Olipa kiva keskustelu tuossa pari viikkoa sitten työkkärissä. Sinne tuli myös psykologini, sekä sosiaalitoimiston täti ja keskusteltiin tilanteestani.
Olen ollut työttömänä työnhajikana jo yli vuoden. Asun niin syrjässä etten oikein pääse liikkumaan kun ei ole ajokorttia ja täällä ei kulje busseja. Kärsin myös rajuista ahdistuskohtauksista ihmisten ilmoilla, sekä minulla on masennusta joka toisinaan vaikuttaa toimintakykyyni niinkin rankasti että normaalit päivittäiset kotihommatkin (kuten koiran ulkoilutus, lemmikkien ruokkiminen, tiskaaminen, ruoan laitto yms.) tuntuvat mahdottomuudelta ja niiden hommien hoitaminen menee joskus siis suorastaan itku kurkussa.
Noh, siellä keskustelussa oli tosi hankala olla. Varsinkin kun alkoivat puhua siitä olenko työkykyinen yms. ja kun kysyivät sitten minulta että "Mitä mieltä sinä olet, oletko mielestäsi työkykyinen?" niin sain varmaan kolme minuuttia purra hammasta etten kävisi itkemään siinä kaikkien edessä, koska omasta mielestäni en ole, mutten suoraan uskaltanut sanoa sitä koska pelkään että ihmiset ajattelevat että olen vain lusmu joka yrittää päästä helpolla..
Tuli siinä sitten puhuttua ja kerrottua että kun joinain päivinä arjestakin selviäminen vaatii ihan hirveästi ponnisteluja ja että työelämään lähteminen varmaan vain pahentaisi juttuja.
Psykologini sanoi että on "tiiminsä" kanssa miettinyt että minulle hyvä vaihtoehto tosiaan olisi pitkä sairasloma, tai jopa sairaseläke. MUTTA eivät uskalla myöntää kumpaakaan minulle, koska se voi vaikuttaa myös siten että laskee työkykyä ja 'kun on kauemmin pois työelämästä niin siihen lähteminen saatta vaikeutua.' ELI MITÄ HELVETTIÄ? Psykologi kallonkutistajatiimeineen ovat sitä mieltä etten ole työkykyinen, mutta eivät silti voi myöntää minulle aikaa paikata ja kasata itseni stressivapaasti ennen työelämään lähtemistä?!
Nyt on 22pvä varattu aika lääkärikeskusteluun psykipolilla... Katsoo mitä tapahtuu... Todella vastenmielinen olo. :/
Olen ollut työttömänä työnhajikana jo yli vuoden. Asun niin syrjässä etten oikein pääse liikkumaan kun ei ole ajokorttia ja täällä ei kulje busseja. Kärsin myös rajuista ahdistuskohtauksista ihmisten ilmoilla, sekä minulla on masennusta joka toisinaan vaikuttaa toimintakykyyni niinkin rankasti että normaalit päivittäiset kotihommatkin (kuten koiran ulkoilutus, lemmikkien ruokkiminen, tiskaaminen, ruoan laitto yms.) tuntuvat mahdottomuudelta ja niiden hommien hoitaminen menee joskus siis suorastaan itku kurkussa.
Noh, siellä keskustelussa oli tosi hankala olla. Varsinkin kun alkoivat puhua siitä olenko työkykyinen yms. ja kun kysyivät sitten minulta että "Mitä mieltä sinä olet, oletko mielestäsi työkykyinen?" niin sain varmaan kolme minuuttia purra hammasta etten kävisi itkemään siinä kaikkien edessä, koska omasta mielestäni en ole, mutten suoraan uskaltanut sanoa sitä koska pelkään että ihmiset ajattelevat että olen vain lusmu joka yrittää päästä helpolla..
Tuli siinä sitten puhuttua ja kerrottua että kun joinain päivinä arjestakin selviäminen vaatii ihan hirveästi ponnisteluja ja että työelämään lähteminen varmaan vain pahentaisi juttuja.
