sain tiedon että pääsen kouluun hoitoalalle.. jätin sujuvasti mainitsematta että sairastan epilepsiaa.. onko mun pakko siitä kertoa ennekun koulu alkaa? ja mitä kun pitää saada lääkärin lausunto terveyden tilasta.. olenko kiero jos menen vaikka yksityiselle joka ei tiedä taustojani...?
onko epilepsia este hoitoalalle?
mitenon....
13204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
pikemminkin vastuuton ja tyhmä.
Kannattaa salata se loppuun asti. Jos niin käy, että saat koulussa kohtauksen, toiset saavat harjoitella ensiapua, kuin tulisi eka kohtaus elämässäsi tietämättäsi.
Jos käyt yksityisellä, joka ei tiedä taustaasi, jätä reseptit kotiin. Älä mainitse epilepsiasta mitään.
Mikäli tänä päivänä olisi kaikessa rehellinen, saisi pelkkää kärsimystä osakseen. Itselläni on siitä useamman vuosikymmenen kokemus 18-vuotispäivästäni alkaen. Et saisi omaa elämää, jos olisit rehellinen tässä tapauksessa.
Et saisi omaa elämää.. heh heh.. epilepsian tyyppivika on arvaamattomuus, joka ei poistu sillä, että salaa sairastavansa. Jos näin olisi, oltaisiin kaikki ihan hissun kissun ja tauti olisi sillä hoidettu. Vaan kun tämä mokoma näkyy joskus todella selkeästi, silloin kun ei enää itse ole selkeimmillään.
Mielestäni on moraalitonta lähteä opiskelemaan terveydenhuollon ammattilaiseksi valheen pohjalta. Jotenkin se viittaa siihen, että on valmis tinkimään rehellisyydestä tarvittaessa. Arvatkaa, olisiko noita valelääkäreitä ja -hoitajia, jos jokainen toimisi lakien ja asetusten mukaan rehellisesti?
Luulin vastauksesi olevan sarkasmia, mutta ilmeisesti olet todellakin tuota mieltä. Huh.. toivottavasti et ole terveydenhuollon palveluksessa.
tämä siis vastauksena "salaa se" kommenttiin.
Ei. Se ei ole este opiskelullesi, mutta siinä vaiheessa kun sulla on vastuuta muista ihmisistä (oli se sitten opiskeluun liittyvää tai valmistumisen jälkeen), niin typerän valinnan olet tehnyt.
no en minä sentäs niin tyhmä ole, että lähtisin minnekkään töihin missä yksin joutuisin tekemään esim. öitä tai missä joutuisin itsenäisesti siirtelemään potilaita. sen veran vastuuntuntoa on.. ja ospiskelijanakaanen saa yksin olla vuorossa tms. miksi pitäisi kertoa? epilepsia ei ole häirinnyt elämääni millään tavalla vuosiin, ja jos nyt yks kaks jostakin syystä alkaisi häiritä, enkö voisi tosiaan väittää että eipåä ole ennen ollut... Hoitotyö on kuitenkin unelmani ollut lapsesat asti, ja en haluaisi unelmaani menettää sen takia että sairastan ko. sairautta.. :(
Itselläni hieman samanlainen tilanne, paitsi että minulla ei ole diagnoosia ja tutkimukset ovat tällä hetkellä jäissä.. olen ollut hoivaalalla vuosia jo töissä ,eivätkä vaivani ole isommalti estäneet työntekoani.. Minulla ei siis ole epilepsiaa, mutta muita neurologisia oire-jaksoja kylläkin... Itse mietin ,että kun ei ole mitään diagnoosia ja kaikki on ihan auki kohdaltani, haluaisin lähteä nyt opiskelmaan loppuun opintoni (olen siis käynyt yli puolet aikoja sitten)... olenko itsekäs jos haluan ammatin itselleni, vaikka sitten terveyteni ei huonolla tuurilla koskaan enää antaisi mahdollisuutta täys päiväiseen työskentelyyn, mutta olisin saanut itselleni sen ammatti-tutkinnon jonka tiedän olevan se minun juttuni...? vastuuni tiedän ja heikkouteni tunnistan. avoimesti olen työelämässä kertonut työkavereilleni missä mennään eikä se ole ollut koskaan ongelma..
No jos koet ettei se mitenkään häiritse työtäsi, ja vielä vähemmän muita, ei epilepsian pitäisi olla este. Turha sitä on mainita työhaastattelussa tai koulussa, kun voi kerran olla ettei sairaus tule enää näkymään elämässäsi.
Perustat tulevaisuutesi valheen varaan?
Hoitajana joudut tekemään työtä yksiksesi, silloin(kin) vastuu on sinun. Jo opiskeluaikana tulisit törmäämään tilanteeseen, jolloin joko taas valehtelisit olevasi täysin luotettava tai sitten olisit selkärankainen ja kertoisit, että sinulla on epilepsia, takuita antamaton sairaus. Siinä vaiheessa tulisi eteen ihmettely, ettet ole aiemmin kertonut, vaan salannut asian, joka parhaimmillaan ei vaikuta edes sinuun itseesi, mutta pahimmoillaan kaikkiin, ketkä sattuvat olemaan vaikutuspiirissäsi. Sitä, miten valehtelu käy sielun päälle, en ole kokeillut, mutta arvelen, ettei se kovin rakentava tunne ole.
Ajattelehan vielä kerran, jos kykenet, rehellisesti.
itseasiassa oon kans miettinyt tota alaa, mutta päädyin siihen lopputulokseen et en hakeudu koko alalle.
Olen ammatiltani lähihoitaja ja nyt opiskelen sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi toista vuotta. Epilepsia ei ole este hoitoalalle, mutta vastuullinen hoitaja mainitsee sairaudestaan esimerkiksi työpaikkaa hakiessa ja vastaavasti opiskellessa harjoittelupaikkoihin mennessään. Toki en tiedä millanen epilepsia sulla on, mutta omani ei ole ollut este :) mutta salailemaan ei sitä kannata alkaa, siitä ei tuu kuin epävarma ja syyllinen olo itselle :) tsemppiä opintoihin, hyvän alan oot valinnut!