Normaali ihmisee itsetunto, kopion otteen tuolta.
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_itsetunnosta_ja_ihailu/
"Itsetunto on ihmisen henkilökohtainen näkemys omasta arvosta. Itsetunto kehittyy läpi elämän, ja kasvuolosuhteilla on todella suuri merkitys itsetunnon kehittymiseen.
Terveen itsetunnon omaava ihminen näkee itsensä arvokkaana ja kykenee kunnioittamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Tällöin ihminen ei koe ylemmyyttä tai alemmuutta suhteessa muihin ja näkee omat heikkoutensa ja vahvuutensa realistisina. Ihminen ymmärtää, että parantamisen varaa on, mutta samalla hän näkee itsensä positiivisessa valossa ja hyväksyttävänä. Ihminen sopeutuu elämään hyväksymällä itsensä.
Näin hän kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa ja pystyy olemaan avoimesti kiinnostunut muista ilman jatkuvaa pelkoa ja tuntematta tarvetta kilpailuun. Voidaankin sanoa, että itseensä tyytyväisellä ihmisellä on riittävästi tervettä narsismia."
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_itsetunnosta_ja_ihailu/
"Itsetunto on ihmisen henkilökohtainen näkemys omasta arvosta. Itsetunto kehittyy läpi elämän, ja kasvuolosuhteilla on todella suuri merkitys itsetunnon kehittymiseen.
Terveen itsetunnon omaava ihminen näkee itsensä arvokkaana ja kykenee kunnioittamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Tällöin ihminen ei koe ylemmyyttä tai alemmuutta suhteessa muihin ja näkee omat heikkoutensa ja vahvuutensa realistisina. Ihminen ymmärtää, että parantamisen varaa on, mutta samalla hän näkee itsensä positiivisessa valossa ja hyväksyttävänä. Ihminen sopeutuu elämään hyväksymällä itsensä.
Näin hän kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa ja pystyy olemaan avoimesti kiinnostunut muista ilman jatkuvaa pelkoa ja tuntematta tarvetta kilpailuun. Voidaankin sanoa, että itseensä tyytyväisellä ihmisellä on riittävästi tervettä narsismia."
Vastaukset 57
Vanhimmat
Uskoisin itsetunnon normaalilla ihmisellä olevan vaihteleva. Joskus itsetunto voi romahtaa ja tosinaan joku voima saa sen kasvamaan. Voidaankin kysyä, että mihin vedetään se terveen ja sairaan narsismin raja? sillä onhan narsistitkin itseensä erittäin tyytyväisiä samoin kuin monet meistä "tavallisista". Välillä jokaisen itsetunto on pohjalukemissa oli sitten narsisti tai ei, siksi en usko tuohon teoriaan "terve narsismi", sillä sellaista vaan ei ole. On itsetunto, joka on sekä narsistilla että ei narsistilla ja en tiedä voidaanko narsistin itsetuntoa pitää aina heikkona ja siitä vetää päätelmä, että narsisti heikon itsetuntonsa vuoksi on narsisti ja käyttäytyy itsekkäästi.?? Sairasta itsekkyyttä kutsumme narsismiksi, mutta ei ole tervettä narsismia ainoastaan tervettä itsekkyyttä, joka ei ole samanlaista kuin luonnehäiriöisen itsekkyys. Minusta jos puhutaan terveestä narsismista ja taas epäterveestä narsismista, niin näiden kahden olomuoto poikkeaa toisistaan ja aiheuttaa vaan sekaannusta, jos narsismia pidetään ihmiseen luonnollisena kuuluvana ominaisuutena.
Kyllä narsistin itsetunto on aina heikko, narsistin itsevarman oloinen käytös hämää.
Heikon itsetunnon näkee siitä että narsisti on poikuksellisen herkkä loukkaantumaan pienestäkin sanomisesta..
Samalta sivulta löytyi.. Tuo on itsellekkin hyvä ohjenuora.
"Narsistin ihanneminä ja todellinen minä ovat kaukana toisistaan. Ihanneminä tarkoittaa sellaista mielikuvaa itsestä, jollainen haluaisi olla. Ihmisellä on hyvä itsetunto silloin, kun nämä mielikuvat ovat lähellä toisiaan."
Tuossa selitys
"Narsisti jaottelee ihmiset hyviin ja pahoihin sekä elämänsä hyviin ja huonoihin hetkiin. Huono itsetunto tekee mahdottomaksi käsitellä ahdistusta rakentavasti. Hän on ristiriitainen ja lyhytjännitteinen, masentuu helposti eikä kykene hillitsemään aggressiivisia tunteitaan. "
"Minusta jos puhutaan terveestä narsismista ja taas epäterveestä narsismista, niin näiden kahden olomuoto poikkeaa toisistaan ja aiheuttaa vaan sekaannusta, jos narsismia pidetään ihmiseen luonnollisena kuuluvana ominaisuutena. "
Psykiatriassa nyt vain näytetään käytettävän tuota terve narsismi termiä.
