onko samaa ?

Jenkkakahvat tulee vaan jos käyttää liian pieniä housuja. En ole mikään syömishäiriöekspertti, mutta voin sanoa etten todellakaan ymmärrä tällasta hullua painon tarkkailua. Olen jo monta vuotta katsonut anorektikkoystäväni jojo-laihdutusta vierestä. Niin epäterveellisiä ovat hänen elämäntapansa, että ei tulisi itselleni kuuloonkaan.

joo mäkin vihaan sitä . ja tulee paha olo kun katsoo liian alipainoisii ihmisii...ja pelkään että musta tulee taas yksi heistä. en vaa tajuu mikä omas pääs sanoo ettei oo tyytyväinen omaan kehonkuvaan. en käytä liianpienii housuja olin nimittäin pikkuhousuis ja topin kassa silloin kun ystävä ystävällisesti huomautti että vähän on kertyny raskaus ajasta. ja tiedän kyllä että kahden lapsen saaneena ei olekaan enää lapsi vartaloinen vaan tulee naisemman näkösesk. kait sitä vaan kun on 6v sairastanu ni on herkkä kuuntelemaan kritikkiä itsestään. en tiedä.

Mäkin olen erittäin herkkä kriitikeille,mutta hei Sinun olisi vain hyvä ryhdistäytyä ja ajateltava lapsiasi sekä tottakai ITSEÄSI! (kuetn tiedät itsekkin varmasti)
Sinä eikä KUKAAN ansaitse tuota H*lvettiä elämäänsä.
Sairaus katselee SINUN silmilläsi peiliin ja valehtelee liian isoja jenkkiksiä yms.
Tiedän,että on vaikeata olla kuuntelmatta VALHEITA ja tiedän kuinka vaikeaa on lähteä prantumisen tielle! Tavat ovat opittuja. ja sairaudesta tulee kuin osa identiteettiä ja sitä on vaikea nujertaa vaikka haluaisikin.
Itse olen sairastanut 4 vuotta bulimiaa.
Täytyy vain rohkeasti ja päättäväisesti sanoa sille sairaudelle,että se EI saa päättää mitä sinun kuuluu tehdä!Sairaus EI saa enään valtaa sinun mielessäsi! Sinä ET halua enään olla sairas,vaikka se tarkoittaisikin lihomista!
Mulal on itsellänikin kamala lihomisen pelko,mutta jos OIKEASTI haluaa parantua siihen vain ON ryhdyttävä HETI eikä huomenna. Kuten laihdutuksessaki naina sanotaan,että "aloiet heti äläkä vasta huomenna" sama pätee PARANTUMISEEN!
Aloite heti eli ÄLÄ mene sinne vessaan...älä ahmi äläkä varsinkaan OKSENNA!
Täytyy tietää mitä parantumisesta seuraa(lihomista),mutat se vain täytyy hyväksyä sillä parantuminen tuo oikeasti vain PELKKÄÄ hyvää!
Parantuminen tuo ELÄMÄN takaisin! Sairauden vallassa "eläminen" ei ole oiekatsi kunnon elämää!
Pienin,mutat VARMOIN askelin siis parempaan! Mä toivon,että sinä onnistut ja pystyt paremaan eli parantumaan!
Sä ansaistet paremman elämän ja juurkin ELÄMÄN!:)
Voimia ja tsemppiä sinulle!
Muista sä voit valita paremman tien! (tiedän kuinka se on vaikeata)
Sun ei ole pakko oksentaa vaikka siltä se sillä hetkellä tuntuukin ihan kuin olisi "pakko" oksentaa! Vaikka sairaus huutaa ja kiljuu,että sinun olisi MUKA pakko oksentaa,sun ei ole..sä voit päättää! Siihen tarvitaan sisua ja jaksamista!Uskon,että sinussa on sitä!
Laihuus tai mikään sairauden MUKA tuomat "hyvät"puolet eivät ole ELÄMÄN arvoisia! Olet varmasti täydellinen omana itsenäsi,et sairauden muuttamassa kehossa tai mielessä! Sinä et ole yhtä kuin sinun painosi muista se:) tsemppiä vielä kerran!