Psykiatrit käyvät keskenään loputonta kiistelyä mitä ihmeellisimmistä asioista.
Jotenkin tulee mieleen uskonlahkojen väliset kiistat. Asetelma on tuttu: Ensin joku saa päähänsä että hän tässä on juuri se joka on oikeassa ja pätevä, muut väärässä, eikä periksi anneta sitten millään. Mutta kun muutkin kuppikunnanjohtajat sanovat samaa. Psykologi haluaa olla vain "uusi Freud". Oppikunta perustetaan siksi että joku voi olla sen johtaja.
Tietysti samaa ilmenee myös politiikassa mutta psykologiassa toisten hulluksi leimaaminen kärkevöittää ilmiötä.
Jotenkin tulee mieleen uskonlahkojen väliset kiistat. Asetelma on tuttu: Ensin joku saa päähänsä että hän tässä on juuri se joka on oikeassa ja pätevä, muut väärässä, eikä periksi anneta sitten millään. Mutta kun muutkin kuppikunnanjohtajat sanovat samaa. Psykologi haluaa olla vain "uusi Freud". Oppikunta perustetaan siksi että joku voi olla sen johtaja.
Tietysti samaa ilmenee myös politiikassa mutta psykologiassa toisten hulluksi leimaaminen kärkevöittää ilmiötä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aikaisempien aloitustesi tapaan tämä on yhtä hyödyllinen. Tulee ensimmäiseksi mieleen aikuiskasvatuksen opintojakso Oppiminen työssä ja työyhteisössä. Psykiatreille ja psykologeille elinikäinen oppminen on tuntematon käsite käytännön elämässä. He osaavat vain teorian.
"Hän on juuri se, joka on oikeassa ja pätevä, muut väärässä" on kaukana työyhteisön hyvinvoinnista ja laatujohtamisesta. Psykiatriassa hyväksytään vain Freidin teoriat, vaikka myös Erikson, Freiner ja Jung ovat hyviä kehityspsykologiassa.
Ei ole ihme, jos hoitajille ei työ maistu tuollaisessa työyhteisösä. Hehän hörppivät kahvia koko päivän kansliassaan.
Työelämässä elinikäinen oppiminen on kyllä muodissa, olen itse joutunut sen kohteeksi. Se on ainoa todellisuutta vastaava näkökulma. Hienoa, kun tuot esille näitä asioita
Vaikka tuollainen oppikuntafanaatikko kokee olevansa pätevä, hän osaa vain muutaman onton iskulauseen ja tyhjän fraasin. Oppikunta on hänelle sosiaalinen rakenne, ei mitään totuuden etsintää. Samaistuessaan viisaana pitämäänsä ihmiseen hän kokee itsekin muuttuneensa viisaaksi.
Opit ovat teoriapainotteisia siksi että ne näin näyttävät hienoilta, kauniilta ja lennokkailta. Oppikunnan opit ovat keskenään hienossa ja riidattomassa järjestyksessä kuin helminauhan helmet. Tosielämästä mitään tietämätön untuvikko hurahtaa sellaiseen. Ikiliikkujakin toimii hienosti paperilla.
Vaikka sivullisen olisi vaikea nähdä oppikuntien välisiä eroja, on heidän välillään melkoinen sota.
Oppikunnan konnat eivät oikeasti usko levittämiinsä oppeihin, ainoastaan hyötyvät niistä jotenkin. Oppikunnan pyhimykset uskovat vakaasti konnien syöttämiin oppeihin, kokevat olevansa erityisen hyveellisiä ja uhrautuvia mallikansalaisia. Jos homma menee jotenkin kiville konnat selviävät ehjin nahoin ja pyhimykset joutuvat kuseen.
Kun pyhimyksen silmät avautuvat, hän hämmentyy siitä kuinka huonosti hän oppeja tunsikaan.
Tuollaisissa työyhteisöissä ei välitetä siitä mikä on totta ja oikein vaan ainoastaan siitä kuka on oikeassa.