Aiheuttaa varmasti sekaannusta, varsinkin tällä palstalla, jossa jotkut selvästi perustelevat nph:nkin olevan ihmiseen luonnollisena kuuluva ominaisuus koska terve narsismikin on normaalia vaikka on kysymys ihan eri asiasta. Olen saanut sellaisen käsityksen, että jotkut ovat sitä mieltä (tai haluavat antaa sellaista kuvaa tahallaan) että kun joku käyttäytyy narsistin tavalla niin hänen "tervettä narsismiaan on häiritty". Ehkä näin on tapahtunut vauvana/pienenä lapsena, en tiedä, mutta aikuisen narsisti on ihan "jatkuvasti" narsisti, ei ole kysymys siitä, että hänen narsismiaan olisi häiritty ja hän olisi vain "väliaikaisesti" narsisti tämän häirinnän vuoksi.
"Olen saanut sellaisen käsityksen, että jotkut ovat sitä mieltä (tai haluavat antaa sellaista kuvaa tahallaan) että kun joku käyttäytyy narsistin tavalla niin hänen "tervettä narsismiaan on häiritty"."
Joo, tuota käsitystä on tyrkytetty, mutta nph narsistin ongelman pääpaino ei olekkaan varsinaisesti narsimipuolella vaan empatian puutteen puolella joka aiheuttaa sen että narsisti toimii pelkän narsimin varassa ja seuraukset on sen mukaisia eli äärimäinen itsekkyys. Toki koko narsimin systeemi on paljon monmutkaisempi, empatian puute ei selitä syvää itsepetosta ja muita kuvioita.
Filosofisesti ajateltuna, kaikki, mitä ihminen (Homo sapiens) on tehnyt tähän mennessä, kuuluu ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen :)
Häiriökäyttäytyminenkin.
Häiriökäyttäytyminen johtuu mm raiteiltaan menneestä itsetunnosta, jota olotilaa ihminen ylikompensoi eri tavoin, esimerkiksi olemalla töykeä kanssaihmisiään kohtaan (pelkään - yritän kontrolloida, tunnen vajavuutta - kadehdin muita jne).
Erilaiset asiat voivat horjuttaa tervettä normaalia narsismia, ja hyvin monessa mielenterveys-ongelmassa on liitännäisenä narsistinen häiriö.
Jos aikuisena narsistinen häiriötila on pysyväluonteista, lienee kyse jo lapsena vahingoittuneesta itsetunnosta, jota ihminen on kasvaessaan paikannut väärällä tavalla (False Self), mutta kuitenkin parhaansa tehden. Tällaisen ihmisen olisi hyvä löytää vahingoittunut lapsi sisältään, sillä se lapsi tarvitsee apua, ymmärrystä ja rakkautta.
"Erilaiset asiat voivat horjuttaa tervettä normaalia narsismia, ja hyvin monessa mielenterveys-ongelmassa on liitännäisenä narsistinen häiriö."
Mutta ei narsistinen persoonallisuushäiriö.
"Meidän on pelastettava, hoivattava ja Rakastettava sisäisiä lapsiamme - ja estettävä heitä kontrolloimasta elämäämme. Estettävä heitä ajamasta bussiamme! Lasten ei tule ajaa, eikä heidän oleteta olevan hallitsijoita.
Eikä heitä tule myöskään vahingoittaa eikä hylätä. Me olemme toimineet väärinpäin. Me hylkäsimme sisäiset lapsemme ja kohtelimme heitä kaltoin. Lukitsimme heidät sisällemme pimeään paikkaan. Ja samalla annoimme lasten ajaa bussia - annoimme lasten haavojen sanella elämäämme."
"Meidän on tarpeen löytää se lapsi, joka me kerran olimme, ja kunnioittaa häntä, jotta voisimme Rakastaa sitä ihmistä, joka me nyt olemme. Ja ainoa keino tehdä se on ottaa vastaan tuon lapsen kokemukset, kunnioittaa tuon lapsen tunteita ja päästää pois se emotionaalinen tuskaenergia, jota me vielä kannamme mukanamme."
