hei! olen 12- vuotias tyttö ja äidilläni on skitsofrenia. hän väittää, että hänen naapurin mies on kiinan keisari ja että kummisetäni ja ukkini käyttää minua hyväksi. hän on ollut laitoshoidossa ja hänellä on lääkkeitä, mutta yleensä siltikin ihan omissa maalmoissa...... jos teillä on kokemuksia skitsofreniasta, niin voisitteko vähän valaista minua tästä sairaudesta? (kun minulle ei ole siitä muuta kerrottu, paitsi se, että äitini sairastaa sitä)
vaikeaa
jokkuvaa
6181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea sinulle, jos äitisi ei kykene tarjoamaan sinulle turvallista ja luotettavaa aikuista, vaan on aivan omissa harhamaailmoissaan. Toivottavasti elämässäsi on joku sellainen aikuinen, johon voit 100 prosenttisesti luottaa.
Tuo, että äitisi näkee pedofiileja kaikkialla, viittaa siihen, että hän on joutunut sellaisen uhriksi. Minulla oli harhaisena sama vika ja syykin selvisi, miksi.
Äitisi sairaus on siis sama kuin minulla. Silti hän voi kokea sen hyvin eri tavalla.
Jotakin, jota osaan näin lonkalta sanoa, on, että
- äitisi on hyvin vaikea luottaa toisiin ihmisiin
- äitisi epäilee kaikkia ihmisiä
- toisinaan äitisi epäluuloisuus menee sille asteelle, että hän on vainoharhainen
- hänellä ei ole ollut turvallista suhdetta kehenkään aikuiseen hänen ollessaan lapsi
- hän pelkää ja pitää toisia ihmisiä arvaamattomina ja vaarallisina
- hänen on hyvin vaikea elää
- hän on suurimman osan ajasta erittäin hätääntynyt, ehkä myös pakokauhuinen
- hän ei luota lääkäreihin tai lääkkeisiin
- hän ei ole koskaan saanut kokea kärsivällistä, lämmintä rakkautta
- hänen mielestään kaikki maailman ihmiset ovat kuten ne, jotka hoitivat häntä lapsena, hän ei kykene tuntemaan muuta kuin pelkoa ihmisiä kohtaan
Laitoshoito ei auta ihmistä. Mutta se on ainoa keino, jota käytetään ihmisen ollessa harhainen. Äitisi tarvitsisi terapiaa, ystävällistä, lämmintä ihmistä selvittämään kanssaan elämäänsä, tunteitaan ja ajatuksiaan.
Toivottavasti sinä saat kasvaa joutumatta kokemaan traumatisoivia raivokohtauksia, sadistista painostusta siihen saakka kunnes murrut tai luhistut. Toivottavasti sinulla on syli, jossa itkeä ja ihminen, joka kuuntelee kaikki murheesi. Sitä toivoisin kaikille maailman lapsille ja nuorille.
Ellei sinulla ole turvallista aikuista elämässäsi, koeta päästä terapiaan. Mitä aikaisemmin, sen parempi.
Voisitkohan sinä ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja pyytää päästä johonkin lastensuohelulaitokseen asumaan. Sairastunut vanhempi ei pysty sinusta huolehtimaan ikätasoasi vastaavalla tavalla. Sinäkin tarvitset hoitoa ja huolenpitoa, eikä sinusta saa tehdä omaishoitajaa.
minulla kyllä on isä jonka luona asun, mutta ei hän välitä minusta... (kerran sanoi, ettei hän välittäisi, jos kuolisin, eikä ollut riita tai humalassa) olen alkanut viiltelemään n.vuosi sitten ja käytän vahvoja kipulääkkeitä, äidiltäni varastamia unilääkkeitä, isäni mielialaläkkeitä ja alkoholia (alan olla agressiivinen muitakin kohtaan...) yhdesti heiluin veitsi kädessä äitini luona (en tiedä mikä minuun silloin oikein meni....)
OOOOOOOOOOOOO.
Näitä samoja kammottavia tarinoita. Huh,huh.
Menehän siittä jo pyöreään selliisi etsimään nurkkia. Siinä on sinun arbeetti. Aamulla sitten puurolle ja vaippojen vaihtoon.
Siinä vielä aamulääkitys.
siis mitä hel........ ei tarvi, kiitos vaan tulla tänne valittamaan, toi katos oo kauheen kivaa lukea, ku haukut mun asioita!!!!!
menet koulun terkalle kertomaan kaiken, sieltä osataan auttaa!!