Oisko joku viitseliäs ja jakaisi näitä kokemuksia naisparien elämästä pitkäaikaisessa suhteessa? n. 10 vuotta kestoltaan?? Täällä kun käytävä keskustelu on koviin tuota tunnepitoista ja rakkaudenhuumassa kärvistelyä tai sitten tuota esim. pituuserojen merkittävyydestä, mutta oikeasti asiat, joilla on jotakin väliä niin on mun mielestä nuo am. asiat.
Riidat, eroavaisuudet ym. Onko teillä esim. vain yhteisiä ystäviä vai onko teillä kummallakin oma sydänystävä, jos sellaista siis on edes...vai oletteko toisillene sellainen? Ja onko teillä asioita, joita ette jaa toistenne kanssa, kuinka erillisiä olette?
Kiinnostaa nuo, sillä heteropariskunnalla nuo ovat melko yleisiä asioita, jotka luonnollisesti järjestyvät tai niitä joko kaivataan -ainakin tämä käsitys minulla on...
Riidat, eroavaisuudet ym. Onko teillä esim. vain yhteisiä ystäviä vai onko teillä kummallakin oma sydänystävä, jos sellaista siis on edes...vai oletteko toisillene sellainen? Ja onko teillä asioita, joita ette jaa toistenne kanssa, kuinka erillisiä olette?
Kiinnostaa nuo, sillä heteropariskunnalla nuo ovat melko yleisiä asioita, jotka luonnollisesti järjestyvät tai niitä joko kaivataan -ainakin tämä käsitys minulla on...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei taida lesboissa kovinkaan paljoa olla pareja jotka olisivat 10 vuotta olleet yhdessä. Surullista, mutta totta taitaa olla.
En halua tähän nyt niitä miesten jutut ja naisten jutut -asioita vaan noita ihmissuhde juttuja. Kuinka monen suhteessa ollaan pysytty yhdessä vaikka onkin kasvettu erilleen ja löydetty siitä huolimatta jokin yhteinen sävel elää elämää.
Millaista se rakkaus silloin on?
Meidän suhteessa asiat menee siten ett molemmilla on omia ystäviä ja sitten yhteisiä. Omat on siis ajalta kun ei oltu ja yhteisiksi on tullut muutama esim harrastuksiemme kautta. Ystäviä tapaillaan joko yhdessä tai erikseen, mitään kaavaa näissä meillä ei oo. Miten milloinki tuntuu, joskus toista ei kiinnosta joku meno ja mikää pakko ei meill oo kulkee kaikissa yhdessä.
Mä en osaa sanoo ollaanko me parhaat ystävät toisillemme, koska mä en osaa ajatella häntä ystävänä, mutta hänen kanssaan voin jakaa kaikki asiat ja puhua kaikesta. Mitään en muista ett ois ollu sellaista ettei oltais asiasta voitu puhuu. Me uskotaan avoimutteen ja rehellisyyteen.
Riitoja näihin vuosiin mahtuu kaksi, erimielisyyksii on useammin. Me kyll tiedetää kummankin näkemys asioihin ja tykätään venytellä toistemme rajoja. Erimielisyydet ei siis ole meille mikään miinus vaan siinä näkee asioista erilaisia näkökantoja.
Erilaista meissä on paljonki, ihan perusjutuissakin esim mä tykkään ett on siistiä ja tää mun rakkaimpani ei nii hätkähdä vaikka se kahvikuppi seisoo työpöydällä vaikka kuinka kauan. 14 vuotta mä olen koittanu tonki asian muuttaa mut ei. Eikä se mua rassaa, enempi me näistä lasketaan leikkii kuin ett se aiheuttais mitää naputusta yms.
Luonteet meill on erilaiset, mut ei meillä ikinä oo tullu mitää ongelmia siitäkää.
