Millaista sijaisvanhemmuus on?

Riippuu lapsesta miten normaalia elämää voi elää vai voiko ollenkaan. Jokainen lapsi on oma persoonansa ja jokaisella omat kokemuksensa ja historiansa. Pride-koulutuksesta asiasta kerrotaan lisää ja kannattaa myös lukea asiasta olevaa kirjallisuutta sekä aika uusikin kirja "Alkoholin vaurioittamat..." sillä näitä sijoitetuista iso osa on.
Vauva-ikäiset menevät yleisimmin sukulaisille mutta ainahan kannattaa yrittää. Omat lapset ja niiden määrä ei periaatteessa ole este sijaisvanhemmuudelle, mutta vakavasti huomioon otettava asia ja myös niin, että lapset hyväksyvät asian. Sijoitettava tulee aina pienimmäksi perheeseen, joten nopeasti tuskin sellaista saatte, koska bio-lapsenne on vielä noin pieni.

Paljolti asiat riippuvat sijoittajakunnastakin. Isoissa kaupungeissa sijoitetaan vauvaikäisiä paljonkin eli kyllä vauvan saada voi. Toki tässä täytyy huomata, että jos ihan vastasyntynyt otetaan huostaan ovat bioäidin ongelmat aika isoja ja lapsen vaurioituneisuus kasvaa. Tällöin elämä ei välttämättä ole normaalia. Meille tuli sijaislapsi 4-vuotiaana kolmen muun lapsemme joukkoon (ei nuorimmaksi) ja nyt muutaman sijoitusvuoden jälkeen elämä on ns. normaalia. Sijaislapsi vaatii ikäistään enemmän huomiota eli näiltä osin hän ei ns. ole 1/4 lapsistamme.

Lasten lukumäärä on yleensä rajattu niin, että kotona saa olla enintään 4 alle kouluikäistä omat lapset mukaan lukien. Meillä niitä oli sijoituksen alkaessa kolme ja aika haipakkaa oli ;)

Suosittelen lämpimästi sijaisvanhemmuutta, helppo laji se ei ole, mutta palkitsee kyllä. Kyllä siinä jotakin kummallista tapahtuu, kun kolhitun lapsen kotiinsa saa ja tämän omanaan kasvattaa!

Sijaisvanhemmuus ei ole pelkästään päivänpaistetta vaan välillä rankkaa ottaen huomioon millaisia ongelmia sijoitetulla lapsella voi olla. Lapsi voi tarvita terapiaa, sinun täytyy käydä palavereissa sekä tehdä yhteistyötä viranomaisten, lapsen vanhempien ja lapsen läheisten kanssa. On osattava vastaanottaa myös kritiikkiä. Esim.näkemys erot asioista voivat olla hyvinkin erillaisia lapsen vanhemmilla tai läheisillä mitä itsellä. Kaikki lapsen ongelmat ei välttämättä näy heti joten täytyy varautua myös siihen että myöhemmässä kehitysvaiheessa voi ilmetä jotain. Esim.tunne-elämän häiriöt, koulunkäynti vaikeudet, neurologinen sairaus, kehitysvamma yms.

Sanotaan että huostaanotettu lapsi tarvitsee paljon aikaa ja aikuisen läsnäoloa. On suositeltavaa että toinen vanhemmista jää kotiin. Jos perheessä on muita lapsia, lasten keskinäinen suhteinen syntyminen vie oman aikansa. Joskus tulokkaasta voi olla "haittaakin" jos sijoitettu lapsi häiriköi tai kiusaa muita perheessä olevia lapsia tai eläimiä. Silloin muu perhe kärsii tilanteesta ja tilanne voi aiheuttaa levottomuutta ja turvattomuutta perheen omissa lapsissa. Toisaalta kaikkia lapsia tulisi kohdella tasapuolisesti, ketään syrjimättä.

Sijaisvanhemmilta odotetaan mm. hyviä vuorovaikutustaitoja, kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, empatiaa. Auktoriteettiä, mutta ei saa olla liian kylmä ja komenteleva, toisaalta ei liian lepsukaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut kasvattavat lapsen omanaan vaikka lapsella on jo ÄITI ja ISÄ. Joillakin puolestaan tunteet ja järki menevät sekaisin. Ei pystytä luopumaan lapsesta vaikka lapsen koti-oloissa olisi tapahtunut selvä muutos parempaan suuntaan koska kiintymys onkin suurempi mitä ehkä alkuun odotti. Toinen asia mikä on mielestäni väärin, on se, jos viranomaiset eivät kartoita lapsen lähipiiriä vaan tekevät sijoituksen suoraan sijaisperheeseen. Yhteydenpito lapseen voi jäädä sen jälkeen hyvin vähäiseksi ja rajoittuneeksi.

Paikkakunnasta riippuu hyvin pitkälti millaista tukea työhön ja valvontaa on saatavilla. Tunteiden kirjo voi yllättää.

