kun Pioneer 10 laukaistiin avaruuteen? Kellitkö kehdossa, äitisi sylissä, isäsi käsivarsilla? Otitko ensimmäisiä askelia, kun ensimmäiset lähikuvat Jupiterista julkaistiin? Se oli ohittanut jo Uranuksen, kun minä synnyin, ja kahden miljoonan vuoden kuluttua se ohittaa Aldebaranin, Seuraajan, Härän tähdistössä.
Silloin me olemme jo hajonneet ja syntyneet uusiksi tähdiksi. Mutta tähtien välisessä avaruudessa on yhä matkalla luotain, kullattu laatta mukanaan, kuva miehestä sekä naisesta, ja ihmiskunta on ollut kerran olemassa, kuten mekin, ja rakkaus on alkuräjähdyksen lämpökohinaa, joka uhmaa avaruuden kylmää.
Silloin me olemme jo hajonneet ja syntyneet uusiksi tähdiksi. Mutta tähtien välisessä avaruudessa on yhä matkalla luotain, kullattu laatta mukanaan, kuva miehestä sekä naisesta, ja ihmiskunta on ollut kerran olemassa, kuten mekin, ja rakkaus on alkuräjähdyksen lämpökohinaa, joka uhmaa avaruuden kylmää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuota ajatusta, joka muuten olikin erinomaisen herkullinen, tulin siihen tulokseen
että se sekä erittäin rauhoittava että samalla levottomuutta herättävä ajatus.
Minusta on jotenkin lohdullista ajatella aina avaruuden mittakaavassa. Siellä jossain pimeässä kylmyydessä muutama luotain yhä jatkaa kulkuaan ja kantaa muistoja meistä ihmisistä kuten radioaallotkin osansa ihmiskunnan historiaa. Ajan arkeologiaa. Avaruus on kaiken kehto ja tämäkin biisi soi tällä hetkellä jossain päin Linnunrataa matkalla kohti Pohjantähteä: http://youtu.be/PN9n1bAahg4
Kun se laukaistiin avaruuteen olin melkein kolmevuotias. En muista noista ajoista. Todennäköisesti kinastelin ämpäristä ja lapiosta puolitoistavuotta vanhemman isoveljeni kanssa hiekkalaatikolla, rään valuessa poskeani pitkin. Hienosti kuvasit rakkautta.
Sieluni on kuulemma toisesta tähdistöstä kotoisin. Ehkä ne siis kulkevat kuin luotaimet, väsymättä, ajasta välittämättä.
Monia muodonmuutoksia ja maailmoja olen jo varmaankin kokenut, monia vielä jäljellä.
Pitkällä matkallamme, miksi toiset matkaajat tuntuvat omilta, rakkailta ja läheisiltä..?
Ehkä siinä on asian, ja kaiken olemuksen ydin.
Kaiken sattumalta tuntuvan rinnalla, huomaamatta, mukana kulkien..
Niitä kutsutaan sieluperheiksi jossain ympyröissä: sama spektri varmaankin, mutte ei sieluille ole aikaa tai etäisyyttä.