(lainaukset ovat Robert Burneyn kirjasta Codependence: The Dance of Wounded Souls)
-------------------------------------------
Burneylta löytyy paljon viisauksia aiheesta vaikkapa 'kotkansydän'-sivuilta :)
Älä suotta mieti persoonallisuushäiriötä, tai sen parantamista, jos sulla ei sellaista ole ;)
Hyviä ohjeita. Valitettavasti vain nph ei pysty toteuttamaan noista mitään, jos pystyisi niin nph olisi hoidettavissa.
Normaalin ihmisen psyykettä horjuttaa monet asiat ja jokaisella ihmisellä on oma sietokykynsä kestää erilaisia itsetuntoa horjuttavia vahingoittavia tekijöitä. Edelleen olen sitä mieltä, että meidän perimämme määrää sen miten vahvoja tai heikkoja me sisäisesti olemme kestämään nuo kolhut. Minusta on tärkeä muistaa se seikka, että olemme jo lähtökohtaisesti geeneiltämme eri puuta ja samassa perheessäkin kasvaneet voivat saada eri tasoisen tunneälyn, yksi "heikon luonteen", jossa hänen vajavainen tunneälynsä ei toimi ja reakoi odotetulla tavalla.
Jos aikuisen narsistisuus on pysyvänluonteista voidaan katse kääntää sukuun ja sieltä tulleeseen perimään. Harvoin on kysymys pelkästään ulkopuolelta tulleesta tekijästä, joka niin pahasti vahingoittaa lapsen itsetuntoa, että häiriö on pysyvä. Normaalilla tunneälyllä olevan lapsen itsetunto kestää melko paljon kolhuja ja koettelumuksia emme olisi ihmisrotuna säilyneet ja kehittyneet näin hyvin. Ongelmia lapselle muodostuu silloin, jos hän on alkuaankin hyvin "hauras" luonteeltaan ja ei kestä minkäänlaista itseensä tullutta kritiikkiä, leikinlaskua tai huomautusta. Silloin voidaan puhua jopa "herkästä" lapsesta.
Jokainen lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja, se luo turvallisuutta. Kun turvallisuuden rakenne murtuu tai murretaan, niin lapsen sisäinen immunijärjestelmä pettää. Lapsi on aikuisen ohjauksen ja valvomisen varassa, hän luottaa ja uskoo vanhempiinsa ja ellei vanhemmat luo tätä sisäistä luottamuksen turvaa lapselle, lapsella ei itsessään ole keinoa sitä saavuttaa.
"Valitettavasti vain nph ei pysty toteuttamaan noista mitään"
Mistä tiedät?
Kannattaa muistaa että jokaisella on valta vain itseensä, ja jokainen on vastuussa vain itselleen!
Et voi muuttaa ketään muuta kuin itseäsi!
Joillekin on voinut lapsena sattua hirveitä asioita, varmastikin geeneillä on osuutensa niihin taipumuksiin, miten kukin selviää (geenipooli, geneettinen diversiteetti?)
Nyyti ry informoi seuraavasti:
"Itsetunto on ihmisen persoonallinen ominaisuus – tunne tai käsitys omasta itsestä. Itsetunto muodostuu hyvien ja huonojen kokemusten pohjalta, se ei ole peritty ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme:
-mitä hiljaa mielessämme itsestämme ajattelemme
-miten hyviä omasta mielestämme olemme.
Itsetunto näkyy käytöksessä ja siinä, millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa." -nyyti ry-
Meissä kaikissa on itsetunnon alueella monta käsitystä itsestämme, on mahdollisimman realistinen käsitys itsestämme, on ideaali/ihanneminämme, mikä haluaisimme olla, ja jonkinlainen käsitys siitä, millaisena muut meidät näkee. Heikkoitsetuntoinen keskittyy hyvin paljon tuohon muiden näkemysten kautta elämiseen, jolloin syntyy kulissielämää ja naamioitumista. :)
"Heikkoitsetuntoinen keskittyy hyvin paljon tuohon muiden näkemysten kautta elämiseen, jolloin syntyy kulissielämää ja naamioitumista. :) "
Jep.
Tai sitten aiheutuu eristäytymistä ja jatkuvaa häpeässä vellomista. Esmes.
Tuossapa ongelma : miten auttaa mm lasta kasvamaan siten, että hän osaisi olla välittämättä toisten spedeilyistä mutta tulematta kuitenkaan "sokeaksi" jatkuville kehitystarpeilleen.
Että pyssyis niin sanoakseni sillä terveen narsismin puolella. Sen "terveyshän" vaihtelee kaikilla elämän aikana koko matkan ajan ja siitä pitää huolehtia. Tällä en nyt viittaa pelkkään tai suoraan änpeehoohon vaan narsismiin yleensä.