Arvot meillä on samanlaiset, ja me halutaan tulevaisuudelta samanlaisii asioita meille, me hyvin vahvasti rakennetaa yhteistä tulevaisuutta ja meille me ollaa tärkeintä maailmassa. Mun ei ole tarvinnut pettyä häneen missään asiassa, olen aina voinut luottaa kaikessa täydesti häneen. Se on todella tärkeä asia. Me ollaan aina pidetty tärkeänä ett toiseen voi luottaa täydellä sydämellä,
Täälläki saa lukee monesti miten vaikeeta parisuhde on, mut ei se oo, ihmiset on. Jos asiat tekee vaikeesti tai koittaa saada pakolla jotain sopivaksi ni ei se vaa onnistu. Hyvässä suhteessa ei tarvi olla kuin kaksi ihmistä jotka tuntee toisiaan kohti vain hyvii asioita. Ja kohtelee sen mukaa toisiaan. Jos siihen tulee mukaan valehtelu ja se ettei voi luottaa toiseen, alkaa tappelut jne.
Mä aikaisemmissa suhteissa en ikinä ollut täysin 100% niissä mukana, mulla oli joku tarve pitää jotain ovea raollaan. Mutta kun tavattiin ja alettiin puhuu ja tutustuu niin se tunne hävisi. Mä tiedän ett luottamus on mulle maailman tärkein asia, ja mä tunsin heti ett voin luottaa täysin. 14 vuotta takana ja luottamusta ei ole ikinä rikottu millään tapaa.
Me ollaan saatu hyvän sattuman kautta tämä vuosi tehdä duuniakin yhdessä, eli ollaa oltu 24/7 yhdessä ja se vaa paransi meidän suhdetta. Me nautitaan toistemme seurasta maailman eniten, hän on mulle rakkainta mitä voin kuvitella ja tiedän ett näin on myös toisinpäin. Siitä on meidän suhde tehty. Hyvistä puhtaista asioista. Meidän suhteeseen ei mahdu negatiivisia asioita.
Mä en usko ett hyvä suhde voi syntyy ellei itse tiedä mitä haluu ja mitä on. Meitä yhdistää se ett kumpikin on jo pienestä asti kasvanut vahvaksi persoonaksi. Moni meille sanoiki ett me ei voida onnistuu koska kumpiki ollaa vahvoja persoonia, mut meillä se toimii. Meidän ei tarvitse kolistella päitä yhtee vaa kumpikin kunnioittaa toisensa näkemystä ja toisen vahvuuksia. Meillä ei ikinä oo ollu mitää roolitusta suhteessa, me ollaa tässä yhdessä, kaikessa.
Arki tuo mukanaa kiirettä ja stressiäkin, mut toiseen voi luottaa nii paljon ett voi purkaa sitä turhautumistaa ja toinen ottaa sen vastaan ja niistä ei kehitellä mitää riitaa.
Me tunnetaan toisemme, tapamme ja me käytetään sitä tietoutta tehdäksemme hyvää toiselle. Siinä kai se kaikessa lyhykäisyydessään.
ap:lle vielä, meille ei oo kyl nii käyny ett ollaa kasvettu erilleen ja sit taas löydetty toisemme. Vielä 14 vuoden jälkeenki mä tunnen joka aamu kun herään laittaa aamupalaa meille, sen saman tunteen ku 14 vuotta sittenkin, sydän pakahtuu rakkaudesta joka kerta kun saan herätä hänen vierestää. Miten siinä voi kasvaa erilleen, en tiedä.
kunpa mäkin joskus löytäsin tuollaisen rakkauden.. :) kuulostaa nii unelmalta :) toistaiseksi kaikki lesbot mitä tunnen, on alkoholisteja ja/tai moraalittomia seksin suhteen (eli panevat ketä huvittaa vaikka olisivat varattuja) että juu kiitos ei sellasille...
Voisitko sanoa sitten minkälainen ystäväpiiri teillä on ja miten asiat ovat siellä menneet?
On ihana lukea tasapainoisesta ja onnelliseta elämästä, mutta haluaisin kuitenkin kuulla että onko jotakin muutakin suhteiden loppumisia ym, joissa syynä on se intohimon loppuminen tai jokin muu siihen rinnastettava tekijä.... Mitä on se kahden naisen välinen rakkaus silloin kun todella halutaan rakastaa myötä ja vastamäessä? Silloinhan tarvitaan sitä ystävän tukea ja muuta tsemppausta että toinen jaksaa kulkea kumppaninsa rinnalla..
