Oletteko saaneet apua`?

Hei,
itse on ole saanut kummalakaan kerralla. Eivät kokeneet tarpeellisiksi. Sain kuitenkin molemmilla kerroilla yhden lapsen. Molemmat olleet kaksoisraskauden keskenmenoja. Neuvolassa hienosti aina sivuutettiin aiheet kun otin itse puheeksi. Ekan jälkeen meni 3-vuotta kun aloin oireilemaan henkisesti. Masennuksesta meni toipua melkein vuosi.

Jos sinusta tuntuu pahalle hae itse apua ennen kuin on liian myöhäistä. Sitä ikävä kyllä kukaan ei tule sinulle tarjoamaan.

En saanut minkäänlaista apua tai tukea ja edelleen tunnen katkeruutta siitä asiasta. Ehdittiin käydä ekassa neuvolassa, kunnes aloin rv 8 5 vuotaa verta ja kivut kovenivat. No, keskeytynyt keskenmeno oli kyseessä, ei elämää suurempi asia, mutta rankka paikka. Päivystyksestä sain lääkkeet tyhjennystä varten.

Soitin seuraavana päivänä neuvolaan, että näin kävi ja tulevat neuvola-ajat sekä np-ultra tartteis varmaan perua. Täti totesi, että "joo, minäpä perun ne. Kiitos hei!". Edelleen olen sitä mieltä, että häneltä olisi kestänyt kaksi minuuttia kysyä miten minä voin. Soittoajalla kuitenkin soitin, eli ei asiakasta juuri sillä hetkellä paikalla... Jälkitarkastuksessa aloin itkeä, lääkäri totesi vain, että "äläs nyt, tämähän ei mitenkään vaikuta teidän mahdollisuuksiinne tulla uudelleen raskaaksi". Sitten vaan kiitos hei.

Kuulin, että eräällä paikkakunnalla keskenmenon kokeneelle soitetaan neuvolasta neljä päivää keskenmenon jälkeen ja sovitaan käynti juuri tätä asian käsittelyä varten. Ihan kiva...

Minullekkaan ei koskaan tarjottu minkäänlaista apua, mutta päivystyksen lääkärin muistan olleen hyvin empaattinen ja ystävällinen. Taisi hänen silmänsä hieman säälistä kimmeltääkkin, vaikka ei suoranaisesti itkenyt.

ihmettelin kans,että aika tylyä kun ei kukaan edes kysynyt minultakaan,että
miten jaksan.sain keskenmenon 4.6.12.ja neuvola täti vaan hyvää kesä toivotti.heh.
yksin tän asian kans on aika moni meista luulen niin.