"Älä suotta mieti persoonallisuushäiriötä, tai sen parantamista, jos sulla ei sellaista ole ;) "
Kuka määrää sen että kuka saa miettiä persoonallisuushäiriötä ja sen parantamista? Sinäkö? Onko sinulla itselläsi sellainen kun sulla on "lupa" miettiä sitä?
Mullakin on ollut ikävä sua ;D
Niinpä näinpä. Terve narsismi antaa mahdollisuudet ymmärtää muita ja myötäelää, ja myöskin suojan sietää suunsoittoa.
Mutta itsetunto ei ole stabiili, ja allekirjoittanut on sitä joskus etsinyt risukoista ryteiköistä, kompastellen ja turvalleen lentäen :)
"Jos aikuisen narsistisuus on pysyvänluonteista voidaan katse kääntää sukuun ja sieltä tulleeseen perimään. Harvoin on kysymys pelkästään ulkopuolelta tulleesta tekijästä, joka niin pahasti vahingoittaa lapsen itsetuntoa, että häiriö on pysyvä. "
Samaa mieltä, jos perheessä on 9 lasta ja vain yhdellä on nph häiriö (kuten eräässä tapauksessa on), niin perintötekijöillä on suuri merkitys. Kuten sanoit lapsi on alkujaankin hauras. Hänen suvusta löytyy muutamia häiriöisiä suoraan ylenevässä polvessa, ovat olleet niin pahasti häiriöisiä että jälkipolvillekin on jäänyt perimätietoa tapauksista.
keneltä ne muut lapset on saaneet perintötekijänsä?
Hehee...Ettei vain narsku-postinkantaja olisi käynyt pikku visiitillä. ;)
Lotta ja muut, onko tekijöitä, jotka suojaavat ns huonoilta geeneiltä, tai voimmeko itse miten paljon vaikuttaa saatuihin huonoihin geeneihin?
Esimerkkinä: lapsella on paranoidista skitsofreniaa sairastava isä ja eri persoonallisuushäiriöstä ja alkoholismista koontuva äiti. Isä ei kasvata lasta ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta äiti osallistuu vaihtelevasti kasvatukseen jonka lisämausteena tuovat eri kasvatusnäkökulmia erilaisia sukulaisia, tuttavuuksia ja isän roolissa olevia, yksi nph:kin lisänä. Kasvuolosuhteet ovat kirjavat vaiheiltaan.
Alku ei siis ole mitenkään suotuisin. Lapsesta tulee herkkä, hetki- ja kestohäiriöille altis, kulissielämää viettävä, addiktioille altistuva, häpeäaltis ja osin eristäytyväkin. Läheisriippuva.
Keski-ikään ehtineenä tehnyt virheen jos toisenkin. Empatiakyky ja itsetarkastelun taito ovat kuitenkin jäljellä ja osaa tarkastella itseään melko johdonmukaisesti.
- Mitkä tekijät mahdollisesti ovat suojanneet lasta, ajatuksia?
- Millainen riski geenivaikutuksilla (jos siis kantaa) vielä on pamahtaa päälle? Olisiko ne kaikki jo tulleet näkyville tähän mennessä? Toisinaanhan - kuten muissakin sairauksissa tai häiriötiloissa, jokin tapahtuma aktivoi olemassaolevan päälle.
Mutta mitä tulee herkkiin lapsiin niin se herkkyys juurikin on yksilöllistä. Yksi asuu "henkisellä tunkiolla" ja kokee kaltoinkohtelua ja pahimmillaan elää kaikessa mahdollisessa puutteessa MUTTA kukoistaa silti.. Toinen elää ulkoisesti hyvässä ympäristössä mutta ensisijaisen hoitajan yksi väärä katse tai väärä sanavalinta tekee elinikäiset arvet, jonka seurauksesta persoonasta kasvaa estynyt ja katkera, sulkeutunut ja lopulta kaiken toisiin tiedostamattaan purkava pahanolon ja myrskyn lapsi.
Myös tutkittu juttu. Oli niillä nimetkin, luonteiltaan erilaisilla lapsilla, joista toinen kärsii herkemmin ja toinen ei kärsi edes pakotettuna.
"Mullakin on ollut ikävä sua ;D "
Onpa outo vastaus.
Kaverit ei mua ihmettele ollenkaan...eivät edes tunne myötähäpeää ;-D
Yes, indeed, ja joskus kova paine luo sen kauneimman timantin. Nuorena timantti kärsi monista asioista ja muistutti tavallista kiveä, mutta elämä hioi siitä säihkyvän ja kauniin, joka huomattiin vasta aikuisena. =)
Luonnonvalinta ja selviytyminen erilaisissa olosuhteissa ovat muokanneet eliöitä, myös meitä ihmisiä täällä maapallosellamme. Se paketti, mikä sinä nyt olet, on tuhansien vuosien työn lopputulos, aatteles sitä. Näillä eväillä mennään eikä meinata. Tukka takana, elämä edessä ;-D
Ollappa yhä tohvelieläin...Kyllä elämä olisi helppoa. ;P
Uida kilpaa amebojen kanssa ja haukkua niitä narsisteiksi...
