J:lle..

Kohta kuukausi mennyt. En ole vieläkään unohtanut.. Pikkuhiljaa helpottaa kyllä. Voi miksi sun pitää olla niin itsepäinen? :( Miksi annoin itseni ihastua suhun.. Niin paljon helpommalla olisin päässyt jos järki olisi itselläkin pysynyt matkassa. Mutta tässä sitä ollaan, en edelleenkään nuku öitäni. Toivottavasti sä olet jo päässyt yli kaikesta. Mua pelottaa ihan hitosti, kun tiedän että ihan varmaan törmätään jossain vaiheessa, työpaikalla nyt viimeistään, että miten ihmeessä suoriudun siitä niin, että et huomaa että mulla on yhä tunteita sua kohtaan. En käsitä miksi tämä on näin vaikeeta yhä edelleen.. Loppujen lopuks, en tiedä edes mitä oikein haluaisin. Ehkä yhden ihan oikean mahdollisuuden.. Mitä siitä sitten, jos ei toimi? Sittenpä se olis nähty..
4184
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Huh, pelästytti kun kirjaimet niin osu kohdilleen ja tarinakin täsmää lähes täydellisesti. Vaikken edes tiedä kenelle meni, naiselle mieheltä, vai mieheltä naiselle.
Hänkin(kuten minäkin) olisi halunnut, edes yhden ihan oikean mahdollisuuden. Niin lähellä kävimme. Kerran.
Yli en ole päässyt, en vieläkään ja samat pelotkin jaamme.

Mutta niin, eihän me töiden parissa nähdä. Sain purkaa kuitenkin ajatuksiani, kiitos.

Äänestä

Ei en minä häntä töissä näe,enkä kyllä missään muuallakaan.Ellet sitten ole Martti joka kaipaa Jonia,niin voisi vaikka täsmätä.

Äänestä

Aloittaja kertoo näkevänsä hänet viimeistään työpaikalla.

Äänestä

Terveisiä päätutkijalle. Ne on kuule narsisteja ne pahimman luokan valehtelijat. Puutaheinää tulee aamusta iltaan, enempi valehtelevat, kuin puhuvat totta.
Valitettavasti ne on erittäin luoviakin loppumattomassa valehtelussaan, hyvämuistisiakin ovat. Pitää näes muistaa, mitä valehteli ja kenelle.
Ja illasta aamuun.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


M kirjoitti:

Kohta kuukausi mennyt. En ole vieläkään unohtanut.. Pikkuhiljaa helpottaa kyllä. Voi miksi sun pitää olla niin itsepäinen? :( Miksi annoin itseni ihastua suhun.. Niin paljon helpommalla olisin päässyt jos järki olisi itselläkin pysynyt matkassa. Mutta tässä sitä ollaan, en edelleenkään nuku öitäni. Toivottavasti sä olet jo päässyt yli kaikesta. Mua pelottaa ihan hitosti, kun tiedän että ihan varmaan törmätään jossain vaiheessa, työpaikalla nyt viimeistään, että miten ihmeessä suoriudun siitä niin, että et huomaa että mulla on yhä tunteita sua kohtaan. En käsitä miksi tämä on näin vaikeeta yhä edelleen.. Loppujen lopuks, en tiedä edes mitä oikein haluaisin. Ehkä yhden ihan oikean mahdollisuuden.. Mitä siitä sitten, jos ei toimi? Sittenpä se olis nähty..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu