Mentiin sitten ja ihastuttiin kaverin ex-tyttöystävän kanssa kevään aikana toisiimme. Ollaan vietetty todella mahtaa aikaa tässä viimeaikoina. Nyt iski aikamoinen morkkis tämän tapahtuman johdosta. Tiedän ettei tämä ole ollenkaan fiksua ajatellen kaveriani. Tiedän että hänellä on vielä tunteita tätä ihmistä kohtaan.
Mitä tässä tehdä? Tunteet sanoo kuitenkin toista mitä järki. Tässä pelissä voi kuitenkin menettää aika paljonkin. En tarkoita pelkästään tätä yhtä kaveria vaan ajattelen muitakin tässä. Ajattelen kyllä miltä tästä kaveristani tuntuisi jos hän tietäisi. Se vaan on joskus sellaista tämä ihastuminen että jalat menee alta.
Molemmat ollaan kuitenkin reilu 20-kymppisiä, joten järkeä on jo molemmilla että tässä pitää ajatella muutakin kuin omaa napaansa.
Onko teillä muilla samantyylisiä kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Tai mitä mieltä olette yleensä koko hommasta?
Mitä tässä tehdä? Tunteet sanoo kuitenkin toista mitä järki. Tässä pelissä voi kuitenkin menettää aika paljonkin. En tarkoita pelkästään tätä yhtä kaveria vaan ajattelen muitakin tässä. Ajattelen kyllä miltä tästä kaveristani tuntuisi jos hän tietäisi. Se vaan on joskus sellaista tämä ihastuminen että jalat menee alta.
Molemmat ollaan kuitenkin reilu 20-kymppisiä, joten järkeä on jo molemmilla että tässä pitää ajatella muutakin kuin omaa napaansa.
Onko teillä muilla samantyylisiä kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Tai mitä mieltä olette yleensä koko hommasta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voiko mitää ikinä saada jos ei uskalla koettaa? Voisiko tää ihminen olla sun elämän rakkaus? Kuinka läheinen tää kaveri on? Joskus pitää ajatella tunteella ja joskus taas järjellä. Onko noissa sydämen asioissa yleensä järkeä?
Sitähän tässä oon itsekkin miettiny. Mitäänhän ei saa jos ei uskalla yrittää.
Kaveri ei oikeestaan ole minun parhaita kavereita, mutta tunnen kyllä hänet monen vuoden takaa. Ollaan kyllä oltu tässä viime aikoina samoissa illan vietoissa, jossa juuri tapasinkin tämän kyseisen tytön. Yllättäen ollaan "satuttu" useasti juuri samoihin paikkoihin...
Mutta silti ei tunnu hänen puolestaan kovin hyvältä. Katotaan mitä juhannus tuo tullessaan, ollaan taas eksymässä samaan paikkaan kaikki kolme...
Saako kysyä kauanko kaverisi ja ihastuksesi erosta on aikaa? Ja miten vakavasta suhteesta heidän välillään?
Vuosien seurustelu yhdessä asumisineen vai jotakin muuta?
Voi olla että olet löytänyt onnen mutta voit menettää samalla paljon jos kaverisi saa tietää.
Itse olen ollut samassa tilanteessa, toisella puolella kuin sinä. Kaverini ja ex-kumppanini ihastuivat toisiinsa mutta juttu ei johtanut mihinkään flirttailua suurempaan. Tapaus herätti vahvoja mielipiteitä ystävieni keskuudessa eikä suurilta riidoiltakaan vältytty.Tiesin kaverini tunteista kumppaniani kohtaan jo ennen seurustelun aloittamista, mikä lievensi suhtautumistani häneen niinpä ystävyys syveni mutta välini seurustelukumppaniin katkesivat täysin..Ehkä tilanne on teillä toinen.Minun tapauksessani kumppanini olisi voinut alusta asti valita toisin.Hän tiesi alusta asti meidän molempien kaverusten olevan kiinnostuneita hänestä.
On kirjoittamattomia sääntöjä, kaverin existä ja exien kavereista pidetään näpit irti.Platonisesti voi pitää hauskaa mutta mitään suhteita ei kehitellä..
Mun mielestä noi kirjoittamattomat säännöt sais vetää vessasta alas. Yks hiton hailee. Nimittäin tottakai ystävät ovat tärkeitä, mutta silti ne ei elä sitä sun elämää.