David Attenborough sanoi eilisessä prismassa että kaikkia eliöitä yhdistää periaatteessa samat asiat; jokaisella on jonkunlaiset raajat millä pääsee ruuan luo, ja on pää mistä ruoka menee sisään, ja takapää mistä se tulee ulos ;)
Mä taidan olla tohvelieläin edelleen, tai ehkä bissenjuonti tekee musta päivitetymmän version ;D
Mutt oisko se lopulta samaa selviytymistarinaa joka puolella? Narsisteja ja loisia on kaikkialla. Aatelin jos olisin vaikka kurkkumätäbakteeri. Mutta hemmetti kun sillekin on myrkkynsä. Ja sitten bakteerien pinnalla elävät virukset ja sienet. Ei oo heleppoo..
Saat sit joululahjaks tohvelit ;-D
Sitten mä oon tohvelisankarieläin ;D
Jospa selviytymistarinat pitää elämää yllä..pistää tsemppaamaan. Ikiuhrit kuolisivat järjestelmässämme sukupuuttoon.
Sanotaan että sodan voittaja määrittelee rajat. Viime sodassa venäjä oli narsisti ja suomi uhri...maita menetettiin mutta itsenäisyys säilyi. Uhriuskin unohddettiin kansallisella tasolla. Hyvä suomalaiset! =)
Olemme 50/50 vanhempiamme ja saadut geenit määrittävät koko elämäämme, niihin emme pysty mitenkään vaikuttamaan...tai hyvin vähän.
Esimerkkitapaukseesi: Perimän pohjalta kaikki kasvaminen ja kasvu lähtee. Jokainen kantaa geeneissään vahvuuksia mutta myöskin heikkouksia. Se saako lapsi molemmilta vanhemmiltaan enemmän millaisia heikkouksia/vahvuuksia määrää paljolti lapsen tulevaisuuden. Jos lapsi saa heikkouksien lisäksi sopivasti sellaisia vahvuuksia, jotka kompensoivat noita heikkouksia hän ehkä pystyy selviämään siinä määrin, että kärjistyneemmät heikkoudet ei aina niin selvästi tule esiin, mutta voivat tulla joissakin tilanteissa, kuten elämän kriisitilanteissa yleensä käy.
Kasvatuksella on siinä määrin merkitystä, että se voi olla tukemassa näitä meidän heikkouksiamme tai vahvuuksiamme. Kasvatusta voimme siis käyttää kuin työkalua perimämme piirteiden "muokkaamiseen". Mitä enemmän lapsella on erilaisia ihmisiä ympärillään vaikuttamassa hänen kasvamiseensa tai ainakin atamassa siihen "suolansa" sen paremmin lapsi oppii näkemään ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja heidän tapaansa toimia mikä ei sinänsä ole huono asia. Eristyneissä olosuhteissa vaan yhden tai muutaman ihmisen kasvuympäristö ei anna lapsen psyykelle riittävän hyvää virikkeellistä "suojaa", jotta hän oppisi käyttämään sosiaalisessa kanssakäymisessä ja elämässä tarvittavia työkaluja. Mitä suppeampi lapsen kasvuympäristö on sen hitaampaa, yksinkertaisempaa ja lapsen kehityksen kannalta epäterveeseen suuntaan johtava tuo lapsen psyykkisen, henkisen ja sosiaalinen kehittyminen saattaa olla.
Mitkä tekijät ovat suojanneet esimerkin lasta: Minun on vaikea sitä lähteä arvioimaan tuon suppean kirjoituksesi perusteella, mutta ajattelen se olevan niin, että vanhemmilla tai jommalla kummalla on perimässään tietynlainen "selviytymis geeni" en siis tarkoita mitään tähän erikoistunutta geeniä vaan sellaista tekijää, joka on toiminut noita heikkousgeenejä vastaan. Jotkut lapset ovat oppineet seliytymään jonkin luovan lahjakkuutensa ansiosta, kuten taiteiden avulla ja siitä on heille tullut selviytymiskeino, jonka kautta ovat oppineet käsittelemään ja ymmärtämään itseään paremmin. Heillä on voi olla erityinen kyky osata ilmaista ja purkaa ja siirtää tunteita, sisäistä pahaa oloa sellaiseen toimintamuotoon, joka tukee ja auttaa näitä heikkouksia.
