Itse kunkin omat mietteet. Joulusta..!

Tehtiin kaikki kotona, mitään ei saanut valmiina.
Ruokaleipää paistettiin reilusti, koska maalla kävi pyhinä vieraita, kahvileipää oli useita laatuja, aidoista aineista, maukkaita ja monen moista.
Haudutettiin, keitettiin, paistettiin, vispattiin ja vatkattiin, sitä se oli joulun alus.

Jouluyönä valvottiin, pelattiin pelejä ja tietysti syötiin herkkuja.
Yhden jouluyön muistan kun vanhemmat sisarrukseni lähtivät paljasjaloin juoksemaan pakkaslumelle, minun piti olla hiljaa ettei herätetä vanhempia.
Seuraavana aamuna sitten asia selvisi ja satikutia tuli meille kaikille.

Jaa,,,,,,, että laitetaankos oikein kinkku nyt jouluksi, ei totta totisesti, jos olisi suurempi lähisuku niin voisi ajatella laittaa, mutta näin ollen tyydyn siihen kun olen tehnyt suursiivon kaappeja myöden, on siinä jouluniloa kerrakseen.

Mutta vähän kuitenkin kokkaan, koetan aikaansaada meheviä kakkuja ja muutakin pientä kastettava, jos vaikka saisi ystäviä kahvittaa jouluna,

Lapsuusajan jouluista on lähinnä jäänyt mieleen suolattu harmaa kinkku se teki joulun, ja minä tein koristeita kuuseen, ja karamellit ripustettiin oksille sekä äitin tekemiä pipareita myöskin kuusta koristamaan.

Ennenvanhaan Joulu tuntui paremmin joululta kun oli kotona enemmän porukkaa nyt sitä saa oleskella melko yksin kun poikakin on toisella puolen maailmaa,

Vaikka on sanottava, että me olemme päivittäin yhteydessä skypellä, on se mainio vehje tuo skype, ja ilmanen vielä.

Hyvää Joulun odotusta kaikille teille !

Minun lapsuudenjouluihin kuului suuri sisarusparvi ja paljon serkkuja.
Jos olimme joulun kaupungissa oman perheen kanssa, niin jo omasta takaa oli iso sakki koolla. Kaikki tehtiin kotona leivonnaisista, laatikoihin, kinkun paistoon ja lipeäkalaakin meillä keitettiin sekä vielä muistan riisipuurot ja väskynäsopat.
Lahjatkin muistan tarkkaan - ei niitä niin kamalasti ollut, mutta oli ihanaa saada se silmänsä sulkeva nukke (unelmien täyttymys) ja kuusikin oli upea, olihan sen isä veljien kanssa maulla valinnut.

Jos olimme maalla jouluna, niin muuten samanlaista mutta useampi sukulaisperhe yhdessä ja iso lapsilauma serkuksia (oli hauskaa ja arvatkaa vaan, miten hauskaa meillä muksuilla oli leikkiä maalaistalossa joululomalla).
Ja, jos meillä kaupungissa melkein kaikki jouluruuat tehtiin kotona, niin maalla valmistelut alkoivat jo sian lahtaamisella jne eli ruokia valmistettiin perusteellisesti ja paljon, mm erilaisia laatikkoruokia - ja kuten joku mainitsi aiemmin ketjussa leipiä, pullalentiä, bostonkiakkuja ym tiikeri- ja sokerikakkuja, pikkuleipiäkin erilaisia jne.

Ja miten kummasti minulle nyt vaan tulee mieleen, että ennen oli aina jouluna lunta - olimme sitten kaupungissa tai maalla (täällä Uudellamaalla). Ja se lumi ja pakkanen teki joulusta joulun.

Koulussa tehtiin kuusen koristeita tinapaperista pieniä tähtiä,
Maalattiin eri maiden lippuja ja liimattiin lankaa, joku osasi tehdä kauniin tähdenkin voipaperista.
Tulee niin muistoinen olo, odotettiin koulusta joululomaa, ja kotona kaikki kaapit ja piilopaikat piti tutkia millaisia paketteja löytyy.
Olikohan vanhemmilla tietoa että otetaan selvää, koskaan en nähnyt nimeä paketeissa,
Isäni oli kätevä käsistään, vuoli Tuomaan ristejä, teki pärekoreja isoja ja pieniä,
siinä samalla kyseli arvoituksia ja kertoili jotain omasta lapsuudestaan.

Kauniita ovat muistot lapsuusajoilta, mukava niitä on tähän kirjoitella.

Joulu tulee joulu menee, ja muuttaa varmasti vuosivuodelta juhlimismuotoja, karpataan ja syödään luomukinkkua, leivotaan itse jos minkälaista kakkaraa kun ei jauhoja saa syödä, niissä kun sitä myrkyllistä hiilihydraattia on paljon.
Vilkasin kalenteriin ja kuinkas muuten viikon päästä talvipäivän seisaus, on tämä pimein päivä viodesta, pari päivää ja sitten alkaa minuuttipeli, 2 ja 3 minuuttia enemmän päivässä alkaa valoisuus tarjoutumaan.
Kun nyt ensin ne pakkasetkin kärsitään ja lumityöt opetellaan pitkästä aikaa, ei voi olla ettei lunta tulisi, kyllä sitä tulee.
Jos näkin parin viikon aikana tulleet vedet olisi lunta niin johan sitä olisikin.
Kertaan vielä että kyllä se joulu tulee tänäkin vuonna, takuulla,,niin kuin Tampereen neito sanois.

