Välillä tuntuu että jaksaa ihan hyvin ja kaikki onki ihan ok ja välillä taas tuntuu kaikki täysin toivottomalta. Psykologi sanoi että mulla on jotain pakkoajatuksia ja itse luulen mulla olevan epävakaa persoonallisuushäiriö (joskus psykiatri sanoi jotain persoonallisuushäiriöön viittaavaa).
Välillä tuntuu tulevaisuus niin tyhjältä ja koko elämä merkityksettömältä. Olen työkkärin pakkotöissä ja luulin sen piristävän, mutta kotiin tultua en jaksa enää sitä mitä aiemmin jaksoin kun ei vielä töitä ollu. Oon vain väsyny ja kaikki tuntuu ahdistavalta/vaikealta/merkityksettömältä. Ei huvita eikä jaksa eikä kiinnosta tehdä mitää. Silti näen paljo asioita joita voisin tehdä ja mielessä on mielenkiintosia eri projekteja mutta ei vaan löydy sitä jotain.. motivaatiota?
Yritän löytää elämälle tarkoitusta uskonnosta, mutta luultavasti uskonasiat ei ole mua itseäni, en ole hyvä ihminen enkä mukava enkä ajattele toisista niin ruusuisesti enkä siis pysty elämään uskon mukaisesti. Koska minä nyt vain satun olemaan sydämestäni ihan toisenlainen.
Nyt kun tuo iski tietoisuuteeni, on viimeinenki elämäntarkoituksen lähde murenemas käsiin. :(
Sekava ja pitkä vuodatus, sori.
Välillä tuntuu tulevaisuus niin tyhjältä ja koko elämä merkityksettömältä. Olen työkkärin pakkotöissä ja luulin sen piristävän, mutta kotiin tultua en jaksa enää sitä mitä aiemmin jaksoin kun ei vielä töitä ollu. Oon vain väsyny ja kaikki tuntuu ahdistavalta/vaikealta/merkityksettömältä. Ei huvita eikä jaksa eikä kiinnosta tehdä mitää. Silti näen paljo asioita joita voisin tehdä ja mielessä on mielenkiintosia eri projekteja mutta ei vaan löydy sitä jotain.. motivaatiota?
Yritän löytää elämälle tarkoitusta uskonnosta, mutta luultavasti uskonasiat ei ole mua itseäni, en ole hyvä ihminen enkä mukava enkä ajattele toisista niin ruusuisesti enkä siis pysty elämään uskon mukaisesti. Koska minä nyt vain satun olemaan sydämestäni ihan toisenlainen.
Nyt kun tuo iski tietoisuuteeni, on viimeinenki elämäntarkoituksen lähde murenemas käsiin. :(
Sekava ja pitkä vuodatus, sori.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän elämä ihmisenä ole useimmalla samanlaista: toisinaan on valoisaa ja siten on harmaata. En vähättele ongelmaasi - varmaan tunnet että omalla kohdallasi on tavanomaista enemmän harmaata.
Kannattaa uskoa ja luottaa Jumalaan. Jokaisellam Hänen luomalla on oma salattu tarkoitus ja meidät on luotu myös iankaikkisuutta varten. Kiva etttä sinulla on mielessä noita ideoita - jospa nooden aika tulee vielä. Kun olet nyt töissä. tarvitseeko sitten enää rehkiä illalla mahdottomia. Kun ollut poissa töistä ja vapaalla, menee jällen aikansa totuttautua uuteen työhön ja elämisen rytmiin.
Älä ponnistele keltavaksesi Jumalle ja älä vaadi muutenkaan iteltäsi liikoja.
Samaa mieltä. Usko antaa voimaa. Ei siitä mihinkään pääse, vaikka kovasti nämä KIIHKOATEISTIT yrittävätkin muuta väittää. ;) Minulle ei täysin auennut, mikset pystyisi elämään uskon mukaisesti, koska ei se nyt niin kauheasti vaadi. Kuuntele vaikka Radio Deitä, sillä toisinaan sieltä tulee ohjelmia, joissa kerrotaan ihmisistä vaikeuksineen ja siitä, miten hekin ovat voimaa uskosta saaneet.
Sori, jos oli "tuputuksen" makua, mutta kun aloittaja itse asian esille nosti, en näe kommentissani mitään väärää...
