Näitä palstoja lukiessa kuulostaa siltä kuin useimmissa perheissä vaimo yksin päättäisi perheen lapsiluvun - ja mies sen kun enemmän tai vähemmän kiltisti maksaa. Ja kiristelee hiljaa hampaitaan.
Meillä lapset (kaksi poikaa) saatiin _myös_ isännän halusta (lue: meidän molempien halusta) - ja sen jälkeen isäntä ilmoitti, että perheen pääluku pysyy samana. Lue: jos lisää lapsia tulee, mies lähtee. Ja naamasta näki ja äänestä kuuli, että asiasta ei neuvotella enempää. Piste.
Koska mies on ollut loistava isä lapsilleen, en halunnut väkisin tehdä sellaisia lapsia, jotka sitten olisivat joutuneet kärsimään isän puutteesta. Katsoin, että minun kaikilla lapsillani pitää olla sama oikeus hyvään isään, joten olisi ollut vastuutonta väsätä lisää lapsia minun yksipuolisella päätökselläni.
Olenkohan aivan perverssi näin ajatellessani?
Meillä lapset (kaksi poikaa) saatiin _myös_ isännän halusta (lue: meidän molempien halusta) - ja sen jälkeen isäntä ilmoitti, että perheen pääluku pysyy samana. Lue: jos lisää lapsia tulee, mies lähtee. Ja naamasta näki ja äänestä kuuli, että asiasta ei neuvotella enempää. Piste.
Koska mies on ollut loistava isä lapsilleen, en halunnut väkisin tehdä sellaisia lapsia, jotka sitten olisivat joutuneet kärsimään isän puutteesta. Katsoin, että minun kaikilla lapsillani pitää olla sama oikeus hyvään isään, joten olisi ollut vastuutonta väsätä lisää lapsia minun yksipuolisella päätökselläni.
Olenkohan aivan perverssi näin ajatellessani?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaa'a. Meillä isäntä haluaisi lapsia (hänellä on jo yksi exänsä kanssa), mutta minua ei juuri kiinnosta tuo lisääntyminen. On se sen verran iso asia yhden ihmisen päätettäväksi. Tiedän kyllä, että hän hoitaisi asian hienosti ja vastuuntuntoisesti, itsestäni en menisi kyllä takuuseen. Minulla ei ole minkäänlasita tarvetta saada lapsia maailmaan. Tulen mainiosti toimeen ilmankin. Ei ketään voi pakottaa lisääntymään.
Kahden lapsen jälkeen yhdessä päätettiin ettei enää tehdä lapsia, vaimo halusi että hänet steriloidaan. Vaimo oli sitä mieltä ettei hän tee enää koskaan lapsia, sanoi että jos joskus erotaan/jään leskeksi ... minulla on mahdollisuus
uusiin lapsiin uuden vaimon kanssa. onko tämä sitä
todellista rakkautta ajatella asioita omaa napaa pidemmälle?
ensimmäisen lapsen vänkäsin minä, toisen vaimo ja kolmas yhteisesti. Tais mennä tasan? Nyt haluan laittaa putket poikki muuta vaimo sanoo ettei kannata jos joskus jotain sattuu....
Aika fiksusti ajatelu eikä kuulemma vain sen takia jos haluaisin vaihtaa nuorempaan. Voihan sattua vaikka joku onnettomuus, niin ei tarvii käydä pakasteen kautta.
Ukko
Eikös miesten steriloinnin yhteydessä ole tapana tehdä talletus spermapankkiin mahdollista myöhempää tarvetta varten? Käsittääkseni on mahdollista myös myöhemmin onkia kiveksistä siittiöitä, jos niille tulee tarvetta.
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin minusta kummallakin on oikeus kieltäytyä lapsen teosta. Jos toinen ei ehdottomasti halua lasta ja toinen ehdottomasti haluaa, niin sehän taitaa sitten olla eron ja uuden kumppanin paikka.
Meillä ainakin mietitään ja päätetään yhdessä. Kysytään miä mieltä painaa ja tehdään komromissi.
Kumpikaan ei lasta tee ilman, että toinen sitä haluaisi. Mutta ei myöskään olla ehdottomia. Aika näyttää vieläkö lapsia taloon vaiko ei.
Jos susta hyvälle tuntuu nämä kaksi lasta niin hyvä. Ei sitä isää pois tarvi ajaa vain jotta vielä yksi taloon saataisiin. Mutta jos joskus vielä useamman haluaa niin siitähän kannattaa sitten lisää keskustella siinä vaiheessa. Voihan se miehen mieli siitä muuttuakki.
Meillä 3 lasta. Koska olen ainoa lapsi,halusin
enemmän lapsia. Jo eka lapsen tuoma työmäärä
yllätti mieheni,vaikka ei siihen osallistunut,
vaan menoja riitti kodin ulkopuolella.
Vauvakuume tuli jälleen,,kesti pitkään
ennenkuin sain isin ylipuhuttua.
Perheemme kasvoi toisella tyttövauvalla.
Vuosia kului,talossa oli "akkavalta".Näin isi
päivitteli usein.Halusin korjata tilanteen,,,!
MUTTA, miehestäni perheemme lukumäärä oli täysi.
Viimein sain rintavoiton,olin raskaana jälleen
kolmannen ja taatusti viimeisen kerran,sain
10 pist poikavauvan,pelastin tilanteen,
molemmat oltiin ikionnellisia.Elämämme loppuun
asti! Ei pääty näin,vaan erottiin,iskä halusi
pois,,,,poika ehti 3v ikään.
Luulen että ex mieheni ei olisi halunnut ollen
kaan lapsia.Minulle taas lapseni ovat tärkeintä
mitä omistan.....Tosin hinta oli kallis,,,
päättyi teini iässä alkanut(kauan suunniteltu)
kaunis rakkaustarina/avioliitto
Yhteenveto:MIELESTÄNI kannatti hankkia lapset
vaikka......... (kukaan ei ole korvaamaton)
Äidit,isät mitä olette mieltä valinnoistamme?