Olemme yhtä kuin geenimme ja niiden vaikutus näkyy kaikessa meidän toiminnoissamme läpi elämän ja niiden kautta me itseämme ilmaisemme omalla persoonallisella tavallamme. Heikkoudet tulevat esiin kriisitilanteissa ja vahvuuksillamme me pyrimme ne minimoimaan. Kun tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa voi aikuisena jo osata luovia elämässään niin, että toimii sen mukaan minkä tietää toimivaksi ratkaisuksi itselleen ja välttää niitä, joiden tietää aiheuttavan huonoja tuntemuksia jne....
Kasvatus ja kasvuympäristö ovat niitä tekijöitä, joihin voimme omalla toimimisellamme jäljestä päin vaikuttaa ja niiden vaikutuksesta päästä irti, joka vaatii tietysti työtä ja asioiden ymmärtämistä jotta ei siirtäisi omia opittuja tapojaan jälkeläisilleen. Kasvatus on opittuja tapoja, mutta geenit ovat temperamenttimme ja luonteemme.
Lopuksi totean vielä, että ihmisen selviytymiselle sosiaalisena "eläimenä" kaikkein tärkeintä on tunneäly ja emapatiakyky, kyky ymmärtää itseään ja muita ja tulla toimeen toisten ihmisten kanssa, monien eri persoonallisuuksien kanssa, Se on se todellinen vahvuus mitä meissä ihmisissä pitäisi olla.
Noi on vähän monimutkaisia juttuja : katso koirapentueita ja huomaa kuinka montaa eriluonteista versiota siellä on.
Osin tietyllä kasvatuksella niistä kaikista kykenee kaivamaan esiin haluamiaan piirteitä mutta osalla raja tulee vastaan kun toiset ovat valmiita jo parin kerran jälkeen.
Esim. koulutin yhtä samasta pentueesta piiiiitkään - tulos kovin keskinkertainen.
Toista... kahden vai kolmen reenin jälkeen sanottiin että turha enää reenata, on niin valmis kuin voi vain tuohon ikään olla.
Kolmas, täysin kilariversio jossa oli pitelemistä.
Neljäs, nukkui vanhan papan takakontissa kiltistä ja kulki iltamissa mukana.
Jokaisen kohdalla (tässä esimerkissä) oli vahvistettu tiettyjä olemassaolevia piirteitä ja vedetty ne kattoonsa.
Eihän sisarukset ole saman näköisiäkään joten lottovoitto jakaantuu eri suuruisina eri "penskoille".
Kiitos Lotta hienosta kommentistasi. Tavallaan se tuo lohtua meille monelle. Lisäisin oman näkökulmani tähän vielä että ihmisen koko eliniän on mahdollisuus harjaannuttaa selviytymiskeinojaan, madaltaa häiriöpiirteiden negatiivista vaikuttavuutta ja kehittää sosiaalisia vuorovaikutustaitojaan. Tavallaan korjata syntyneitä tai kehittyneitä häiriöitä. Mutta se on myös tahdon asia.
Kun tai jos pahin tapahtuu, miten sen nyt itsekukakin mieltää, niin onko se se silti maailmanlopun asia? Ylös- ja eteenpäin on sieltäkin mahdollista. Uskoa omiin kykyihinsä ja toivon ylläpitämistä parempaan olotilaan ei piddä hylätä.
Keskustelin äskettäin kahden vuorokauden ajan erään ihmisen kanssa, jolle on tapahtunut liki kaikki mahdollinen. Rikkonaisten kokemusten, kärsimysten ja pettymysten määrä oli käsittämätön jopa suhteessa elettyihin elinpäiviin. Kipujen määrä -henkisten ja fyysisten- on ollut valtava, ei pelkästään itsellään vaan mitä on kokenut läheistensä kautta. Hänellä oli kuitenkin selkeän realistinen kuva itsestään ja maailmasta. Ehkä juuri hän on sellainen ihminen, joka luovuudesta saa voimavaransa. Sellaisia tarinoita ei voi kuunnella herkistymättä. Tämä ihminen ei kuitenkaan ollut katkeroitunut. Hän nauttii edelleen kauneudesta ympärillään; positiivista virtaa tuottavista asioista elämässään ja jakaa myönteisyyttä ympärilleen. Harvinaisen suuri ja kaunis ihminen. En halua sanoa että kärsimykset jalostaisivat ihmistä. Tässä yhteydessä mieleni tekisi olla sitä mieltä. Mutta en ole kuitenkaan.
