Minäpä uskon rauhanydistysläisissä olevan tosi paljon hyvää vanhemmuutta ja lasten kasvatusta. Vinoutuneisuus ko. herätysliikkeeseen tulee tästä maailmasta, ei Jumalan sanasta. Täällä nettikanavilla heistä huoltakantavat saavat olla tässä suhteessa vapaita.
Ei vl.nen
Crux
181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Totta kai meissä on paljon hyvää. On myös syntiä ja "saastaisuutta", aivan samoin kuin ei-vl:ien keskuudessa.
Se, mitä minä itse pidän liikkeessämme parhaimpana on perusraittius (noh, tupakkakin saisi jäädä pois...). Toinen on pääsääntöisesti eliniän kestävät aviosuhteet, jotka luovat hyvän ja kauniin ja luottamuksellisen pohjan lapsille heidän omaan tulevaisuuteen. Totta kai tässäkin on poikkeuksia (ikävä kyllä), mutta toisin kuin täällä yritetään todistella, ne poikkeukset ovat yksittäisiä tapauksia.
Itse koen kaikkein ongelmalliseksi tämän "lapsentekopakon", joka liikkeessämme on iskostettu niin syvälle ihmisten mieliin. Sillehän ei ole edes raamatullisia perusteita. Sillä saadaan enemmän aikaan pahaa kuin hyvää. On umpipuhkiväsyneitä vanhempia, joita ei tueta vaikka julkisuuteen muuta viestitetäänkin. On liian vähälle hoidolle jääviä pieniä lapsia. Usein mittavia taloudellisiakin paineita elättää toiselle kymmenelle kasvava lapsijoukko nykyajan vaatimusten mukaisesti.
Tuo asia olisi minusta oikein niin, että olisi luonnollista ottaa vastaan niin paljon lapsia kuin itse kohtuudella tuntee jaksavansa hoitaa ja kasvattaa ne. Minullakin tämä ehkäisemisellä uskon menettämisen asia on ollut "aivoistettuna" niin syvälle korvien väliin jo omasta lapsuudesta alkaen, etten ole aikuisenakaan avioiliitossa mitään muuta vaihtoehtoa nähnyt olevan. Siksi olen nyt suurperheinen. Olen käynyt puolisoni kanssa henkisessä ja fyysisessäkin mielessä kriisin rajalla silloin, kun lapsia oli vuoden-puolentoista vuoden välein kymmenkunta. Fyysisesti terveenäkään toinen meistä ei "urakasta" selvinnyt nyt lapset on kuitenkin jo isoja ja pahin on ohi. Tietysti nautimme nyt suunnattomasti lapsistamme ja olemme myös ylpeitä heistä. Myös niistä lapsistamme, jotka eivät ole vl:iä enään. Siitä huolimatta, urakka oli äärettömän kova ja vei voimat aivan äärirajoille kaikin puolin.
En toivoisi, että kukaan omista lapsistani joutuisi yhtä ahtaalle kuin me jouduimme, mutta olen niin pelkuri, etten uskalla puhua asioista heille, mitä oikeasti ajattelen :-(
Niin, ja palstalaisille vielä tiedoksi, olen perheen isä, en äiti. Ja en ole puolisoani pakottanut lasten hankintaan, vaan tämä ehkäisemättömyysasia on ollut hänellä vielä syvemmälle iskostettu kuin minulla.