Meillä on nyt n. 8kk vanha pohjanpystykorva narttu, jolla alkaa olla ensimmäinen juoksu jo takana. Koira on kaikkiaan oppinut peruskäyttäytymistä ihan kiitettävästi ja suhde meillä on melkoisen hyvällä alulla rakentumassa. Paljon puuhastellaan, mutta toki nyt juoksun aikana ei ole irtioloa kovin pystynyt harrastamaan.
Varsinaisesti suurta ongelmaa ei ole, mutta ajattelin kysyä heti, ettei pääsisi syntymäänkään ongelmaa. Koira tahtoo vartioida luuta tai muuta hyvää järsittävää vähän turhan tiiviisti, eli jos liian lähelle menee, niin alkaa murina kuulumaan.
Minun kyllä antaa ottaa luun vaikka suusta ja tottelee "irti"-käskyä moitteettomasti, toki vastentahtoisesti luopuu. Muita perheenjäseniä kohtaan on vielä enemmän vartioiva, eli murina alkaa kuulumaan jo kauempaa, jos menee samaan huoneeseen, jossa luuta järsii. Olen opettanut, että on yksi paikka, jossa luuta voi jyrsiä rauhassa ja muualla saa muut kulkea vapaasti, eikä murinaa sallita.
Mahtaneeko tämä johtua osin juoksusta, jolloin mieli on muutenkin pikkusen ailahtelevainen tai vaikka johtuisikin, niin mitä vinkkejä antaisit, jotta murinat saisi pois? Muutkin saavat toki kommentoida.
Varsinaisesti suurta ongelmaa ei ole, mutta ajattelin kysyä heti, ettei pääsisi syntymäänkään ongelmaa. Koira tahtoo vartioida luuta tai muuta hyvää järsittävää vähän turhan tiiviisti, eli jos liian lähelle menee, niin alkaa murina kuulumaan.
Minun kyllä antaa ottaa luun vaikka suusta ja tottelee "irti"-käskyä moitteettomasti, toki vastentahtoisesti luopuu. Muita perheenjäseniä kohtaan on vielä enemmän vartioiva, eli murina alkaa kuulumaan jo kauempaa, jos menee samaan huoneeseen, jossa luuta järsii. Olen opettanut, että on yksi paikka, jossa luuta voi jyrsiä rauhassa ja muualla saa muut kulkea vapaasti, eikä murinaa sallita.
Mahtaneeko tämä johtua osin juoksusta, jolloin mieli on muutenkin pikkusen ailahtelevainen tai vaikka johtuisikin, niin mitä vinkkejä antaisit, jotta murinat saisi pois? Muutkin saavat toki kommentoida.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Komea topiikki otsikko...=S
"Meillä on nyt n. 8kk vanha pohjanpystykorva narttu"...ongelma varmaan n.2kk vanha?..Nollaa tilanne ja rakenna uudestaan. On ehkä parempi, jos luuta ei ole ollenkaan, kuin että siitä tulee ongelmaa muille. tuo tapa, jos sitä ei ota hallintaan voi laajeta tai voimistua.
Luu pois, jos se on ongelma. Seuraava 1-2kk ilman (nollaus) ja rakentamaan tuota tilannetta uudestaan. Siedättämällä ja tekemällä vaikka vaintokauppaa.
(tuon iän voi ohittaa, missä tuota pärinää luusta yleensä esiintyy)
"Koira tahtoo vartioida luuta tai muuta hyvää järsittävää vähän turhan tiiviisti,"..mikä on muu järsittävä?
Aloita antamalla koiralle hieman vähemmän intohimoa aiheuttavavia luita. solmuluut ja vaikka pienempiä rustoja,jotka on aika nopeita järsiä ja syödä. Nämäkin voi antaa vaikka silloin, kun koira on yksin (päivällä/yötä vasten jne.)
