Tästä oli juttua jo aiemmin viestissä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000003716002
Sain aivan asiallisia vastauksia.
Kaikin tavoin ollaan yritetty olla kissalle mieliksi ja niin, ettei se tuntisi oloaan uhatuksi; on suht. hiljaista, tv ei mesoa, perhe puhuu normaaliäänellä ja kukaan ei juokse katin perässä. Ruokalautaset ja hiekat hoidetaan ja kissa syö mielestäni normaalisti. Ei vaikuta sairaalta.
Nyt on kuitenkin homma alkanut kehittyä niin, että kissa päivisim kätkeytyy aina vain tehokkaammin, menee useita tunteja, ettei näy missään. Iltaisin se ilmestyy, muttei salli mitään kontaktia, pelkkä katse saattaa karkoittaa sen lautasen ääreltä. Se saattaa kuitenkin leikkiä palloilla jotka vierivät houkuttelevasti tasaisella lattialla. Ihmisen mukaantulo leikkiin saa sen varautuneeksi, pitää olla kolmen metrin päässä.
Voiko olla niin, että tämä kissa, oltuaan ilmiselvästi vähän ihmisten kanssa tekemisissä, on jotensakin villiintynyt?
ei ole mahdollista saada enää ihmisen kaveriksi?
Tässä on jo yli viikko mennyt ja tuntuu, että kissan sisäänpäinkääntyneisyys vain lisääntyy.
Ainoa kommunikointi on iltaiset naukumiset ja jos vahingossa kissa tulee portaissa vastaan se sähisee. Sähinä on ainoa ilmaisu jonka se esittää ihmiselle.
Vieteriä tämä kysyy koska kissa hankittiin seuraksi, ei hiiviskeleväksi haamuksi joka öisin rapistelee nurkissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000003716002
Sain aivan asiallisia vastauksia.
Kaikin tavoin ollaan yritetty olla kissalle mieliksi ja niin, ettei se tuntisi oloaan uhatuksi; on suht. hiljaista, tv ei mesoa, perhe puhuu normaaliäänellä ja kukaan ei juokse katin perässä. Ruokalautaset ja hiekat hoidetaan ja kissa syö mielestäni normaalisti. Ei vaikuta sairaalta.
Nyt on kuitenkin homma alkanut kehittyä niin, että kissa päivisim kätkeytyy aina vain tehokkaammin, menee useita tunteja, ettei näy missään. Iltaisin se ilmestyy, muttei salli mitään kontaktia, pelkkä katse saattaa karkoittaa sen lautasen ääreltä. Se saattaa kuitenkin leikkiä palloilla jotka vierivät houkuttelevasti tasaisella lattialla. Ihmisen mukaantulo leikkiin saa sen varautuneeksi, pitää olla kolmen metrin päässä.
Voiko olla niin, että tämä kissa, oltuaan ilmiselvästi vähän ihmisten kanssa tekemisissä, on jotensakin villiintynyt?
ei ole mahdollista saada enää ihmisen kaveriksi?
Tässä on jo yli viikko mennyt ja tuntuu, että kissan sisäänpäinkääntyneisyys vain lisääntyy.
Ainoa kommunikointi on iltaiset naukumiset ja jos vahingossa kissa tulee portaissa vastaan se sähisee. Sähinä on ainoa ilmaisu jonka se esittää ihmiselle.
Vieteriä tämä kysyy koska kissa hankittiin seuraksi, ei hiiviskeleväksi haamuksi joka öisin rapistelee nurkissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En lukenut aiempia viestejä, mutta täytyy sanoa että onpahan helkkarin hankala tilanne.
Miten olisi, jos hankkisitte toisen kissan? Mikäli arkajalka suostuisi kaveeraamaan sen kanssa, ja seuraisi miten se toinen tulee ihmisten kanssa juttuun, niin ehkä sekin rohkaistuisi tulemaan ihmisten ilmoille sen toisen kanssa?
Tai sitten käy niin ettei se siedä sitä toistakaan kissaa. Siinä tapauksessa taitaa raukka olla jo avun ulkopuolella, tai tarvittaisiin joku nerokas eläintenkäsittelijä neuvomaan...
(Otin itse aikoinani 1 ainoan kissan ja saattoi olla että sen ikä oli liian nuori, en tullut kysyneeksi omistajalta kun oletin että se on siinä iässä. Kyllä se ihmisille sentään kesyyntyi, mutta muita kissoja se ei voinut sietää silmissään. Kaikki ne vuodet jotka se eli yhdessä omien jälkeläistensä kanssa se vihoitteli niille, ja oli usein reissussa, vaikka oli leikattu...)
Joo, toistakin kissaa on harkittu seuraksi ja "opiksi".
Tämä nykyinen paljastaa itsensä aina iltaisin, joskus kello 2300 aikoihin, sitten häntä alkaa kiinnostaa asiat ja pikku vaaniminen ihmisten kanssa. Melko lystikästä, mutta antoisia ne pienet hetket. Koskea ei anna eikä yritetäkään, mutta päästää lähemmäs kuin päivisin, leikin kautta.
Oljenkorsi on, että hän alkaisi näitten iltaisten pienten varovaisten tunnustelujen kautta tutustumaan paremmin. Päiväthän menee nuokkuessa ja piiloutuessa.
Jo tämä yöpainotteisuus paljastaa kissan luonnon ja viehtymykset; ei ole kummemmin ihmisten rytmissä elänyt.
Aika näyttää..
meidän onni-tyttö on löytökissa. se asui viimekesänä ystäviemme talon alla. pariskunta ruokki sitä kesän ajan ja ilmoittelivat josko omistaja löytyisi, mutta kukaan ei kaivannut, eivätkä hekään voineet enempiä kissoja kahden oman lisäksi. niin onni tuli öiden kylmetessä meille.
meni varmasti reippaat kaksi viikkoa ennen kuin kissa alkoi olla ihmisten ilmoilla. se luimisteli pöytäin alla ressukka. mutta sitten se alkoi tottua meihin ja varmaan unohti pikkuhiljaa ulkomaan kurjuuden. siitä tuli sitten myöhemmin oikea sylikissa ja kehrääjä. nykyisin sitä kyllä joku v**ttaa kun se on pahalla päällä, eikä niin seurallinen. minusta tuntuu, että se johtuu kesästä kun on niin lämmintä ja valoisaa, ettei se jaksaa möyhiä ja sosiaaliseerata. mutta ainakin meillä peikosta kasvoi rohkea ja suloinen kissa. toivottavasti teilläkin!