munuaiskasvain

Tuttavaltani leikattiin neljä vuotta sitten kasvaimen vuoksi toinen munuainen leikkauksessa, jossa haava oli tehty vatsaan, jonka kautta oli voitu operoida munuainen. Haava on ollut iso, joten arpi on sen mukainen, noin 20 cm tai enemmänkin.. Sairaslomaa oli ollut viisi kuukautta ja hän kertoi olleensa pari ensimmäistä kuukautta leikkauksesta aika kipeä ja kaikenlaisen painavan nostaminen ja kantaminen oli kiellettyä alkuun ainakin pariksi kuukaudeksi ja sitten vähitellen sai alkaa nostella (oman voinnin mukaan) painavampia esineitä ja kauppalaukkua. Kävellä piti joka päivä ja hän kertoi joutuneensa jo parin päivän päästä leikkauksesta nousemaan ylös sängystä ja opettelemaan kävelyä toipilaana. Toki alkuun oli hoitajat vierellä. Nykyään kaikki on hyvin ja kipuja tai kasvaimen uusiutumista ei ole havaittu hänen käydessään välillä seurantatutkimuksissa.

Minulta leikattiin munuainen helmikuussa 2005.
Leikkaus kesti vain 1 tunnin. se tehtiin nukutuksessa ja toipuminen oli erittäin nopea ja ongelmaton. Arpi on oikeassa kyljessä 20 cm pituinen. Nyt sitä ei enää paljon muistakaan. Esitteessä jonka sain kerrottiin, että leikkausarpi voi olla kipeä kauankin aikaa, mutta minä pääsin kyllä vähällä. Sairaslomaa sain 1 kk. Sinä aikana ehdin hyvin toipua kaikesta. Ulkoilua olen puolisoni kanssa harrastanut kotiinpääsyn jälkeen melkeinpä joka päivä. Nyt on vointini mitä parhain. Leikkausajan odottelu tuntui tosi pitkältä. Ei ole ikinä tammikuu ollut yhtä pitkä kuin mitä tänä vuonna oli. Syöpäepäily oli munuaiskasvaimen takia ja ennätinkin siinä uskossa olla 2.5 kk Otettiin biopsia näytteet ja osoitti luokkaa 111. Etsin netistä syöpäluokat ja niiden mukaan pian leviävää lajia. Leikkauksen jälkeen aikoivat ilmoittaa tuloksista, ja odotin postia joka päivä mitä kuuluu. Ei mitään, sitten soitin ja kysyin, että minkä lajin syöpää sieltä löytyi, niin vastaus oli että hyvänlaatuinen muutos, ei syöpään viittaavaa. Että näinkin onnellisesti voi käydä. Miksihän näistä hyvistä uutisista ei voida ilmoittaa heti. Siinä ennätin viettää unettomia öitä ja pitää jo hautajaisiakin itselleni. Pari viikkoa sitten oli kontrollikäynti. Kaikki ok. Enää ei tarvitse käydäkään. Siunausta ja voimia kaikille lukijoille ja varsinkin sairaille ja epätietoisille. Odotusaika on kaikista piinallisinta.