Kumpi on parempi?

Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta tuo jälkimmäinen on parempi minusta.

Eka.

Ensimmäinen vaihtoehto on parempi, koska kun päätöksen tekee ihminen, niin käsitys oikeasta ja väärästä mukautuu muuttuviin olosuhteisiin ja kehittyvään tietoisuuteen.
Kun päätöksen tekee yliluonnolliseen uskova ihminen ja joka kuvittelee vieläpä olevansa itse yliluonnollisen luoma ja kuvittelee olevansa tämän sanansaattaja niin päätös oikeasta ja väärästä hakataan ikuiseen kivitauluun ja se julistetaan ehdottomaksi totuudeksi jota pitää noudattaa, muuttuipa ympäröivä todellisuus ja tietoisuus tuosta todellisuudesta kuinka radikaalisti tahansa.

Mistä sinä päätät? Viestistäsi saa käsityksen että omaat jumalallisia voimia. Että asiat ovat sinun päätösvallassasi. Minä en ole päättänyt syntymisestäni sen paremmin kuin tulen päättämään kuolinhetkestäkään. Kovasti se on vähäistä minun päättämiseni. Miten niin pitää uskoa yliluonnolliseen nähdäkseen voimattomuutensa elämään nähden? Minulle riittää oma havainto.

Buddhalaisuus. Eikös siinä ole munkkeja jotka pitävät huolta toisista sekä itsestään esim. itsepuolustuslajeja parantaessa kasvaa kunto eikä pömppö maha. Tehdään vaelluksia, mutta kuitenkin vapaa ajalla saa tehdä lähestulkoon mitä huvittaa kuten pelata tietokoneella jne.

Kumpikin kuulostaa negatiiviselta, mutta ykkönen on parempi.