Palsta on tosiaan tarkoitettu yksinäisyydestä keskusteluun eikä pelkästään yksinäisille, joten onko täällä ketään, joka on ollut aiemmin yksinäinen mutta päässyt siitä eroon? Olisi kiva kuulla, miten se onnistui ja mitkä tekijät siihen vaikutti. Onko yksinäisyys jättänyt jälkeensä jotain pysyvää (hyvää tai huonoa) vai elätkö täysin normaalia elämää menneistä huolimatta?
Onko täällä entisiä yksinäisiä?
@nni
187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisin kai laska itseni sellaiseksi. Nykypäivänä on ainakin kavereita, mutta sellainen huippuystävä, jolle voisi uskoa kaikki ilot ja surut, puuttuu.
Kavereiden saamiseen vaikutti ainakin sellainen yhdistävä tekijä kuin työttömyys: edellisen laman aikaan perustettiin työttömien yhdistyksiä. Lahdin mukaan sellaiseen, tapasin muita työttömiä ja sieltä löytyikin pariskunta, joiden kanssa yhä soitellaan ja tapaillaan silloin tällöin. Tai hekään eivät olleet pari vielä silloin, vaan työttömyys saattoi heidätkin yhteen :)
Ex-työkaverini vuosien takaa kanssa aloimme pitää tiiviimmin yhteyttä sen jälkeen, kun hän jäi sairauseläkkeelle ja minä työttömäksi. Siihen asti oli lähinnä vain lähetelty joulukortit toisillemme. Ikäeroa meillä on liki 20 vuotta, ei haittaa.
Olen sinkku, arkena voin kyllä tapailla noita ihmisiä mutta esim. juhlapyhät olen yksin. Varsinkin nuorempana ahdisti nähdä, kun muut ovat uutenavuotena/vappuna/juhannuksena kavereiden kanssa ja minä olen yksin. Olen jo tottunut siihen, mutta olisi silti kivempaa viettää noita juhlapäivä edes joskus seurassa. Alkoholia en käytä, joten baareista en seuraa mene hakemaan. (Kuinkahan moni on yksinäinen nimenomaan alkottomuutensa tähden?) Pariskunnat kutsuvat varmaan yhtisiin illanviettoihin ennemmin toisia pareja kuin sinkkuja. Joulunkin olen kotosalla, autottomana en pääse äidin luo maalle (bussit ei kulje) ja muihin sukulaisiin ei ole juurikaan yhteyksiä.
Tietenkin yksinäisyys jättää jälkensä ja vaikuttaa yhä. Kun ei voi oikein ymmärtää, miten jotkut saavat ystäviä vaikka millä mitalla ja mistä vaan, mutta itselle ne ovat kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Uusia "neuloja" pyörin täälläkin etsimässä....Nykytilanteeseen kannattaa toki olla tyytyväinen verrattuna aikoihin, jolloin ei ollut ketään kenelle edes soittaa.
Jonkinlainen riittämättömyyden tunne siitä varmaan on seurannut: vaikea uskoa että joku välittää minusta ihan oikeasti, ja viihtyy seurassani, kun on niin usein tulle torjutuksi. Nyt olen viidettä päivää lomalla, en ole tavannut ketään tänä aikana, paitsi kaupungilla ohimennen, ja yhdelle tutulle olen soittanut. Lyhyt yksinolo ei haittaa, päinvastoin on hyvin rentouttavaa lomaa. Se ehkä hyvänä puolena: ei ole vapaa-ajan ongelmaa kun pystyy vaan olemaan kotona tekemättä mitään erityistä.