala kaikkia tunteita. Töissä on ollut vaikeaa. Ystäviä en koe tarvitsevani kun 1, loput ovatkin sitten jotain kavereita. Mistä mä enää tiiän mikä mä olen ?
Diagnoosin teko näkyy olevan ihan ylivoimaisen vaikeaa. Lääkärit arpoo ensin yhden diagnoosin ja sille lääkityksen. Sitten, hups, ei ollutkaan oikea ja uusi diagnoosi ja lääkitys. Tätä toistetaan niin kauan, että potilas taatusti on uupunut ja sekaisin ja sairas. Varmuuden vuoksi vahvaksi annosteltu lääkitys pitää huolen siitä, että se viimeinenkin järjellinen ajatus sameutuu. Tähän kun vielä lisätään se, että lääkärit mielellään kokeilevat potilailla uusia lääkkeitä ja uusia kombinaatoita, päästään täydelliseen sekavuustilaan.... Hyvällä tuurilla kuitenkin joskus myös hyvään hoitotasapainoon.