Psykologini sanoi että on "tiiminsä" kanssa miettinyt että minulle hyvä vaihtoehto tosiaan olisi pitkä sairasloma, tai jopa sairaseläke. MUTTA eivät uskalla myöntää kumpaakaan minulle, koska se voi vaikuttaa myös siten että laskee työkykyä ja 'kun on kauemmin pois työelämästä niin siihen lähteminen saatta vaikeutua.' ELI MITÄ HELVETTIÄ? Psykologi kallonkutistajatiimeineen ovat sitä mieltä etten ole työkykyinen, mutta eivät silti voi myöntää minulle aikaa paikata ja kasata itseni stressivapaasti ennen työelämään lähtemistä?!
Nyt on 22pvä varattu aika lääkärikeskusteluun psykipolilla... Katsoo mitä tapahtuu... Todella vastenmielinen olo. :/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minua taas yritettiin painostaa eläkkeelle. Ilmaisin halukkuuteni kohdata ahdistukseni. Ja tadaa: olen heidän mielestään työkyvytön.
Oli toki totta, että aikaisemmin psykologin haastattelussa kiipeilin lähes seiniä pitkin, kun kysymykset menivät niin henk.kohtaisiksi. Uskon pystyväni parempaan ja taistelen tarvittaessa "hullun" lailla itseäni vastaan.
Se on ihan totta ,mitä se psykologi muuten sanoo. Se töihin lähteminen on yhä vaikeampaa, kun sairaslomalle pääsee tai ns. kuntoutustuelle.
Mutta jos tilanteesi on oikeasti paha, niin sinun tulee tietenkin hakea apua masennukseesi(tai mitä nyt sairastatkaan). Sairaslomalle sinunhan nyt kuuluu päästä, jos olet sitä mieltä, ettet ole työkykyinen, mutta sinun TULEE sanoa se ITSE heille, ettet jaksa työskennellä, tekee se sitten miten vaikeaa tahansa, koska eivät ne lääkärit jumalia ole jotka osaavat lukea ajatuksesi.
Käsittämätöntä touhua.
Eihän psykologi voi edes myöntää sairauslomaa tai eläkettä.
Ja psykiatrikin vaan kirjoittaa B-todistuksen jossa puhutaan tyäkyvystä. Kela ja työeläkeyhtiöhän siitä päättää.
Perusteena pitäisi olla vain ja ainoastaan se, onko työkykyinen vai ei.
Ohjeistus on nykyisin se, ettei saisi kirjoitella ainakaan pidempiä sairauslomia. Ja mihin työpaikkaan työtön palaa? Ehdottiko se asiantuntijatiimi jotain muuta sinullle? Kuntoutusta tms?
Pelin henki on kyllä se, että ei saisi haluta sairauslomalle tai eläkkeelle. Kannattaa kertoa kaikki oireet mutta ei haluta sairauslomalle. Pyydä päästä työkykyselvitykseen tai kuntoutustutkimukseen. Tai hakeudu yksityiselle psykiatrille.
Järjestelmä on sellainen,. että ne jotka haluavat eläkkeelle, niitä ei päästetä ja ne jotka eivät halua , ne laitetaan eläkkeelle.
Itse olen tapellut joka välissä Kelan ja työeläkeyhtiön kanssa.
Vaikea sanoa mitään kommenttia, kun ei tiedä ja tunne tilannetta, mutta sen voin sanoa, että minä en ymmärrä mitä työvoimatoimistolle aloittaneen tilanteessa edes kuuluisi aloittaneen työkyvyn arviointi, joskin mikäli kirjoittaja
( en halua loukata aloittanutta tai ketään, mutta sekin pitää ottaa huomioon tässä lukiessa tiedon puutteen vuoksi, ettei anonyymi nimimerkkitarina olisi totta) olisi itse laajalti avautunut ongelmistaan henkilöstölle työvoimatoimistossa, niin sitten asian voisi käsittää, että pidettäisiin esimerkiksi palavereita, joissa on mukana joku "auttajatiimi" työvoimatoimistoa myöten, mutta silti kaikki viranomaiset ovat vaitiolovelvollisia, eli käsittääkseni esimerkiksi ihmisten psyyken asiat eivät suoraan juridisesti liity työvoimatoimiston asiakkuuteen ja asiakas voisi aloittaneen tapauksessa ihan suoraan halutessaan kieltäytyä tuollaisista palavereista, mikäli ei pidä niistä tai jos ei koe saavansa sellaisista apua. Itse varmaan en - jos vastaavassa tilanteessa olisin, pitäisi tuollaisessa tilanteessa yhtään siitä, että yksityisasioihini sotkettaisiin ulkopuolisia tms. tai muutoin tarpeettomasti viranomaisia. Masentuneelle suurin työ on selvitä päivästä toiseen - jos on masentunut.