Kun aloitat siedättämisen, voi sen tehdä monella tavalla. Pidä luuta kädessä ja / tai ole koiran välittömässä läheisyydessä. Tästä "vaihto" luu ->makupalaan ja palautus. Pääasia on, että koiran vaistokäytös siirtyy haluttuun malliin ja näin oppii sietämään ja luottamaan siihen, että ihminen / perheen jäsen ei ole uhka luulle. (omaa etuahan se murinalla puolustaa)
Pääasia, että olet asiassa ja otteissa määrätietoinen ja et hyväksy pärinää ja puutut siihen. Ikä tuo kuitenkin helpotusta asiaan aika nopeastikkin.
Niin tai näin tuo ikä on yksi ja toinen on luun laatu, mikä ongelmaa aiheuttaa. Jos kuitenkin kyseessä on jo vaikka solmuluista, niin käytös voi olla myös pullistelua / itseluottamuksen kasvattamista
P.s tapoja on monia. Nopeita ja tehokkaampiakin, mutta niillä voi menettää paljon enemmän, kuin saavuttaa....=D
Tästä olen samaa mieltä ja halusin vain kuulla vahvistuksen ajatuksilleni, nopeaan tapaan en halua ryhtyä pennun kanssa :)
Ohjeesi kuulostaa erittäin hyvälle ja vaikka monta asiaa olemmekin selvittäneet, niin on todella hyvä kuulla ohjeita kokeneemmilta. Omalle toiminnalle voi olla välillä myös sokea, kun liian lähellä painii asioiden kanssa. Olen lukenut kommenttejasi paljon, eikä ollut sattumaa otsikkoni valinta.
Muu järsittävä on luun kaltaista, kuten siankorva, eli yleensä hyvä järsittävä aiheuttaa pientä pärinää, joten järsittävät pois ja ens vuonna aloitetaan alusta. Ihan pentuna jo pärisi vähän, mutta oppi heti, että se ei kannata. Nyt juoksun aikaan pärinä alkoi uudestaan ja sitä on ketänyt n. 1kk. Lelut eivät aiheuta pärinää tai vartiointia, niillä saa leikittää kuka tahansa ja ottaa pois vaikka suusta, milloin tahansa.
Ruokakuppikin on välillä aiheuttanut pientä pärinää muille, kuin minulle silloin, kun siellä on sitä makoisinta lihaa tarjolla. Tässä olen neuvonut perheen muita jäseniä, että vie sinne kuppiin vielä parempaa namia, kun koira syö, jotta huomaa toisen käden tuovan kuppiin hyvää, eikä vievän sieltä mitään pois.
Solmuluut eivät aiheuta ongelmaa, vaan ne herkummat aidot lihan täyteiset luut. Taitaa olla enemmän puolustamista, kuin pullistelua nämä pärinät. Mietin myös, että onko koiralla myös oma paikkansa testaamista, että kuka perääntyy ja kuka ei?
Mitä ajattelet siitä, kun koira murisee ja sitä katsoo tuimasti ja itse murahtaa takaisin matalalla äänellä, niin koira perääntyy ja korvat luimussa ja perääntyy sivummalle? Alistumista se selkeästi osoittaa, mutta onko se koiran kannalta huono asia?
Erittäin hyviä ohjeita jo tuli ja nyt menee herkummat luut kaappiin "vanhenemaan" ja odottamaan uutta alkua.
Taas jotain uutta. Menee seiskarinkoiran kanssa "uusititoisuuteen"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjanpystykorva
Todella kivan näköinen koira...
On todella kiva koira. Lapsuudenkodin pystis oli nimenomaan pohjis. Rauhallisempi, ei niin haukkuherkkä eikä temperamentikas kuin suomenpystykorva, mutta kuitenkin terhakka koira.
Harmi, etten metsästä enkä tulekaan metsästämään... muuten pohjis ois pop!
Täytyy sanoa, että kyllä tuo koira on varastanut mun syömmen ihan täysillä, niin valloittava rotu se on :)
Me kuljetaan metsällä ja muutenkin metsässä läpi vuoden, siellä se koira elää täysillä ja saa vapaana mennä viilettää sydämen kyllyydestä.
Hyvän valinnan teit. :)
"Omalle toiminnalle voi olla välillä myös sokea, kun liian lähellä painii asioiden kanssa."...tuolla asenteella pääset vielä pitkälle.
