Moikka. Eli olen parikymppinen nainen ja seurustelen muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa. hän pelaa älyttömästi. illat venyy kolmeen neljään koneella ja aamulla heti herätessä hän menee koneelle.
Rakastan häntä kovasti.
olen sanonut että en pidä hänen peliensä väkivaltaisuudesta enkä siitä että hän viettää vuorokaudessa enemmän aikaa koneellaan kuin minun kanssa jne jne.
kun olen maininnut/valittanut asiasta hän vetää hepulin ja hyökkää (kuvainnollisesti) heti minun kimppuuni että jos kerran haluan hänen kanssaan olla, minun pitää keksiä tekemistä meille.
no seuraava ongelma on että mitään yhteistä sopivaa tekemistä ei millään ole. ja rahaa uusiin yhteisiin harrastuksiin ei riitä.
Lenkille hän ei tahtoisi lähteä koska siellä on nyt niin loskaista.
laavulla emme enää voi käydä koska kuulemma ei ole varaa polttoaineisiin vaikka
laavu noin 10km päässä.
Kavereita meillä ei juuri ole yhteisiä ainakaan tässä kaupungissa missä asumme, eli heidänkään luokse ei noin vain voi aikaa lähteä viettämään.
Ja tämä lista jatkuu vaan koska jokainen harrastus/yhteinen tekeminen on joko mieheni mielestä ei-kivaa tai liian kallista. eli mitä teen? olenko paikoilleen jumittunut pönttö joka ei tajua irrottaa, vai kannattaisiko minun vaan jäädä kotiin nalkuttamaan miehelleni ja katsomaan kun se puolustaa aikuisen lapsen vimmassaan peliä jonka paha eukko siltä meinaa viedä....
Rakastan häntä kovasti.
olen sanonut että en pidä hänen peliensä väkivaltaisuudesta enkä siitä että hän viettää vuorokaudessa enemmän aikaa koneellaan kuin minun kanssa jne jne.
kun olen maininnut/valittanut asiasta hän vetää hepulin ja hyökkää (kuvainnollisesti) heti minun kimppuuni että jos kerran haluan hänen kanssaan olla, minun pitää keksiä tekemistä meille.
no seuraava ongelma on että mitään yhteistä sopivaa tekemistä ei millään ole. ja rahaa uusiin yhteisiin harrastuksiin ei riitä.
Lenkille hän ei tahtoisi lähteä koska siellä on nyt niin loskaista.
laavulla emme enää voi käydä koska kuulemma ei ole varaa polttoaineisiin vaikka
laavu noin 10km päässä.
Kavereita meillä ei juuri ole yhteisiä ainakaan tässä kaupungissa missä asumme, eli heidänkään luokse ei noin vain voi aikaa lähteä viettämään.
Ja tämä lista jatkuu vaan koska jokainen harrastus/yhteinen tekeminen on joko mieheni mielestä ei-kivaa tai liian kallista. eli mitä teen? olenko paikoilleen jumittunut pönttö joka ei tajua irrottaa, vai kannattaisiko minun vaan jäädä kotiin nalkuttamaan miehelleni ja katsomaan kun se puolustaa aikuisen lapsen vimmassaan peliä jonka paha eukko siltä meinaa viedä....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parisuhteen kannalta tuo ei ole ollenkaan hyvä, todennäköisesti suhde päättyy tuolla menolla katkeraan eroon. Se, että miehesi äksyilee pelaamisesta huomauttamisesta, ja se että mikään ei kelpaa korvikkeeksi, on sinänsä ihan normaalia käytöstä sellaiselta joka on pahasti pelikoukussa. Pelikoukkua voisi monella tapaa verrata alkoholi- tai huumeriippuvuuteen. Monet asiat käyvät "yksiin." Se, että ihminen raivostuu kun hänelle huomauttaa pelaamisesta, kertoo juuri siitä että osuu arkaan paikkaan.
Peliongelmasta irrottautuminen vaatii todella valtavasti tahdonvoimaa ja sekään ei riitä vaan tarvitaan tukea, joko ammattilaiselta tai sellaiselta joka on itse kokenut peliongelman. Valitettavasti en näe muuta mahdollisuutta, itsekin peliongelmaisena, kuin että joko sanot miehellesi että pelaaminen loppuu ja haet apua tai sitten ero. Joskus ihmisen pitää saattaa itsensä todella pahoihin ongelmiin ennenkuin lähtee yrittämään avun hakemista.
Hmm..miksi oikein olette yhdessä? Jos ei yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita ole?
Mä en vaan tajua tota yhtälöä. Onko sulla ylipäänsä mitään mielenkinnonkohteita parisuhteen lisäksi?
En tarkoita olla loukkaava, yritän vain herätellä sua ajattelemaan asioita. Maailmassa on kaikkea jännää mitä voi tehdä yksinkin. Wake up!
No Jaa-a. En oikee osaa vastata tohon kyllä itekkää ku oikee ajattelen :/ kai sitä on vaa liikaa tottunu vaa olemaa toisen kanssa, eikä osaa erota vaikka ulkopuolisen silmissä varsinki meijän suhde on tosi pöljä.
Johtuu varmaan siitä että alkuaikoina kun alettiin seurustella ja kaikki oli niin ihanaa ja mitä vaan pysty tekemää toisen kanssa silleen että oli tosi hauskaa ja mukavaa ja ei se sillon ollu LÄheskään niin paljoa koneella .mutta nyt ku ei enää ookkaa yhteisiä hetkiä niin kai mä sen kanssa sitte oon vaa tavan vuoks. :-/ ei oikee jostain syystä osaa erotakkaa.
mulla on kyllä mielenkiinnonkohteita paljoki, tykkäisin shoppailla ja käydä ulkona kavereitten kanssa ja kaikkea, mutta mieheni ei haluaisi päästää minua itsekseen mihinkään vaan haluaisi olla aina mukana.
ja jos sanon hänelle, että haluaisin vaan vähän OMAA aikaa ulkona, hän ei ymmärrä sitä ja kyselee että miksei voida mennä yhdessä ja että ei hänkään halua aina kotona olla nököttämässä...
Kiitos paljon näistä vastauksista!