ettet mies halua nähdä minua, kun olet alati niin vaiti. Mutta miksi? En taida olla kirjoissasi enää mitään, en edes ystävä, mutta tiedätkö - vaikeat asiat eivät vain katoa niitä karttamalla, ne pitää kohdata, ylittää sekä selvittää.
Tuntuu jo siltä,
Tämä ei ole romanssi
24274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
niin...hiljaisissa vesissä ne kalatkin kutevat tai tyyntä myrskyn edellä.siinä muutama sanonta,jotka osuvat yleensä tälläiseen hetkeen...kun jotain suurta on tapahtumassa.hiljaisuuteni tarkoittaa vain sitä että ajattelen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. eivät tunteeni minnekään ole kadonneen,jos olisi.tämä olisi tapahtunut jo aikoja sitten.jos haluat nähdä minut niin olen tänään lähempänä sinua kuin koskaan ennen...monessakin mielessä.
Lähellä niin fyysisesti kuin henkisestikin? Sateisessa Hämeessä?
ei aivan siellä,mutta siinä lähellä.
niin, eipä nää koskaan osu .
tässä päivässä koska sanoit että oot tänään lähempänä häntä kuin koskaan ennen ?
Lähempänä kuin 142 km?
Tosin tällä palstalla kaikki ovat valovuosien päässä toisistaan, joten arvuuttelen ajankulukseni.
olen ns.maisemissa,enkä tämän lähemmäksi voi enää tulla.
eipä sanonu mitään toi selitys.
sitten viesti ei ollut sulle.
Ok, mutta tiedätkö: jossain vaiheessa sinun on mentävä lähemmäksi, tai menetät hänet. Hiljaisuuden merta ei jaksa ihminen loputtomiin kuunnella tuntematta itseään arvottomaksi sen äärettömyyden äärellä.
olet todellakin oikeassa.näin pitäisi toimia,mutta asiat ei aina mene niin kuin ne haluaisi menevän.itseäni vaivaa vähän semmonen so what mentaliteetti,eli en ota paineita tulevasta vaan otan vastaan kaiken hyvän sekä pahan sellaisena kuin se vastaan tulee...seikkailumielellä.
Kellut siis kuin korkki elämänvirrassa ja monta kiehtovaa rantaa jää tutkimatta, koska et uskalla meloa?
Asioilla harvemmin on tapana järjestyä, ellei niitä välillä käy tönimässä mieleiseensä suuntaan, ja joskus on hyvä toimia poikkeavasti, kurottaa uusille alueille.
hyvin kaukana seikkailumielestä, se on uskaltamattomuutta. Seikkailumieltä on nimenomaan se että menee hänen luokse.
olet oikeassa jälleen.mutta tässä virrassa taitaa ajelehti myös hänkin ja koko tämän palstan väki :) mutta saattaahan sitä törmätä samalle kivelle joka siinä virrassa sattuu olemaan.kyllä se seikkailu siitä alkaa.
sanoo hän joka ei tiedä,kuka olen,mistä,ja matkalla minne?
Oi, kyllä minä olen melonutkin, puskenut suoraan kohti aaltojen yli, enkä vain täällä lilluskellut. Nyt on ankkuri pohjassa, kun mietin minne edetä.
Ja alhaalla taas trollit kirjoittelevat toisten nimissä hupijuttujaan. No... Näin se maailma jatkaa pyörimistään.
sulla on oikee asenne elämään,pidä tuo.joskus on hyvä pysähtyä tutkimaan karttaakin ettei mene pahasti harhaan.mulla on jo yksi rasti takana ja on ollut tuo reitin uudelleenarviointi käynnissä jo jonkin aikaa.seikkaillaan.
odotellu tässä jo pari vuotta..mitää ei tapahdu
Olet minulle enemmän kuin ystävä/romanssi. Olet minulle RAKKAUDEN UNIVERSUMI eli Kaikkeni.
Tämä universumi mahtaa sitten vain olla jossain toisessa ulottuvuudessa, ikuisesti kaukaisessa rinnakkaistodellisuudessa, ja Suomi24 on tutkimaton madonreikä näiden kahden välillä? ;)
Anteeksi, piti sanoa tutkimaton peräreikä näiden kahden välillä ;)
Sekin on, likikaimani, aika osuva ilmaisu.
Miten tämä oliskaan voinut olla minun kirjoittama, eräälle miehelle, joka varmasti tietää olleensa jo pitkän ajan "hiljaa". Ei enää pyyntöjä käymään, missään, minkään verukkeella, jotta nähtäisiin.
Juuri ne tunteet puskevat väkistenkin pintaan, arvottomuuden tunne. En enää merkitse mitään. Olinko vain tosiaankin Piriste?
En jaksa enää millään uskoa, hänen hiljaisuuden takana piilevän yhtään mitään tyyntä myrskyn edessä tai kutevista kaloista.
oletkos kysynyt itse häneltä,mikä mättää?jos et,niin hän saattaa ajatella ettei sua millään lailla kiinnosta.