Eli sijaisvanhemmuus tarkoittaa todennäköisesti sitä, että työelämään ei voi palata niin kauan kuin on alle kouluikäisiä sijoitettuja lapsia/lapsi?

Tämä on asia jota pohdin, sillä se vaikuttaa taloudelliseen tilanteeseen. Onko sijaisvanhemmaksi varaa alkaa, kun on asuntolainaa... Olen nyt kotona ja olen todennäköisesti ainakin puolitoista vuotta, mutta en haluaisi pelkästään miehen joutuvan lyhentämään asuntolainaamme. Minulla olisi säännöllinen päivätyö ma-pe.

Hei!

Meillä on kaksi sijoituslasta. Toinen tuli kolmen vanhana ja toinen muutaman kuukauden ikäisenä. Olin kotona (virkavapaalla) yhteensä kaksi vuotta, jonka jälkeen palasin takaisin töihin ja lapset menivät päiväkotiin. Tämä on sujunut hyvin. Elämme hyvin pitälti täysin "normaalia" elämää, eikä kukaan ulkopuolinen varmasti huomaa mitään eroa perus normiperheisiin.

Lapset tapaavat biosukujaan yht. muutaman kerran kuussa. Meillä välit asialliset ja kunnossa. Yhteistyö toimii, eikä alun jälkeen suurempia ongelmia ollut. Alussa varmaan aina "hakemista", ennen kuin tutustutaan puolin ja toisin. Isoimpana asiana olen itse kokenut avoimuuden ja arvon antamisen myös heille.

Toki lapset ovat haastavia ja erilaisia kuin omat biolapsesi. Jokaisella taustansa ja syyt miksi huostaanottoon ja pitkäaikaiseen sijoituseen on ylipäätään päädytty. Kiintymyssuhdehäiriö ja sen vaikutukset lapsen käyttäytymiseen olleet meillä suurimmat kuormittavat tekijät. Kannattaa tutustua kyseiseen häiriöön kirjallisuuden kautta, sillä tämä lähes kaikilla lapsilla jotka sijoitukseen päätyvät.

Ajan kuluessa ja lapsen luottamuksen sinuun, perheeseen ja turvallisuuteen sekä tilanteen pysyvyyteen lisääntyessä elämä helpottaa. Ja muuttuu "normaaliksi" mitä se ikinä onkin. Ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Ensimmäinen vuosi luo pohjan ja helpotusta alkaa tulla joskus sen jälkeen. Lisäksi oma kiintyminen lapsiin ei ainakaan minulta tullut heti vaan otti oman aikansa.

Kaikesta kuormittavuudesta huolimatta antoisaa ja palkitsevaa. Suosittelen lämpimästi, mutta kehoitan myös harkistemaan tarkoin omia resursseja. Tavallista, normaalia lasta et saa ja jos sellaista haaveilet kannattaa jatkaa mielummin biolasten tekemistä.

Pride kannattaa käydä. Ei sido mihinkään vaan antaa lisää tietoa ja välineitä käsitellä itsensä ja puolisonsa kanssa onko valmis ja halukas ryhtymään sijaisvanhemmaksi. Kannattaa kuitenkin ajatella kriittisesti kuulemaansa. Monesti puhuvat asiat "kaunistellen", ettei koko porukka pelästyisi ja haihtuisi pois.

Kokonaisuudessaan koen oman perheeni kohdalla tämän olleen oikea ratkaisu. Bio ja sijaislapset nykyään täysin sisaruksia keskenään ja me onnellisia ja tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin. Enempää lapsia emme ota. Hyvä juuri näin.

Yksi sijaisäiti

Kiitos "mami".
Juuri tällaisia arjen kokemuksia kaipasin. Pride me varmaan käydään. Katsotaan sitten jatkoa...

Punnitkaa onko voimia käydä töissä ja hoitaa sen lisäksi mahd.vaativaa lasta. Kaikki ei sitä rumbaa jaksa vaan väsyvät kyllä jossain vaiheessa. Olen monesti kuullut että sijaisvanhemmat haluavat auttaa, mutta miksi apua ei voi antaa muulla tavalla ennen huostaanottoa esim.tukemalla perhettä ja ilman korvaus vaatimuksia, varsinkin jos vähävärainen perhe kysymyksessä.

Taloudellisesta tilanteesta ei toina stressata. Perhehoitajien hoitopalkkiota ja korvauksia ollaan nostamassa. Tuetut lomat...
Aina voi esittää toiveen lapsen sukupuolesta ja iästä.

Olipa kerrankin asiallista tekstiä koko ketju.Oli ilo lukea.Meillä ensimmäinen sijoitettu kotona nyt ja toinen tulossa..suunnitellusti,omaisten kanssa yhteistyössä.Ja Pride-koulutuksessa ei annettu mielestäni mitenkään ylimääräisen ruusuista kuvaa.Oikein hyvää joulua teille kaikille..