Näyttää, notta pressanvaalit ovat joulua kuumempi tapausnäinä viikkoina. Mutta oli miten oli, joulunajan tarjoukset tietysti käytämmä.
No kato, norjalainen kassilohi ja tanskalainen kinkku kelpaa. Jälkimmäistä saa HK:n sinisen lenkin hinnalla, ehkä halvemmallakin.

Niin, mitähän miettis, eiköhän "miettimiset" oo aika lailla mietitty jo. Mitä ihmeen fundeeraamista on Jeesus-lapsen syntymässäkään, parempi se on vaan on muistaa nää ihmiset ihmisinä läheisyydessään. Eiköhän ite Jeesuskin siitä tykkää enemmän.
Ja tässä itekin kohentuu eikä murheitten laaksossa vaan vaeltele, kun näpertelee kaikenlaista. Eiköhän se antaminen, vaatimaton nimenomaan, tuota meille suurinta iloa. Itse sukka-ja lapaspuolesta olen pitänyt huolen, samoin jaella tätä ruokapuolta.
Nyt on valmiina jo mokkapiirakkaa, ässiä ja tietysti torttuja. Juuri on tekeillä lihariisipasteijoita, taikina kovettumassa jääkaapissa, joulualusnälkäisille. Sellasen kuoren teen, jossa puoli kiloa kaikkia....voita, rahkaa ja jauhoja. Ennen rahkan keksimistä muistan äitini tehneen keitetyistä, muhennetuista perunoista osana siihen kuoreen. Niin, ja onhan mulla jo ne silakat ja sillit purkeissa valmiina.
Niin kauan kun vielä jaksaa, tuottaa suurta iloa tää näperteleminen, kaikessa rauhassa jo, ei kiirettä.

Vielä monta kuukautta vaaleihin ja täällä ei muusta puhuta, nyt kyllä sanon että voi ristus kuin nämä Duutsonit.
Onni on ettei täällä ole kuin omat mielipiteet, siksi äänestäisinkin joulupukkia tällä hetkellä.
Aikansa kutakin.. Joulu on taas..

Tänne minäkin pakenen presssanvaalitohinaa, ei voisi tässä vaiheessa vähempää kiinnostaa. Mietinnän alla on, onko nyt vaarin vuoro olla joulupukkina, vai annetaanko 9-vuotiaan pojan pukkina oloa harjoitella. Joulumuorista ei kukaan ole vielä hiiskunut, meillä ollaan onnellisesti epätasa-arvoisia.

Lasimestarin sillin laitoin maustumaan, pakasteessa on erityisen hyviä vuokapullia mantelilastuin, kookoshiutalein ja tietenkin voin sekä sokerin höystäminä, päällä kirsikka . Tein osan minijoulutorttuja, jaoin levyt neljään osaan, sillä kokonainen voitaikinatorttu on aikamoinen kaloripläjäys ja muutakin tekee mieli kahvipöydästä ottaa. Pipareita on useitakin taikinoita leivottu ja syötykin, ja meillä pitää olla joulunakin lusikkaleipiä. Onneksi voita on saanut, jossain se on loppunut ja hienosta sokerista kuulemma tulee pula myös. Jääkaapissa muhii rommirukku syyskesän hedelmäsadosta, porkkanalaatikot ovat jäässä myös, ensi viikolla imellän perunalaatikot, kalapöydästä huolehtii mies, routapaisti hirvestä kuuluu jouluumme myös. Kinkun tuoksuun on tarkoitus herätä aattoaamuna.

Lipeäkalaa kävimme kahden täällä seuduin asuvan sisareni kanssa syömässä "ulkona", kenekään muu perhekunta ei siitä pidä. Lapsuudessa naapurin Jenny-rouva laittoi sen alusta lähtien itse, toi aina meillekin, ja silloin sitä oli aattoaterialla kaiken muun lisäksi. Silloin tehtiin paljon enemmän makeita leivonnaisia ja valtavan iso kinkku, joskus ruiskuoressa paistettuna. Maksalaatikkokin kuului vanhoihin jouluherkkuihin sekä herneistä keitetty "tuuvinki". Kotikaljaa oli juomana, siitä jäännet maltaat käytettiin joululeipään. Äiti leipoi lihapiirakkaa voitaikinasta, kokonaisia pellillisiä. Se oli tuhti aamupala joulukirkosta palanneille kuuman lihaliemen kera ja ulkoilun jälkeinen välipala teen seurana. Hoikkia olivat vanhempanikin, silloin juhlaruokaa syötiin vain juhlissa , arkiruoka oli terveellistä ja liikuttiin paljon.

Etelärannikolla jännitetään, saadaanko valkea joulu...ensi viikolla voi tapahtua ihmeitä...kuten joulun tienoolla tahtoo toiveet toteutua.