pötkötäkkö

no kuule ajattelen häntä,ei se miksikään muutu vaikka kuinka yrittää...

sun pötköös aattelen.

Joo tää murre on meikäläisen tienoilta =) olihan se ainutlaatuista aikaa...

Kuulostaa kyllä Oulusta päin olevalta!

Kyllä aattelen pötköttäissäni ja valaveilla ollesaki yhtä aivan ihanaa miestä, mutta mää en tiijä että ookko se nää... Mää vähä luulen ettet oo, ku ei se tälle palstalle kummiskaa kirijottele tai näitä juttuja täältä lueskele. Tuskin se etes muistaa sitä, ku ensi kerran nähtii, mutta määpä muistan.

mistä nää tiesit, ihan liian väsy ny, ajatuskin jämähtää iha, mut aatellaa sitte..

jooh, söin justiisa pottuja ja kannaa mahan täöteen ja pötkähin sitte sohvalle. Rupes nukuttammaanni, mutteipa nyt voe ku alakaa Salakkarit. Jatkettaa juttuo joskus toeste, soppiiko silleen?

oikeestaan pötköttely on jotain muuta, kuin nukkuminen.
Pötköttely on autuaan onnellinen olotila vailla murheita.
Nukkuminen on ..jaaa siitä ei tiiä mitään sillon, kun se on nukkumista.
Jossain siinä välimaastossa on se 'aatteleppa.. aika'
ja minähän aattelen
ja aattelen
ja sitten onki jo aamu.

Katohan kun juttu on niin, että sellanen aatteleminen pitää jättää niille kellä on isompi pää.
Mutta tulee aikoja jolloin tekee mieli olla sellaanen... isompi piänen, ja sittehän siinä käypi juuri niin jotta kyllä mää aattelen, aattelen niin että itku tulee silimiin ja kirveltää. Minkäs siinä teet!
Jos kysyn alakko nää mua vielä niin oot siellä kaukana vaan hiljaa itekses ekkä nää puhu mittään!
Oohan siinä sitten ...
Ymmärräkkö?

Eipä tee mieli aatella kettään, ku ei syytä aatella kettään. Mitä sitä turhan takia ilkeitä ihimisiä miettis ja pillais iltansa ja unensa. Aatelkoon kukanenki mitä lystää, mutt veikkaanpa ett mua ei kukkaan aattele ainakaan kovin hyvällä.

No, pötköttelikkö nää aatellen mua ?
mää vähä sua aattelin ku illan suussa pötköttelin, kummiski.

Sano paikka, missä tavattiin, jos et tijä sitä, niin pallaa takaisin lähtöruutuun. Olen kelijuuntunut valehtelemiseesi.