Minä jos aloituksen laatineen nimimerkin asemassa olisin, varmaankin sanoisin, että haittaa pahasti kuvatunlaiset asiantuntijoiden "auttamisokoontuntumiset", kun ei tunnu aloituksen kuvauksen perusteella niistä apuja olleen masennuksesta kertomansa mukaan kärsivälle. Psykologeissa taas on huonoja ja hyviä - lähtökohtaisesti voisi kaiketi olettaa, että minkään sortin ammattiauttaja ei ole onnistunut auttamistehtävässään, mikäli asiakkaalle tulee epämiellyttävä olo "auttamisesta".:/
Luultavasti se on nykyisin se auttaminen masennuksesta kärsiville Suomessa usein sitä, että useimmille masennuksesta lääkärissä avautuvalle ja verraten terveellekin määrätään psyykelääkepilleripurkki käteen, jos asiakas ei huomaa tai ymmärrä kieltäytyä ns. "hilipatiheijaa ja hyvää jatkoa"- toivotuksista ja kertoa, että tuli hakemaan apua masennukseensa.:/ Sitten lääkärit ottaa kivat liksat ja lääketeollisuuden globaali sentään bisnes pyörii, kun myös sellainenkin porukka pikkulapsista vanhuksiin popsii psyykenlääkkeitä, jotka suurin osa "asiakkaista" ehkä pärjäisivät ilmankin, jos vain saisivat riittävästi vaikkapa Kela- kustanteista terapiaa tai muuta arjen huolten inhimillistä ymmärrystä osakseen. Väittämättä mitenkään, etteikö vakavissa mielisairauksissa _varmasti_ ole hyvinvoinnille ehdottoman tärkeää ottaa lääkkeet.
Siinä mielessä tulis mieleen, että sun kertomasi psykologi on varmaan toiminut oikein, että juuri sun oma mielipide työkykysi kannalta on tärkein. Luultavasti siksi sinulta sitä kysytään ja sinä tiedät vastauksen. Kela ei ole varmaan kovin innokas ottamaan uusia sairauspäivärahapotilaita, mutta muista, että jos olet väsynyt ja masentunut; kuten ainakin kerroit , ei sinulta kukaan voi tulla eväämään oikeuttasi sairastaa ja toipua. Kokemusta minulla ei ole, mutta henkilökohtaisesti intuituiolla veikkaisin, että taloudellisesti todella hankalaa monelle siitä tulee, jos masennuksen vuoksi joutuu kieltätymään työstä. Sekin silti parempi masentuneelle, kuin tehdä töitä sairaana. Tsemppiä! Meni raivokäyrä melkein siksakille, kun luin "tiimityöstä" tuossa kerrotussa.;)
Psykologini on myös sitä mieltä että minulla on masennus (astetta ei osannut sanoa) ja siellä työkkärin keskustelussakin kertoi työkkärin naiselle että minulla on hyvin voimakkaita ahdistustiloja.
Kyllähän nuo ovat minulle tyrkyttäneet unilääkkeitä ja mielialalääkkeitä (kun olin kolmisen kuukautta työharjoittelussa jouduin ottamaan käyttööni kahdet lääkkeet; Sertralin ja Oxamin, mutta lopetin käytön heti kun työharjoittelu loppui), mutta olen kieltäytynyt niistä. Koska minun mielestäni tuollaisilla lääkkeillä vain siirretään ongelmaa, eikä paranneta.
