Olen 21v mies enkä ole ikinä seurustellut tai ei edes ollut mitään pieniä juttuja nuorempana.
Hiljainen syrjäytyminen taisi alkaa siinä yläasteella kun muut alkoivat käydä joka viikko juomassa ja bilettämässä kun itse alkoholia karttavana jäi niiltä osin kaikki sosiaalisuudet pois. Kaveripiiri jäi pieneksi ja kun yläasteen jälkeen muut lähti amikseen ja kontaktit vain pieneni.
Tuntuu että juuri yläasteella ja lukioaikana kerätyt kokemukset olisivat olleet tärkeitä pidemmällä tähtäimellä ja niistä pois jääminen johti yksinäisyyteen.
Lähiaikoina alkanut miettimään että tulenko aina sitten olemaan yksin. Sinänsä asiat ihan hyvin ja en luulisi olevani ihan toivoton.. opiskelen arvostettuun ammatiin yliopistolla (missä en ainakaan vielä ole saanut kauheasti uusia tuttuja), olen ihan hyvän näköinen, älykäs ja lämminhenkinen.
Syy yksinäisyyteen taitaa ollakin siinä että olen ujo ja vähän hiljaisempi ainakin tutustuessa ja annan ikäänkuin "huonon" ensivaikutelman. Ihmiset eivät halua lähemmin tutustua kun luulevat minun aina olevan vähän hiljainen ja tylsä vaikka tutussa porukassa jaksan olla äänessä.
Ehkäpä ujouden ja uskalluksen puutteen takia en ole itse yrittänyt ottaa kontaktia myöskään vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka kumppania ja läheisyyttä kaipaisin. Vaikkapa edes suomi24 treffeillä en oikein osaa lähestyä, mitä siinä sitten kirjoittaisi toiselle..
tai ehkä vain pelkään liikaa pakkeja ja epäonnistumista
Hiljainen syrjäytyminen taisi alkaa siinä yläasteella kun muut alkoivat käydä joka viikko juomassa ja bilettämässä kun itse alkoholia karttavana jäi niiltä osin kaikki sosiaalisuudet pois. Kaveripiiri jäi pieneksi ja kun yläasteen jälkeen muut lähti amikseen ja kontaktit vain pieneni.
Tuntuu että juuri yläasteella ja lukioaikana kerätyt kokemukset olisivat olleet tärkeitä pidemmällä tähtäimellä ja niistä pois jääminen johti yksinäisyyteen.
Lähiaikoina alkanut miettimään että tulenko aina sitten olemaan yksin. Sinänsä asiat ihan hyvin ja en luulisi olevani ihan toivoton.. opiskelen arvostettuun ammatiin yliopistolla (missä en ainakaan vielä ole saanut kauheasti uusia tuttuja), olen ihan hyvän näköinen, älykäs ja lämminhenkinen.
Syy yksinäisyyteen taitaa ollakin siinä että olen ujo ja vähän hiljaisempi ainakin tutustuessa ja annan ikäänkuin "huonon" ensivaikutelman. Ihmiset eivät halua lähemmin tutustua kun luulevat minun aina olevan vähän hiljainen ja tylsä vaikka tutussa porukassa jaksan olla äänessä.
Ehkäpä ujouden ja uskalluksen puutteen takia en ole itse yrittänyt ottaa kontaktia myöskään vastakkaiseen sukupuoleen, vaikka kumppania ja läheisyyttä kaipaisin. Vaikkapa edes suomi24 treffeillä en oikein osaa lähestyä, mitä siinä sitten kirjoittaisi toiselle..
tai ehkä vain pelkään liikaa pakkeja ja epäonnistumista
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siinäpä se kun sanoit, että olet ujo ja hiljainen ensialkuun ja sepä onkin syy sinun yksinäisyyteen. Ikävä kyllä. Tänä päivänä kun vaaditaan niin kyllästymiseen asti ulospäinsuuntautuneisuutta, sosiaalisia taitojakin korostetaan ja pitää olla sitä sun tätä ja energiaakin pitää riittää vaikka koko kylän tarpeeksi. Ei siinä auta itkut eikä hammasten kiristelyt kun näitä taitoja vaaditaan. Ja vielä big brother-ohjelmassakin oleminen varmaan olisi pelkkää plussaa.