Tämä siis f4ck:ille. ja miksi ei muillekin..
Ystäväpiirissä on menny vähän vaihtelevasti, moni vuosia seurustellu on eronnu ja osa heistä palasi takaisin yhtee. Osa leikkii on/off suhdetta tiuhemmalla erotaan/palataan tahdilla. Syitä eroihin on ollu se arki, kun kaikki on niin jämähtynyttä ja toisen naama alkaa vaa kyllästyttämää. Myös ollut syrjähyppykin josta seuraus oli ero mutta he palasivat myöhemmin yhteen.
Mä en tiedä miten ystävät voi auttaa kenekää suhdetta? Tietty negatiivisesti ne voi siihen vaikuttaa. Mut ei kukaa voi tsemppaa sua jaksamaan tai rakastamaa. Jos susta ei löydy sitä tahtoa ni ei sitä kande alkaa feikkaamaa ja pysyä yhdessä ja odottaa ihmettä.
Seksielämä on juuri niin aktiivista ja rikasta kuin sitä kummatki haluaa, jos se loppuu ni ehkä se on hyvä herätys siihe ett mikään suhde, ei se seksisuhdekkaa, säily ellei sitä hoideta.
Silloin ku on kaksi naista jotka todella haluu rakastaa kaikissa mäissä, suhteesta voi tulla helposti pelkkää yrittämistä. Kyllä sä tiedät onko suhde oikea ja pystytkö uskomaan siihen 100%. Silloin siinä on puolet oikein jos sä olet siinä täysillä mukana, mut sen toisenki pitää tuntee samoin, ilman mitää kädenvääntämistä. Jos siin on heti jotai kauheeta säätöö ja pitäis saada jo kavereiltaki tsemppausta ni ei se kuulosta sille ett siin on ainekset muuhun kuin ajan kuluttamisee.
Hyvät asiat on yksinkertaisii, nii suhteessaki. Kun asiat toimii ni ne toimii ilman suuria liikkeitä. Aina voi tietty koittaa saada mitä vain miksi vain, voihan sekin toimii jotenki jonkinlaisena suhteena. Mut mä sanoisin ett kyl sen tietää sisimmässään millä pohjalla koko homma on. Joskus on vaa hyvä päästää irti eikä koittaa muuttaa vettä viiniksi.
Jaadejöödejaa.
Totta jos puhutan yritin 6vuotta olla mielin kielin.Tosin seksikään ei ollu paskanvertaa huippua.Petin kun ei vaan jotenkin ottanut sitten enään edes mielikuvituksiin.
Onneksi nyt on loistava suhde n. 2 vuotta takana.Kihlatkin on sillain että kohta pitäisi jotain miettiä ..Ehkä tämä tästä lähtee..
Jaa-a, jäin oikein miettimään tätä, miten meillä on asiat. Harvassa on suhteet, joissa ei intohimo ainakin jonkun verran väljähdy kymmenessä vuodessa. Mä luulen, että suhteen kestävyydelle on olennaista kunnioitus ja tahto pysyä yhdessä - aika monet suhteet loppuu nälvintään ja riitelyyn, kun kunnioitus toista ihmistä kohtaan puuttuu. Totta kai myös yhteinen perhe yhdistää, niin kuin muutkin yhteiset tavoitteet ja niihin pyrkiminen.
Ystäviä ja juttuja on omia ja yhteisiä. Pidän puolisoa parhaana ystävänäni, mutta helpottaa, jos on vielä ainakin yksi hyvä ystävä, jolle voi puhua niistä asioista, joista ei puolisolle voi.
On oltu samassa työpaikassa yhtä aikaa ja asuttu eri maissa, suhde voi kestää molemmat jos kuitenkin lähdetään siitä, että halutaan olla yhdessä. Seksin piristäminen voi vaatia työtä. Sekin auttaa, jos yrittää edes vähän silloin tällöin tehdä itseään viehättäväksi puolison silmissä (mieluiten molemmin puolin).
Raha- ja siivousasiat on niitä, joista parit useimmiten riitelevät. Niistä siis kannattaa sopia heti alkuaikoina...