Pääasiassa ihminen ajattelee vain itseään, ainakin nykymaailmassa. Mitään ei tule koskaan saavuttamaan, jos pelkää loukkaavansa jotakuta. Aina löytyy niitä, jotka ovat kateellisia ja aina löytyy niitä joihin sattuu väkisinkin. Asiat voi nimittäin hoitaa hyvin tai hyvin huonosti.
Ja veikkaisin, että KAIKKI tässä maailmassa haluavat vain rakastaa ja tulla rakastetuiksi, siksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita (ja yleensä perseestä...).
Itse ihastuin eksäni kaveriin. Hän on juuri kaikkea sitä mitä mä kumppaniltani haluan. Mutta hän ei halunnut mua, vaan valitsi kaverinsa, vaikka kiinnostusta olisi ollut. En voi olla miettimättä, että mitä jos hän olisi uskaltanutkin heittäytyä elämään... En saa sitä koskaan tietää ja kaikki sotkut alkavat pikkuhiljaa unohtua ja mä jatkan omaa elämääni.
Juttelin jonkun verran asiasta myös ystävieni kanssa, ja suurin osa oli samaa mieltä mun kanssa. Eli että nuo säännöt on tehty rikottaviksi...
Ihan tarkalleen en tiedä kuinka kauan he olivat yhdessä, mutta luulisin että noin 1-2 vuotta. Heidän erostaan on kulunut nyt reilut kaksi kuukautta.
Sehän tässä arveluttaakin, mitä muut kaverit ajattelevat, ei pelkästään tämä yksi. Tiedän kyllä nämä kirjoittamattomat säännöt, varattuihin tai kaverin tyttöystäviin en koskisi pitkällä tikullakaan. Tämä yksi sääntö taitaa olla vaan nyt sellainen, että se on tehty valitettavasti rikottavaksi. Tuntuu vaan siltä että tämä ihminen on vaan kaikkea mitä on etsinyt... ;/
ciao...
voin ehkä auttaa sinua... elikkä mulla oli kiva tsigu jonka kanssa me seurusteltiin ja sitten mokasin ja suhde loppui , mutta siinä vaiheessa vasta todella rakastuin... ja siinä vaiheessa eräs kaverini oli jo lepertelemässä entiselleni, ja ei puhunu mitään mulle ja oli ettei tienny mimmistö mitään... no sitten sain kuulla exältäni et mun kaveri yrittää sitä kybällä. no yritykses se vain jäi ku mimmillä oli tasoa miesten suhteen=). mutta ei mua ois asia vituttanut jos kaveri ois kertonut mulle et mitä on meneillä. vaan päätti tehdäkaiken selän takana hja sen takia arvostus laski vähän kaverin suhteen..
mut mun mielestä on reilua että kerrotte, paljon helpommalla pääsette ku sanotte miten asia on ja tunteille ei voi mitään .. se loukkaa varmasti kaverias mut ehkä se hyväksyy sen.
Joo, kyllä reilua on kertoa jos tästä on jotain tulossa. Sen verran pitää olla "munaa", että kertoo ja kestää seuraukset jos kerran leikkiin on ryhtynyt.
Niin, aika paljolti riippuu siitäkin kumpi niistä laitto poikki vai oliko se yhteinen sopimus. Mutta periaatteessa sen muijan elämä ei kuulu sille jätkälle, etenkin jos se jätkä jätti sen muijan. Omapahan on sen menetys, hölmö kun ei sitä aikasemmin tajunnut.
Mutta kyllä aikuismaiseen käytökseen kuuluu kertoa ensin sille kaverille aikeistaan. Jos mietin, että joku mun ystävistä ihastuis mun entiseen, niin arvostaisin suuresti, jos hän siitä minulle ensin puhuisi. Ja todellakin kyseessä olis mun ENTINEN, eli en mä sitä enää mihinkää tartte, toivoisin vaan, että niillä menis paremmin.
Sitäpaitsi, helmikumppaneita on vaikea löytää, etenkin yli parikymppisen. Hyvät on jo varattu. Baareissa ei tutustu ja eipä sitä ovikelloakaan kukaan tule soittamaan...
oon ite melko samallaisessa tilanteessa. mun kaverin ex:sä pyysi mua yhteen ja se on 18vuotias ja mä suostuin enkä oikee tiiä miks.