Tuo palaveri oli siis lähinnä sitä varten kun olen ollut työttömänä niin kauan ja ajateltiin laatia suunnitelmaa että mitä minun tilanteessani kannattaisi tehdä, että pitäisikö lähteä kuntouttavaan työtoimintaan vai mitä kummaa.
Minullakin kun tätä ahdistusta ja stressiä ja niistä johtuvaa kurjaa fiilistä lisää se, kun mietin että miten töiden jälkeen sitten jaksan hoitaa lemmikkieläimeni, kotini ja itseni, kun jo näin työttömänä toisinaan on tosi hankalaa.
Sekin kun niin monet hakemalla hakevat sitä sairaslomaa/-eläkettä ihan vaikka huijaamalla ja esittämällä, ei auta oikeasti ongelmaisen asemaa tällaisessa hommassa...
Mutta nykyään vakavastikin sairaita yritetään vaikka väkisin roikuttaa työelämässä.. Kaverin isällä todettiin pari vuotta sitten pahalaatuinen suusyöpä eikä hänellä ole kuin about vuosi elinaikaa, joutui hän käymään hirveän sodan jotta pääsi sairaseläkkeelle...
en tiiä... En ois halunnu eläkkeelle ja sinne jouduin... Ei mitään kuntoutustarpeen testausta, työkokeiluja tms. Eläkeyhtiö ilmoitti vaan, että näin on heidän lääkäri asian parhaaksi katsonu, et kipataan meitsi tunkiolle mätänee...
Minä taas halusin eläkkeelle, koska olen työkyvytön ja myös pääsin. Psykologiset testit ja psykiatrin lausunnot työkyvystäni vaikuttivat päätökseen.
Minutkin on 'tiimi' päättänyt siirtää työkyvyttömyyseläkkeelle. Kun kysyin, keitä siihen 'tiimiin' kuului, suuttuivat ja huusivat, että sun pitäis olla kiitollinen!
No olinhan minä 1,5 vuotta kuntoutustuella, mutta oli lama-aika ja täyskuntoiset ja -päisetkin oli työttöminä. Uskoin sitte helpommalla pääseväni allekirjoittamalla eläkeanomuksen. Nyt olen sitte minimieläkkeellä, onneksi on noi ruokajakelut, ettei nälkää tarvi nähdä.
Vaatteet kirpparilta, lomia en ole edes uskaltanut ajatella kotimaassa saati sitten ulkomailla pitäväni. On se vaan ihmeellinen juttu toi 'tiimi', kaiken se tietää, kaiken se määrää ja siihen pitäis vielä uskoa.
ap kirjoittajalle: mitä sosiaalitoimiston täti teki keskustelussa? oliko mukana ihan sosiaalipornon takia, vai mikä oli syy? saako se orkkuja katellessaan sairaita?
ihmettelen kovasti.
Tässä järjestelmässä ei ole mitään järkeä. Ihmisiä pitäisi auttaa tavalla tai toisella mutta ainoa mitä yhteiskunta pystyy tekemään on ihmisen nöyryyttäminen. Kaiken maailman sosiaalitantat plus psykopaatti psykologit saa palkkansa yhteiskunnan isosta pussista. Lässytetään ja lässytetään ja asioita väännetään ja käännetään ja kirjauksia tehdään metri kaupalla mutta tuleeko ihminen autetuksi. Tuskin. Sairaista ihmisistä ja sairaasta järjestelmästä ei ole auttajaksi kenellekään.
On ihan normaali käytäntö, että työkkärin asiakkaille pidetään tällaisia moniammatillisia palavereja asiakkaan kanssa, koska työkkärin väki ei todellakaan ole eikä voikaan olla asiantuntija niissä moninaisissa ongelmissa, joita varsinkin pitkään työttömänä olleilla usein on. Se on siis asiakkaan etu. Usein nämä asiakkaat ovat asiakkaina myös sossussa ja osa (niinkuin ketjun aloittaja ja minä) myös psyk.polilla, joten ei ole ollenkaan outoa, että ovat läsnä kun suunnitelmia sorvataan.