Tuskin psykiatriassakaan voidaan määritellä sitä missä terveen ja missä häiriintyneen narsismin raja menee. Lisäksi on otettava huomioon, että luonnehäiriöt ovat periytyviä ja niitä tavataan eri voimakkuuksina ja erilaisina variaatioina, eivätkä näin ollen välttämättä ollenkaan johdu lapsuudesta.
Tuo periytyminen on niin gi-gi-gimurantti juttu.
Mielenkiintoista oli seurata juttua, jossa hyvän temperamentin omaavaa suvereenin voitokasta kilpahevosta kloonattiin mutta ongelmaksi tuli se, että luonne ei ollutkaan yhtään samanlainen. Joten tehtävävää ja tutkittavaa sillä saralla löytyy alkaen siitä miten siinä lottoarvonnassa sitten käy.
Itse uskon siihen, että ihminen on perimän, kohdussa olevan kasvuvaiheen, ulkoisten kasvuolosuhteiden ja ympäristön yhteistuotos.
Uskon myös perimän luomiin "rajoihin" jotka määräävät mihin asti ja mihin suuntaan ihmistä on mahdollista ääripäissä viedä, vaikka mm tietynlainen ympäristö voikin sitten tuoda ihmisestä taas aivan uusia ulottuvuuksia esiin vasta aikuisiällä. Tämä selittää sitä, miksi samanlaisissa äärioloissa olevat elolliset reagoivat eri tavoin.
Mielestäni eräässä sota-aikaan asettuvassa kirjassa lausuttiin hyvin juuri tuosta :
"Vain yhteen mieheen se pahuus ei ollut tarttunut."
Uskon että ihminen on perinyt ihmisenä olemisen mahdollisuudet siinä asussa, minkä luoja on meille kullekin suonut, ja että habituksemme on sosiaalisten vuorovaikutustemme summa ;)
"Tuskin psykiatriassakaan voidaan määritellä sitä missä terveen ja missä häiriintyneen narsismin raja menee."
Tuo on varmasti totta ja useilla voi ola tilapäisiä häiriöitä ja "raiteilta susistumisia" elämässä. Mutta npn narsimissa mennään niin kauas normaalista että kyse on hekilöistä joilla ei ole empatian tunteita lainkaan.
"Mutta npn narsimissa mennään niin kauas normaalista että kyse on hekilöistä joilla ei ole empatian tunteita lainkaan."
Ja tällainen on kyllä psykiatriassa määritettävissä oleva ja tunnettu pysyvä häiriö joillakin ihmisillä vaikka mitä muuta yritettäisiin täällä väittääkin.
Miten tuo empatiakyvyn täydellinen puuttuminen on mitattu? Onko asiasta luotettavaa tieteellistä todistusaineistoa? Missä psykiatrian julkaisussa, ja keitä psykiatreja seisoo tuon väittämän takana?
NUT.in uhrien väittämä totuus-ko? (musta tuntuu-totuus on totuus sekin ;) )
Juu, tuo on vaikea juttu.
Mä en ole ennen aikaan edes huomannutkaan kuinka empatiakyvytön olenkaan. Osaan kyllä "sen homman" mutta en oikeasti tunne mitään. Toisaalta on eritelty tunteita sisältävä ja "tunnesisällötön" empatia joten sikäli...joo...
Mä olen mm huomannut, että koen empatiaa vai "empatiaa" niitä kohtaan joilla on samoja ongelmia mutta sekin on aika järkeistettyä enkä osaa lähmiä ja halia.
Joskus tekee mieli tsempata ja se tuntuu hyvältä jeesata mutta se riippuu ihan mielialasta.
Mä esitän kuitenkin ihan sairaan väitteen : "tunteeton" empatia on monesti käytännönläheisempää ja avustavampaa kuin tunteellinen heittäytyminen homman sekaan.
Mm päihdepuolella moni osaa vuosien harjoituksen tuloksena tuon "tunteettoman empatian" oikeasti avustaen. He sanovat epäsuoran suoraan mitä näkevät eivätkä lässytä (siis ne parhaat ja kokeneimmat).
Joskus se sattuu nilkkaan saakeli kun kuulee jotain mitä ei halua kun kerjää vain ymmärrystä ja sääliä. Ne eivät kuitenkaan aina auta kun oikein pulassa ollaan.
Itsetunnon parantamiseen:
http://www.nyyti.fi/tietoa/itsetunto/ohjeita-itsetunnon-kohentamiseen/
Josta;
"Puhu kauniisti itsellesi ja muille."
Johon kyssäri; Onnistuuko jokaiselta(?) ;-D
*lirkuti,lirkuti*
Tuollaiset listat eivät toimi narsisteilla.
Ajatellaanpa nyt, vaikka kohtaa:
"Etsi yhteisö tai ystävä, joka auttaa kasvamaan. On tärkeää löytää joku, joka kannustaa sinua ja antaa sinun olla oma itsesi."
