Mieheni lapsuudenkaveri, nykyisin perheystävämme, on muuttunut viimeisten parin vuoden aikana kovin itsetuhoiseksi ajatuksiltaan ja käytökseltään. Hän juo paljon, vuorokausia putkeen hyvin monesti eikä syö juuri mitään tai ainakin harvoin korkeintaan pari kertaa viikossa tai pelkästään aamuisin. Hän on kertomansa mukaan yrittänyt itsemurhaa mummonsa verenpainelääkkeillä ottamalla niitä kourallisen kerralla ja huuhtomalla alkoholilla alas, meinannut hirttää itsensä ja kaiken huipuksi hän on täällä meillä ollessaan pistänyt itseään teräaseella.
Ensimmäisen kerran hän pisti itseään saksilla reiteen pari vuotta sitten kun istuskeli hetken itsekseen keittiössämme. Tästä meni ehkä puoli vuotta kun sama toistui, tällä kertaa juuresveitsellä. Syytä hän ei osaa kertoa, muuta kuin että "v*tuttaa". Nämä itsensävahingoittamiset tapahtuu aina kun hän on humalassa tai laskuhumalassa ja istuu hetken yksinään.
Viimeisin tempaus oli tänään, hän oli käymässä kotonamme ja oli yötä. Aamupäivällä hän oli mennyt kellariimme istuskelemaan ja ottamaan muutaman oluen jotka eilisestä oli hänellä jäänyt kun istuivat mieheni kanssa iltaa. Siellä hän sitten oli taas keksinyt satuttaa itseään ja oli pistänyt itseään moralla vatsaan sekä reiteen. Verta valuvana hän sitten löytyi, oli senverran kuitenkin tajunnut että oli soittanut jo itselleen ambulanssin.
Sukulaisensa tietävät tästä ja edellisistä kerroista, mutta eivät auta häntä hakeutumaan mihinkään hoitoon. Meitä tilanne huolettaa mutta mitenhän on, voimmeko tehdä mitään hänen hyväkseen sillä hoitoahan hän tarvitsee se on selvä asia?! Aina olemme sanoneet että meille voit kyllä puhua jos joku asia painaa mieltä,mutta tämä mieshenkilö kuuluu heihin jotka eivät puhu vaan miettivät itsekseen. Avunhuutohan tuollainen teko on, tietäisi vain miten häntä pystymme auttamaan kun emme ole lähiomaisia (vaikka läheisimpiä ihmisiä hänelle olemmekin)?
Ensimmäisen kerran hän pisti itseään saksilla reiteen pari vuotta sitten kun istuskeli hetken itsekseen keittiössämme. Tästä meni ehkä puoli vuotta kun sama toistui, tällä kertaa juuresveitsellä. Syytä hän ei osaa kertoa, muuta kuin että "v*tuttaa". Nämä itsensävahingoittamiset tapahtuu aina kun hän on humalassa tai laskuhumalassa ja istuu hetken yksinään.
Viimeisin tempaus oli tänään, hän oli käymässä kotonamme ja oli yötä. Aamupäivällä hän oli mennyt kellariimme istuskelemaan ja ottamaan muutaman oluen jotka eilisestä oli hänellä jäänyt kun istuivat mieheni kanssa iltaa. Siellä hän sitten oli taas keksinyt satuttaa itseään ja oli pistänyt itseään moralla vatsaan sekä reiteen. Verta valuvana hän sitten löytyi, oli senverran kuitenkin tajunnut että oli soittanut jo itselleen ambulanssin.
Sukulaisensa tietävät tästä ja edellisistä kerroista, mutta eivät auta häntä hakeutumaan mihinkään hoitoon. Meitä tilanne huolettaa mutta mitenhän on, voimmeko tehdä mitään hänen hyväkseen sillä hoitoahan hän tarvitsee se on selvä asia?! Aina olemme sanoneet että meille voit kyllä puhua jos joku asia painaa mieltä,mutta tämä mieshenkilö kuuluu heihin jotka eivät puhu vaan miettivät itsekseen. Avunhuutohan tuollainen teko on, tietäisi vain miten häntä pystymme auttamaan kun emme ole lähiomaisia (vaikka läheisimpiä ihmisiä hänelle olemmekin)?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.