"Mitä ajattelet siitä, kun koira murisee ja sitä katsoo tuimasti ja itse murahtaa takaisin matalalla äänellä, niin koira perääntyy ja korvat luimussa ja perääntyy sivummalle?"...tämä on silloin mennyt kuten piti (loppuun / päätökseen)
Tämän jälkeen luu hallintaan ja takaisin. Sitten, kun koira väistää jo ohi kävellessä asia on sisäistetty. Tästä ei saa vain tehdä tarkotuksenmukaista vastakkain asettelua. (tehtyä tilannetta)
Omat koirat tuo luun, josta pitää pitää kiinni. Se on hieno ele (joskin rasittava..=}
Tämä uusi foxikin tekee niin, jostain syystä. eli tulos voi olla tämä, jos asiat menee oikein. (tulee vaikka jalkoihin tai lähelle syömään luuta)
"nyt menee herkummat luut kaappiin "vanhenemaan" ja odottamaan uutta alkua"..tällä saat tarittavan aika lisän, ja pystyt tekemään vaikka makupaloilla harjoitteita. Muista, etttä koira ei tätä pärinää tarkoituksella tee, vaan vaistopohjaisesti ohjautumalla. Joillain se vain on enemmän pinnassa (varsinkin metsästysviettisillä)
Kiitos paljon kommenteistasi, ne eivät mene hukkaan.
Itseni kanssa luu ei silloin ole ongelma, kun annan luun ja jään viereen ja koira syö luuta vaikka kädestäni ottamatta sitä minun torkkuessa lattialla tai syö sitä myös ihan vieressäni aivan rauhallisesti. tilanne muuttuu yleensä silloin, kun joku muu perheenjäsen tulee "liian lähelle" koiran mielestä, tällöin meinaa pärinä alkaa tai vähintään korvat ilmoittaa, että kohta voi pärinä alkaa, jos tulee vielä lähemmäksi :)
Väistämisestä olen opastanut perhettäni, että jos koira on suoraan kulkutiellä, niin silloin siitä laahataan "läpi" niin, että koira joutuu väistämään ja sanotaan samalla "siirry", myös se on opastettu, että koiralla on paikka, jossa sen täytyy saada olla ehdottomasti rauhassa, eikä siihen paikkaan mennä häiritsemään koiraa. Nyt huomaan, että tätä koiran rauhallista paikkaa täytyy vahvistaa koiralle, jotta se tietää sen varmuudella olevan sille rauhallinen paikka joka tilanteessa.
Voihan koirassa olla sen verran ripaus pystykorvallista, että se on hiukan "yhden isännän" koira ja näyttää sitä myös. Joka tapauksessa sen pitää siitä huolimatta sopeutua elämään koko perheen kanssa vaikka sillä olisikin herkkuluu kaluttavana. Muissa asioissa ei ole mitään ongelmaa, kuin luussa.
Otamme aikalisän ja lähdemme nollasta liikkeelle luuasiassa ja kiitokset vielä kerran kommenteistasi, koen oppineeni taas lisää tästä keskustelusta.
Aivan loistavia ajatuksia ja tekoja.
"Itseni kanssa luu ei silloin ole..." hyvä luottamuksen ja suhteen osoitus koiralta.
"Väistämisestä olen opastanut perhettäni"....aivan.
"myös se on opastettu, että koiralla on paikka, jossa sen täytyy saada olla ehdottomasti rauhassa,"..aivan loistava asia ja ajatus.
"Voihan koirassa olla sen verran ripaus pystykorvallista,"..Asiaa.
Vaikka tapa voi pystäreillä olla aika tiukassa on hyvä, että huomioit asian ja perheen ja puutut ajoissa tilanteeseen, etkä jää ihmettelemään tai pitkitä alkavaa. Se on sitä mitä oikea koiranpito pitää ollakkin. -Ajatella itseään pitemmälle.
Siinä oli hyvät neuvot ja vielä kauniimmat kiitokset.
Kiva lukea tuollainen juttu