Olen hukassa. Opiskelen alaa, joka tuntuu välillä kiinnostavalta, mutta silti joka päivä en voi olla miettimättä, että olenko väärällä alalla. Tämä saattaa tuntua tyhmältä sanoa jonkun mielestä, mutta olen välillä aivan turta työpäivän jälkeen. Kuuluuko työ(harjoittelu)päivän jälkeen tuntua tältä? Pahin ongelmani on se, että ikää minulla on jo 26 vuotta ja tuntuu että olen käyttänyt liian osan elämästäni muiden miellyttämiseen. Enkä myöskään tiedä, mitä minun kannattaisi opiskella jos vaihtaisin alaa. Olen totaalisesti aivan hukassa.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja miten ratkaisitte asian?
Osaako kukaan keksiä minulle paremmin soveltuvampaa alaa kuin nykyseni. En kuitenkaan enää jaksa kuunnella muiden ihmisten murheita/ongelmia ja hoivata niitä, ne kuormittavat minua liikaa. Silti tästä huolimatta haluaisin työskennellä ihmisten kanssa. Tykkään ratkoa ongelmia ja haluaisin että työssä on luovuutta. Rahan olen nyt laittanut toisarvoiseksi asiaksi, että sillä ei ole väliä. Tykkään luonnontieteistä, lapsista, kielistä... En kuitenkaan missään nimessä halua lukea lakia, kauppatieteitä enkä valtiotieteitä. Olen luonteeltani ujo, mutta ahkera ja tunnollinen ihminen. Tykkään puhua ja puuhastella paljon.
Mikä on alani?
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja miten ratkaisitte asian?
Osaako kukaan keksiä minulle paremmin soveltuvampaa alaa kuin nykyseni. En kuitenkaan enää jaksa kuunnella muiden ihmisten murheita/ongelmia ja hoivata niitä, ne kuormittavat minua liikaa. Silti tästä huolimatta haluaisin työskennellä ihmisten kanssa. Tykkään ratkoa ongelmia ja haluaisin että työssä on luovuutta. Rahan olen nyt laittanut toisarvoiseksi asiaksi, että sillä ei ole väliä. Tykkään luonnontieteistä, lapsista, kielistä... En kuitenkaan missään nimessä halua lukea lakia, kauppatieteitä enkä valtiotieteitä. Olen luonteeltani ujo, mutta ahkera ja tunnollinen ihminen. Tykkään puhua ja puuhastella paljon.
Mikä on alani?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä turhaan etsi mitään unelma-ammattia. Kun tekee työtä, se muuttuu palkkatyöksi, vaikka olisi haaveissa ollut miten unelmaa tahansa. Esim. heteromies gynekologina on ihan yhtä töissä kuin putkiasentajanakin. Ja lisäksi joudut hankkimaan elämäsi aikana vähintään kolme ammattia, sillä maailma muuttuu koko ajan. No tietysti, jos olet sairaanhoitaja, voit olla siinä koko ikäsi, mutta työnkuva muuttuu ihan toiseksi kun aloittaessasi.
Olet vasta 26, se ei ole ikä eikä mikään. 40 vuotta työikää jäljellä, vähintään.
Työpäivän jälkeen ollaan enimmäkseen ihan poikki ja pihalla ja kaikki kypsyttää, oli työ mikä hyvänsä. Jos työ ei rassaa, niin sen lieveilmiöt sitten senkin edestä.
Mikset ryhdy opettajaksi? siis esim. alakoulun tai lukion opettajaksi??? Siinä työssä saa ratkoa ongelmia, olla ihmisten (erityisesti lasten/nuorten) kanssa tekemisisissä, täytyy olla luova, että saat oppilaat viihtymään tunneilla. Liiallinen ujouskin varmasti kokemuksen myötä häviää! Jos pidät kielistä haet yliopistoon lukemaan esim. suosikkikieltäsi. Sitä kauttta voit ryhtyä esim tulkiksi, jonkun ison yrityksen tiedottajaksi.. lähes mitä tahansa! Kielitaidolla pääsee pitkälle. Jos otat jotain pedagogisia oppeja lisäksi niin voit tulla kielten opettajaksi ammatiltasi. Siinä se! Mene lukemaan kieliä. Et ole liian vanha vaihtamaan alaa. Omasta työstä kuuluu nauttia!! Nyt reippaasti toimintaa ja päätöksiä niin voit jo ensi keväänä hakea itsellesi parempaan paikkaan!