Tiedän että näistä on vaikea puhua tuollaisessa tilanteessa, mutta kun sen kerran tekee, se helpottuu jo paljon! Kun rehellisesti kertoo, mikä on tilanne, ja okei, ei ole kiva itkeä muiden nähden, mut jos itku tulee niin antaa tulla, ovat taatusti nähneet kummempaakin, on suuremmat mahdollisuudet saada sellaista apua, josta oikeasti on apua.
Tsemppiä!
Varmaan on ihan hyvä jos on joku tiimi, mutta jos tiimissä on työkkärin ammatinvalintapsykologi ja työkkärin virkamies ja sossu, niin eivät kyllä ole työkyvyn arvioitsijoita. Joten on todella törkeää, että he sössöttävät asiakkaan työkyvystä, saati ryhtyvät määräämään sairauslomista... Se on lekurin asia.
Pyydä päästä työkykyselvitykseen tai kuntoutustutkimukseen. Jos sinulla kerran on kuitenkin alentunut työ- ja toimintakyky, niin ei sinua voida makuuttaa kortistossa. Työttömällähän ei edes ole työpaikkaa mihin palata, joten ne puheet siitä, että vaikeampi palata töihin, jos on saikulla ovat ihan potaskaa. Työttömyyden pitkä kesto alentaa työkykyä ja palaaminen työttömyydesta töihin on ihan konkreettisestikin hankalaa, miten hankalampaa voisi olla sitten saikulta palaaminen.
Kokemukseni perusteella sossu, työkkäri ja psy poli ja työeläkeyhtiö ovat täynnä asiantuntemattomia tonttulijoita. On aika kohtuutonta, että vakavasti masentunut joutuu jatkuvasti tappelemaan byrokratiaa vastaan. No, sillä saadaan taatusti masennuseläkeläisiä tai vainajia....Se ehkä on tarkoitus.
varokaa niitä.
Sairaslomalle taikka työkyvyttömyyseläkkeelle ei voi laittaa jos ihminen on työkykyinen. Joten olo saattaa laskea ihan yleiskuntoakin. Tänäpäivänä on laki kuntouttavasta työtoiminnasta, joka käytännössä antaa sitä aktiivitoimintaa osapäiväisesti n.2-vuoden työttömyyden jälkeen. Minä itse olen toimeentulotukiasiakas ilman mitään kytköksiä työvoimatoimistoon taikka aktivoiviin töihin. Aluksi leikasivat toimentulotuen perusosaa, tänäpäivänä ei enää sitäkään. Tilanne oli kaikesta huolimatta päinvastainen kuin sinulla. Työkkäri oli saanut jotain ulkopuolista vihiä siitä, että olisin mukamas mielisairas. Käytännössä nämä keskustelut päättyivät ajat sitten, mutta jostain syystä työvoimatoimisto halusi viedä ja juoruta eteenpäin tätä kuollutta ja kuopattua asiaa, joka loppepeleissä ei johtanut yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, etten ollut halukas pitkän töttömyyden jälkeen ns. aktivoiviin toimiin ja asiakkuus loppui sihen.
Sairaseläke saattaa olla niin pieni, että silti joutuu hakemaan toimeentulotukea, joten samalla vaivalla sen rahan voi nostaa kokonaisuudessaan soskusta. Toisalta sosku on todella epävarma maksaja. Aina löytyy jokin hällä-väliä peruste kun rahoja ei tule tilille ainakaan ajallaan. Itse jouduin juuri odottamaan liki 5kk marras- ja joulukuun toimeentulotukea. Jouduin valittamaan päätöksistä hallinto-oikeuteen ja itse valitusprosessi on melko kankea. Joka paikkaan aina kirjoitellaan vlituskirjeitä ja lisätään liitepapereita ja sosku tietenkin omasta puolestaanpitää kynsin ja hampain kiinni siitä etteivät maksa. Työkkäri on samoin heikko lenkki työttömyysrahojen maksussa, koska heillä löytyy näitä osoitus-simputuksia ja sitä myöden tekosyy pistää rahat poikki. Ainut mikä tulee tilille varmiten on kelan asumistuki.
Siitä sitten miettimään sitä parasta varitaatiota tilanteeseen.