Hei! Mulle on lätkäisty viimeisen 12 vuoden sisällä diagnoosit 2-suuntainen mielialahäiriö ja rajatilapersoonallisuus. Masennukseni on tosi lääkeresistentti, siis kokeiltu paljon SSRI, SNRI, MAO-estäjä ja trisyklisiä lääkkeitä. Nykyisin menee vuorokaudessa 150 mg Triptyl, 100 mg Ketipinor, 1,5 mg Xanor. Suvussa on narkolepsiaa ja mullakin ollut välillä valveunia. Triptyl on lääkärin mukaan maksimiannoksella pienelle naiselle.
Onko Triptylin ansiota että pääsen sängystä ylös ja suoritan kiitettäviä arvosanoja vaikka on niin paha olo että haluaisin kuolla joka toinen päivä? Onko kukaan muu selvinnyt toivottomalta vaikuttavasta masennuksesta? Psykiatri ehdotti Truxalia mutta en ole vielä uskaltanut aloittaa. Pyysin ennen vanhaan sähköhoitoon enkä päässyt, ja nyt en uskalla sellaista aloittaa keskeneräisten opintojen takia.
Onko Triptylin ansiota että pääsen sängystä ylös ja suoritan kiitettäviä arvosanoja vaikka on niin paha olo että haluaisin kuolla joka toinen päivä? Onko kukaan muu selvinnyt toivottomalta vaikuttavasta masennuksesta? Psykiatri ehdotti Truxalia mutta en ole vielä uskaltanut aloittaa. Pyysin ennen vanhaan sähköhoitoon enkä päässyt, ja nyt en uskalla sellaista aloittaa keskeneräisten opintojen takia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole olemassa lääkeresistenttiä masennusta. On olemassa vain huonoja aivolääkkeitä.
Jos sinulla on sekamuotoinen? Eli mania ja masennus yhtaikaa?
Kun jaksat painaa, vaikka on kamala olo.
Onko se 2-suuntainen oikeasti todennettu?`Onko ollut yhtään mania-aikaa?
Joopa joon ehdotuksessa on ideaa, voisitko jutella asiasta lääkärisi kanssa, onko sulla vakilekuria? Ja sellaista, jolle voisit asiasta puhua...
Kun itse sain bipo-diagnoosin, mulle kokeiltiin puoli apteekillista kaikkia mahdollisia manian ja psykoosin ja skitsofrenian hallinta-mömmöjä, mutta menin lääkkeistä aina vain pahempaan kuntoon. Lopulta lekuri päätyi siihen, että mulla tosiankaan ei ole maniaa (lekurit uskoo yleensä mieluummin manuaalia kuin mielenterveyspotilasta).
Loppuarvaukseksi jäi, että en ole minkään lajin lääkeresistantti, vaan yksinkertaisesti sekamuotoinen. Aina, ain aja aina helvetin paha olo ja pää pinnan alla. Silti pystyn suorittamaan välttämättömät velvollisuudet elämässä, vaikka töihin en kyllä enää pysty.
Itse olen kokenut, että hankalinta sekamuotoisessa on just se, ettei ole lääkitys-konseptia. Vain peruslääkket pienimmillä annoksilla.
Siis sekamuotoinen diagnoosi ei välttämättä helpota tilannetta, mulla oli paljon parempi olo ennen koko bipo-diagnoosia. Mutta se auttaa mua itseäni ymmärtämään pahaa oloa ja sitä, ettei nykylääkityksillä asiaa voi auttaa.
Aina kun saa sairaudestaan joatin lisätietoa, se antaa elämänhallinnan tunnetta, vaikkei tilanteelle käytännössä voisi mitään.
Bipomasennuksesta...oon ollu masennuksen takia pari vuotta pois normaalielämästä, sitä ennen oli maniat yms. Bipo diagnoosia 10 v takana kaikki kokeiltu ja kaikki sekoilut sekoiltu. No tämä masennus oli täysin rampauttava. Kaikki lääkkeet kokeiltiin yms. Hermo meni ja aloin itse tutkia aivojen rakennetta. Aloin syömään epaa, foolihappoa, karnosiinia, d vitamiinia ja magnesiumia ja harrastamaan liikuntaa. Nyt ei ole tietoakaan masennuksesta tai ainakin se on sellaista "normaalia" v***tusta. Lääkityksiä vähensin, nyt käytössä 5mg seroxat (aikaisemmin 20mg), 150 mg lamictal, 25 mg ketipinor. Ennen oli deprakinet, bentsot, cyprexat ja vaikka mitkä käytössä. Eli kannattaa etsiä itse hoitomuotoja vaikka kuinka epätoivoiselta tuntuu; länsimainen lääketiede on puutteellista ja paljolto lääketeollisuuden manipuloivaa :)