Narsismin ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön ero

Niissä on se ero että narsisti ei sano kenellekään olevansa muita ihmisiä parempi, on sitä vain omissa ajatuksissaan ja muut huomaavat sen lähinnä siitä miten narsisti kohtelee muita ihmisiä. Hypomaanikotkan voivat huutaa olevansa Jumalan oikea käsi ja ties mitä muuta.

"Niissä on se ero että narsisti ei sano kenellekään olevansa muita ihmisiä parempi, on sitä vain omissa ajatuksissaan ja muut huomaavat sen lähinnä siitä miten narsisti kohtelee muita ihmisiä. Hypomaanikotkan voivat huutaa olevansa Jumalan oikea käsi ja ties mitä muuta."

No eeeeiiii... :). Tuohon ei voi luottaa kyllä.

Mutta niin, jos ne oireet on mielialahäiriöön liittyviä (niinkun nyt noihin maniakausiin), niin kyse ei ole narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Se on yksi persoonallisuushäiriöiden kriteeri.

Erona on ehkäpä se että narsistinen persoonallisuus on vakaa tila. Se ei ole sinällään sairaus, vaan sen ihmisen persoonallisuus. Ei niin että on normaali tyyppi ja se sairastuu NPH:hon, vaan mitään normaalia tyyppiä ei ole ikinä ollutkaan (siis aikuisiässä), se ihminen on kasvanut sellaiseksi ja on sitä ihan täysipainoisesti. Sen sijaan maniassa kyse on jaksottaisista mielialahäiriöistä jotka menevät ohi ja niiden ulkopuolella NPH:n kriteerit eivät täyty.

Käytös voi toki olla aika samanlaista, tosin maniaanhan liittyy se kiihtyneisyys yleensä ja ne muut oudot jutut mitkä muille pistävät silmään, NPH:hon ei. Psykoottisuus tietysti myös erona. Mutta monet eri jutut voivat aiheuttaa korostunutta narsistista käyttäytymistä. Myös bipo.

Tätä yritin eksälle selittää, mutta mikään ei mennyt jakeluun. Olen kuulemma vain keksinyt tämän kaksisuuntaisen sairauden itselleni, että voin piiloutua sen taakse. Tässä on kyse juuri siitä, että olen pahassa masennuksessa tai hypossa raivonnut ja sanonut todella pahoja asioita. Sitten tietenkin tyypillisesti laittanut aina hypomaniassa välit poikki, kun en muka ole enää välittänyt. Ja tietenkin masennuksessa tai hypossa on välillä tunteeton. En ole tätä sairautta valinnut itselleni, enkä missään tapauksessa haluaisi tällainen olla. En tietoisesti ole valehdellut (tietenkin hypossa ja masennuksessa mielipiteet asioista saattavat muuttua), en ole koskaan ollut eksiäni kohtaan väkivaltainen, en ole pettänyt ym. Itse seurustelin aikoinaan 8 vuotta bipon kanssa (ennen omaa sairastumistani) ja hän rikkoi minut täysin. Joten en sinällään ihmettele, että narsismi voi olla sanana ensimmäinen mikä tulee mieleen. Kyllä itsekin sitä aikoinaan mietin, mutta bipous sitten selitti kaiken hänen käytöksensä. Kannattaisi silti ottaa asioista selvää, ennen kuin alkaa jakelemaan narsistin diagnooseja.

Muutenkin ottaa päähän, että nämä kaksi edellistä eksääni ovat kumpikin jauhaneet p*skaa minusta selkäni takana, sekä levitelleet niitä omia harhaluuloisia ajatuksiaan minusta. Ovatko he itse täysin tervejärkisiä tapauksia. Kumpikin käytti minun arkoja asioitani minua vastaan eli iskivät täysillä vyön alle. Tämä viimeisin on heittäytynyt täysin uhriksi. Minussa on kaikki maailman viat, ja hän ei usko että minussa voisi mitään hyvää ollakaan. Jokaisen sanomani lauseen hän kääntää väärinpäin itselleen eduksi, niin kuin minä olisin maailman hirvein ihminen. Jokaisesta lauseestä hän löytää kaikkia harhaluuloisia juttuja. Uhkailee itsemurhalla ja on alkanut juomaan. Hänen masennuksensa on minun syytäni, vaikka oli jo ennen minua masentunut. Hänen mielestään valehtelen jokaisesta asiasta. Hänellä on ilmeisesti pääsy ajatuksiini, kun pystyy väittämään kaikkia asioita absoluuttiseksi totuudeksi. Viimeisen vuoden aikana hän alkoi provosoimaan minua riitojen aikana niin pahasti, että tietenkin minulla meni hermot ja muutuin ilkeäksi. Joskus tuli oikein sellanen olo, että hän nauttii siitä ns. uhrin asemasta. Miksi hän ei yleensäkään jättänyt minua, jos olin niin kamala ihminen. Minä tein sen lopullisen päätöksen, koska suhde oli pelkkää riitaa. Hän ei pystynyt edes siitä asiasta kantamaan vastuuta. Sysäsi kaiken vastuun minulle. Hän halusi vain kostaa ja laittaa minut kärsimään teoistani. Hänen mielestään se olisi ollut oikea tapa kantaa vastuu teoistani. Tietenkin olin huonoa käytöstä ansainnut, mutta rajansa kai silläkin. Mielestäni teoista pitää kantaa vastuu hieman sivistyneemmällä tavalla.

Yritin selvittää hänen kanssaan välejä eron jälkeen, mutta ei hän kyennyt keskustelemaan asioista aikuismaiseen tapaaan. Pyysin anteeksi käytöstäni ja yritin selittää ajatuksiani hänelle. Hän vaan haukkui ja syyllisti minkä kerkesi. Hän myönsikin, että vihassa ja katkeruudessa on kuulemma helpompaa elää. Sitten hän keksi tämän narsistin diagnoosin. Mitään järkeviä syitä ei kuitenkaan sanonut, vaan alkoi ihan lapselliseksi käytökseltään. Ei vastaillut kysymyksiini, ja halusi vaan tämän kuuluisan viimeisen sanan itselleen. Jätin sitten viestittelyn siihen, kun mistään ei mitään tullut. En ole ikinä ennen eronnut kenestäkään tällä tavoin. Olen jokaisen eksäni kanssa hyvissä väleissä, ja olemme aina pystyneet selvittämään kaikki asiat.

Ehkä tämä narsismi on tullut yhdeksi ns. muoti-ilmiöksi nykyaikana. Heti joku on narsisti, kun on vähänkin v-mäinen tapaus. Tuolla kaksisuuntaisen "osastolla" eräät tyypit tekevät bipo-diagnooseja parista lauseesta. Huoh.