Vaikutat erittäin mukavalta ja fiksulta kaverilta, jolle luulisi olevan vientiä kunhan se 'oikea' osuisi kohdalle tai sanoisiko kunhan sen suun saisi auki oikeassa kohdassa. En yhtään vähättele tai pilkkaa sinua, vaan pikemminkin tunnen empatiaa. Minulla on kotona kasvamassa teini-ikäinen tytär, joka kärsii joka päivä vastaavanlaisesta ongelmasta. Ujo, vieraiden ihmisten parissa hiljainen, ihana fiksu nuori nainen, jolla ei ole yhtään ystävää eikä kaveria. En äitinä tiedä kuinka voisin auttaa häntä, kun kyse on tällaisestä asiasta. Miten auttaa mitä tehdä kuinka menetellä, näitä ja monia muita kysymyksiä risteilee päässäni ja jollain tasolla olen ajatellut, että ikä tuo lisävarmuutta tai uusi koulu tms.
Itse olen yrittänyt huomioida ympärilläni olevat ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta ja varsinkin ne hiljaiset ja ujot, että huomaisin ja juttelisin kaikille.
Vaan kuitenkin näen tunnelin päässä valoa kun luin juttusi uudelleen. Olet kuitenkin aika nuori vielä ja opiskelet ammattiin.
Kun haet treffiseuraa netin kautta niin mikset kerro heti millainen olet, varsinkin tämä kirjoitus teki minuun vaikutuksen.
Uskon vakaasti, että sinulla on hienot mahdollisuudet tutustua toiseen aluksi nettideittailun merkeissä.
Kun pääset aluksi tutustumaan toiseen henkilöön avaten hänelle itseäsi kirjoittelun merkeissä, niin tapaaminen fyysisesti toisen henkilön kanssa voisi olla hiukan helpompaa.
Kannustan sinua olemaan rohkea ja menemään tulta päin, älä pelkää pakkeja ja epäonnistumista niitä sattuu kaikille, myös mölyapinoille.
Et ole ainoa.
"Syy yksinäisyyteen taitaa ollakin siinä että olen ujo ja vähän hiljaisempi ainakin tutustuessa ja annan ikäänkuin "huonon" ensivaikutelman. Ihmiset eivät halua lähemmin tutustua kun luulevat minun aina olevan vähän hiljainen ja tylsä vaikka tutussa porukassa jaksan olla äänessä."
Sama juttu.
Joopa joo..Tota mullekin usein toitotetaan kun aiheeseen päästään, että "sinä olet fiksu ja hauska tyyppi, kunhan se "oikea" sitten sattuu kohalle. Samat ongelmat pyörii täälläkin ja toi "oikea" on kyllä yks tosi mystinen fraasi.
Itse olin samassa tilanteessa tuossa iässä. Tajusin lopulta, että 20-30-vuotiaiden ikäluokka on yökerhoissa la-su välisen yön aamuneljään saakka, jonka jälkeen pizzerioissa ja taksijonossa. Jos siellä ei ole mukana, ei ole olemassa. Yllättävän tärkeää on auttava tanssitaito, pukeutuminen ja korut, ja ettei juo liikaa. ujous ja yksinäisyys aiheuttaa helposti jäykkyyttä ja sanavalmiuden puuttumista. Itse olin aika pahoissa vaikeuksissa. Strip-tease-baarit oli yllättävän hyvä konsti kiriä toisia kontaktien saamisessa nakutyttöihin. Yläasteen seksivalistus oli itselläni loukkaavaa ja syyllistävää, jossa pojat olivat syyllisiä, ja tytöt uhreja. Se vaikutti minuun vielä lukiossa, ja senkin jälkeen vuosia haitallisesti.
Tyttöjen lähestymisessä tärkeää on pyrkiä kahden kesken, jotta voi pyytää puhelinnumeroa. Tilannetta voi alustaa johdantokysymyksellä, esim. "Oletko sellaisessa elämäntilanteessa, että voisin pyytää puhelinnumeroasi ". Toinen hyvä keino on kysyä konditionaalissa, esim. "Jos kutsuisin sinut treffeille, mitä vastaisit".
Asioilla ei ole taipumus järjestyä, mutta niillä on taipumus olla järjestettävissä. Kaverit, tytöt, seksi ja seurustelu ovat liian tärkeitä asioita jätettäväksi sattuman varaan. Onnea matkaan, ota toivonkipinä mukaan.
Kuulostat ihan minulta!! Tuo koko tekstisi on kuin oma elämäni. Tosin itse olen naispuolinen. Eli on meitä muitakin! Yritän kovasti olla luovuttamatta... Tuntuu, että olen ihan kummallinen. Jos haluat jutella sähköpostilla voit kirjoittaa mulle osoitteeseen: [email protected] Itsestänikin tuntuu aina hölmöltä, että mitä sitä nyt kirjoittaisi ja kuulostanpas nyt typerältä. Eli ei mitään paineita. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa, joka kuulostaa noin samanlaiselta kuin minä:)