Miten niistä pääsee eroon? Hyviä vinkkejä? Vai tapahtuuks se vaan ajan kanssa..?
Mua kiusattiin joskus 7 ja 8 luokilla aika pahasti kaikennäennäisten huora huhujen takia vaikka vieläkin tänä päivänä olen neitsyt ja se on jollekkin ihanalle pojalle todistettavissa...
Ysillä puolestaan tuli sitten vielä muuta, mihin kaikki huipentui, sillon jouduin syrjäytetyks siitä perus"nössö"piiristä missä olin pyöriny ala-asteelta saakka ymym.
Mutta jälkikäteen ajateltuna se on pelkästään ollu hyvä asia päästä eroon niistä ihmisistä sillä hermo mulla kusi niihin liiankin helposti !
Peruskoulun jälkeen pääsin nyt kuitenki muuttaa maalta kaupunkiin ja mullon täällä ihan uus elämä jne. Eli tähän pätee hyvin motto - asioilla on tapana järjestyä. :)
Sitäpaitsi olen nuori nainen jo ja kiusaajanikin näinä päivinä jo aikuisia & aikuistuneet varmasti, niinkun me kaikki. Ja muahan ei enää pistäs alempiarvoseks kukaan, kaikki me ollaan samalla viivalla täällä ja ei ihmisiä kummepia!
Silti kiusaaminen murrosiässä missä omakuva kehittyy ym. on jättänyt sanomattakin selvää minuun tietynlaisen jäljen.
Joten kysymys kuuluu: miten kasvaa takaisin ehjäksi ihmiseksi? parantaako aika haavat? Pelko silti elää siitä - että mitä jos uudet ystäväni saisivat tietää entisen elämäni huhuista? Ihastukseni kyllä tietää asiasta ja on sujut sen kanssa ilmeisesti, koska onhan hän kohta jo yhdeksäntoista ja sen jälkeen parikymppinen niin ajatusmaailma kuitenkin kypsä... Hän varmasti puolustaisi minua tarvittaessa.
Eikä hän tunne edes kiusaajiani, onneksi. Eikä toivottavasti tule ikinä tuntemaankaan. Siihen tuskin riski edes on - kun asutaan niin isolla paikkakunnalla ja täällä on niin erillaiset piirit... Yksi parhaista ystävistänikin sanoi että ei usko että minua täällä enää kiusataan :)
Miten jätän siis asian taakseni ja elän eteenpäin?
Mua kiusattiin joskus 7 ja 8 luokilla aika pahasti kaikennäennäisten huora huhujen takia vaikka vieläkin tänä päivänä olen neitsyt ja se on jollekkin ihanalle pojalle todistettavissa...
Ysillä puolestaan tuli sitten vielä muuta, mihin kaikki huipentui, sillon jouduin syrjäytetyks siitä perus"nössö"piiristä missä olin pyöriny ala-asteelta saakka ymym.
Mutta jälkikäteen ajateltuna se on pelkästään ollu hyvä asia päästä eroon niistä ihmisistä sillä hermo mulla kusi niihin liiankin helposti !
Peruskoulun jälkeen pääsin nyt kuitenki muuttaa maalta kaupunkiin ja mullon täällä ihan uus elämä jne. Eli tähän pätee hyvin motto - asioilla on tapana järjestyä. :)
Sitäpaitsi olen nuori nainen jo ja kiusaajanikin näinä päivinä jo aikuisia & aikuistuneet varmasti, niinkun me kaikki. Ja muahan ei enää pistäs alempiarvoseks kukaan, kaikki me ollaan samalla viivalla täällä ja ei ihmisiä kummepia!
Silti kiusaaminen murrosiässä missä omakuva kehittyy ym. on jättänyt sanomattakin selvää minuun tietynlaisen jäljen.
Joten kysymys kuuluu: miten kasvaa takaisin ehjäksi ihmiseksi? parantaako aika haavat? Pelko silti elää siitä - että mitä jos uudet ystäväni saisivat tietää entisen elämäni huhuista? Ihastukseni kyllä tietää asiasta ja on sujut sen kanssa ilmeisesti, koska onhan hän kohta jo yhdeksäntoista ja sen jälkeen parikymppinen niin ajatusmaailma kuitenkin kypsä... Hän varmasti puolustaisi minua tarvittaessa.
Eikä hän tunne edes kiusaajiani, onneksi. Eikä toivottavasti tule ikinä tuntemaankaan. Siihen tuskin riski edes on - kun asutaan niin isolla paikkakunnalla ja täällä on niin erillaiset piirit... Yksi parhaista ystävistänikin sanoi että ei usko että minua täällä enää kiusataan :)
Miten jätän siis asian taakseni ja elän eteenpäin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.