Voin hyvin kuvitella... :D
Tässäkään asiassa kuvittelemisesa ei ole juuri hyötyä. Asiat pitää tietää. Myös se miksi joku on ylärekisterissä. Yleensä (aina?) siksi ettei tunnusta itselleen olevansa alarekisterissä. Niinsanottu tyhjä uho (koskee yli puolta miehistä).
Kiireessä.
Taidat ulkoistaa tuon oman kuvittelu-piirteesi minuun...
Voisitkohan täydentää noita lauseitasi joskus niin, että niistä saisi ehkä joskus jotain selvääkin...En osaa lukea ajatuksia. :)
Kenties kuvittelet, minun voivan kuvitella, mitä tuollakin ajoit takaa...
Hyvin yksinkertainen asia. Katso oman virkkeesi viimeistä virkettä. Se kuuluu: Voin hyvin kuvitella".
Kärki oli siinä, että kuvitteleminen on kuvittelemista, ei tietoa. Kun tarkastelee asiaa kuvittelemalla oman kokemusmaailmansa sisältä käsin, niin tieto maailmasta puuttuu. Kuvitelmat (hypoteesit) pitäisi siksi perustella.
Ja Dizel, älkäämme pohtiko toistemme motiiveja ("Taidat ulkoistaa tuon oman" jne.) Me emme yksilöinä ole erityisen kiiinnostavia. Minen ainakaan koe olevani.
todellisuuskäsitys
"Ja Dizel, älkäämme pohtiko toistemme motiiveja"
Mitä itse teet 24/7? :)
"Voin hyvin kuvitella"
Se on sanonta. Se ei tarkoita mitään...Tiedät sen varmasti itsekin, ellet sitten ole vieläkin yksinkertaisempi tapaus, kuin miltä toisinaan kuulostat. *hali*
*Hali takaisin*
Minä olen hyvin yksinkertainen ja suora. Hengitän happea ja pumppaan verta. Tämä yhdistää meidät kaikki toisiimme.
Ja siihenpä ne yhteneväisyydet sitten loppuukin.
Joo, paitsi narsisteilta. :)
"Etsi yhteisö tai ystävä, joka auttaa kasvamaan. On tärkeää löytää joku, joka kannustaa sinua ja antaa sinun olla oma itsesi."
On tällä palstalla arvonsa, täällä on mukavia ihmisiä ja kaikenlaista ollaan yhdessä tehty (mielikuvitus) ja pohdittu. Katson kasvaneeni täällä. =)
Sun maalauksesta tuli niin hieno että.. (haluaisin sen omalle seinälle katseltavaksi!) Mykistävä ja ajatuksia kiehtova.
Kyllä, palstalla on arvonsa mutta myös jokaisen sen jäsenellä. Ei ole eikä tarvita mitään mittaria vertailemaan sellaisa asioita, mutta meidänkin muokkautuminen ei tapahtuisi muiden tuomia kirjavia ajatuksia. Ei sen ihmisen tarvitse olla aina edes mukava, särmikkyydelläkin on tarkoituksensa. Toisinaan jopa suurempi.
Niin juu, YE mitä sanoi DZ:l maalauksesta olen kyllä samaa mieltä. Huikea!
*et kai ye lirkuttele maalausta omalle seinällesi?* :-DDD (ei se mittään, niin miekin tekisin, mutta lohkoishan kuvatekniikalla Dzl sen ketun mulle profiilikuvaan? Hmm....)
Ei Dize taida luopua taulustaan pizzalla ja olutkolpakolla, ja enempää ei satu nyt fyrkkaa olemaan ;)
Joo, kaikkia täällä tarvitaan, ja monet oivallukset syntyy kritiikin kautta...siis aiheesta ja aiheen kritiikistä ja niiden vertaamisesta keskenään.
Ja kaikki ymmärtävätten, että tahoillamme meillä kaikilla on erityispiirteemme ja lahjakkuutemme, hyveemme ja paheemme.
Yxex: Siinäköhän tallennat vain itselles ja skannaat...En ole kokeillut onnistuuko tällainen, mutta jos haluat yrittää...
ek: Tuosta tulee melkoista pixelimössöä, jos suurentaa, ( kai siihenkin joku ratkaisu olisi, mutta en ole vielä keksinyt ) mutta äkkiäkös viidessä minuutissa piirustelen uuden. En nyt tänään kuitenkaan...Pitää nukkuakin välillä.
*Krrrhh...Zzz..*
Nukkumaan itsekin, huomenta ja mukavaa päivää vaan kaikille aamuvirkuille ;)