Koko vuosi on ollu vähä apea, mutta tuos kesän lopulla iski masennus vähän kovempaa ja nyt sitte ollu vaikeaa siitä asti. Siis mulla saattaa hyvin nopsaan vaihtua hyvästä mielestä pahaan: tänään on kivaa ja huomenna paskaa. Tämä voi tapahtua myös ihan päivän sisällä, ei tarvita ku yks epäonninen hetki niin loppu päivä on pilalla ja kaikki tuntuu toivottomalta ja varsinki iltaisin tämä paha kasaantuu.
Oon aina ollu erikoinen eikä mulle oo mitää olemassa olevaa paikkaa oikeestaan missää asias. Esmes tuo usko. Luen Koraania ja Raamattua, uskon niiden Jumalaan mutta en koe olevani kristitty enkä muslimi. Haluaisin edustaa jotain nimettyä uskontoa, mutta valitettavasti mun uskolla ei oo nimeä. En oikein tunnu kuuluvani mihinkää ryhmään vaikka haluaisin, koska en halua ristiä uskoani/nimetä uutta "uskontoa". Mitä uskonta tunnustat? -No tuota niin, mä niinku.. öhh.
:(
Olen paha ihminen sydämestä. Ajattelen pahoin ja toisinaan toimin pahoin, vaikka haluaisin aina ajatella muitten parasta ja olla hyvä ihminen. En vain siihen kykene. Välillä musta tuntuu, että vaikka kuinka oikeesti vilpittömästi haluaisin päästä lähelle Jumalaa, Hän vain tuntuu olevan kaukana eikä tule vastaan. Koraanissa lukee "Jumala eksyttää kenet tahtoo" ehkä sitten kuulun niihin koska minusta ei kertakaikkiaan saa paratiisikelpoista. :/
Hei ap
Mä olen uskossa, mutta en halua edustaa mitään uskontoa. Me ollaan kaikki pahoja ja teemme pahoja asioita. Mutta siksi Jeesus tuli tänne maan päälle ja kuoli puolestamme. Hän sovitti syntimme, että kelpaisimme Jumalalle ja ettemme ole enää synnin orjia.
Mä tulin uskoon "itsekseni" kotona. Pyysin vain että Jeesus jos oot olemassa, niin näytä se minulle niin että voin uskoa. Ja jos oot olemassa, annan koko elämäni sulle. Ja tein sen todella vilpittömästi.
Siinä hetkessä iso taakka otettiin sisimmästäni pois. Jeesus otti ne mun pahat tekoni. Jeesus on elävä Persoona ja hän haluaa tulla sinun sisimpääsi ja antaa uskon. Jos vain tahdot?
Hän ei tee mitään väkisin. Mutta sun elämällä ON tarkoitus, sitä älä epäile. Jumala joka on meidät luonut, sisintämme myöten, tietää mikä kellekin on parasta ja haluaa johdattaa jokaista aivan yksilöllisesti. Mutta koska Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, hän ei katso syntejämme ja pahoja tekojamme "läpi sormien", mutta Hän on valmistanut meille ulospääsyn, Jeesuksen. Meidän tulee vain syntyä uudesti, ylhäältä. Ja se tapahtuu siinä, kun pyydät Jeesusta elämäsi Herraksi.
Jeesus sanoo Raamatussa: Minä olen tie, totuus ja elämä. Hän sanoo myös vapauttaneensa meidät synnin vallasta. Jeesus sanoo myös, että Hän tullut antamaan meille tulevaisuuden ja toivon.
Mitään Jumalaa ole. Sattumalta me tänne synnyttiin ja ainoa tarkoituksemme on lisääntyä. Emme ole muita eläimiä kummempia.
Tämä on palsta, jossa puhutaan masennuksesta: Täällä ei ole tarpeen julistaa ateimia eikä uskontoja asioiden varsinaisessa merkityksessä. Kyllä voi kirjoittaa että usko tai uskomattomuus auttaa ja teitenkin perustellen miten, mutta selvä aatteiden tyrkyttämien ei ole pastan itseistarkoitus.
Ihminen on kokeilu siitä, mitä tapahtuu, kun eläimelle annetaan astetta korkeampi älykkyys. Tässä tapauksessa kädellisille, eli apinoille.
Kuten Maailmalla näemme, tulos on hirveä.