Reuma Ja Rankka Liikunta

Liikuntaa oman olon ja tuntemusten mukaan. Fysioterapeuttini totesi liikunnasta, että ainoat rajoitteet liikunnan suhteen ovat omat mieltymykset ja tuntemukset. Jos tauti tuntuu ärtyvän jostain lajista, niin se ei ehkä ole paras mahdollinen laji. Eikä toisaalta pidä harrastaa jotain tiettyä lajia, koska se on reumaatikoille sopivaa, jos itse ei siitä pidä.

Reumaatikon pitää liikkuessaan muistaa kuunnella kroppaa ja huolehtia riittävästä levosta. Kovin tulehtunutta niveltä ei saa hurjasti rasittaa, samoin on pari päivää kortisonipiikin jälkeen. Reuma itsessään väsyttää ainakin ollessaan aktiivinen.

Reumaatikko todellakin hyötyy liikunnasta monestakin syystä. Hyvä kunto nopeuttaa toipumista ja lihakset vähentävät nivelten rasitusta. Eikä liikunnan psyykkisiä vaikutuksia saa missään nimessä väheksyä. Reuma on rankka sairaus myös henkisesti ja kaikki mielialan kohottamiskeinot ovat hyödyksi.

Eli sinällään reumadiagnoosi ei estä sinua liikkumasta - tauti voi sen jossain kohti tehdä. Todennäköisesti rajoitteet ovat kuitenkin vain väliaikaisia, eivätkä estä liikkumista täysin, vaikka jonkun lajin hetkeksi estäisikin. Uinti on ainakin minulle se laji, jota pystyy harrastamaan "aina". Ja altaassa saa kyllä juoksulenkkiä vastaavan aerobisen harjoitteen, jos uintitekniikka on kunnossa.

Minä olen aloittanut juoksemisen vasta reuman puhjettua ja tällä hetkellä treenaan triathlonin olympiamatkalle. Tähtäimessä olisi kisa ensi kesälle - aika näyttää toteutuuko. Lajina triathlon on ollut minulle hyvä, koska yleensä jonkun treenin pystyy tekemään, vaikkei sunniteltu onnistuisikaan.

Mulla on omalta kohdaltani sellainen kokemus, että sen jälkeen kun sain reumadiagnoosin (kolmisen vuotta sitten) en ole enää uskaltanut tehdä mitään rankkaa fyysistä ponnistusta vaativia suoritteita - jotenkin vain on selllainen yliviritetty itsesuojeluvaisto ollut koko ajan päällä, että pelkää paikkojen rikkouvan jos oikein kovasti pinnistää.... en tiedä onko muilla vastaavia tuntemuksia ? - osaltaan tähän voi tietysti vaikuttaa se, että kun nivelet olivat pahimmillaan kipeät, niin ne olivat kyllä TODELLA KIPEÄT, eli liikkuuminen ja tekeminen olivat silloin minimaalista - ehkä siitä jäi pelko päälle ? - mene ja tiedä...

Kyllä voi ja kannattaa liikkua aina kun vaan pystyy. Oli laji mikä hyvänsä niin luulis nyt, että lihaksistoa ja nivelia vahvistavia vaikutuksia sillä ainakin on. Eli kyllä pystyy kamppailulajeja harrastaa, jos paikat ei oo kipeet (kipeillä nivelillä ei tehdä mitään). Joskus aika rankkoja treeniviikkoja ollu, eikä kyllä mitään kipuja tullu. Kyllä ne nivelet tulehtuu joistain ihan muista syistä.

Välillä tosiaan vetää huonoon kuntoon, joskus pitkäksikin aikaa. Mulla on oli tuossa noin 3 vuotta putkeen polvi siinä kunnossa, että hyvä kun pystyi bussipysäkille kävelee. Pahimpina päivinä hikiseen sängystä vessaan ja kyljen kääntäminen sattui polveen.

Olihan toi aika rankkaa aikaa varsinkin henkisesti, kun tottunu liikuntaa säännöllisesti harrastamaan. Ylävartaloa kyllä tuli sit jumppailtua. Nyt jalka on siinä kunnossa, että lyhyillä juoksulenkeillä pystyny aloittelee taas. Hiemanhan toi polvi muljahdellu tapahtuneen jälkeen, että kai sinne jotain pysyvää vauriotakin jääny. Yritän nyt hiljalleen pidentää juoksumatkoja tai lisätä treenikertoja.

Muuten kannattaa ne nesteet ottaa sieltä nivelestä aina pois mahdollisimman pikaisesti, nimittäin itellä on saostunu vasempaan kyynärpäähän aikojen saatossa sitä nestettä, ja eihän sitä möhnää saa enää ulos sieltä imettyä. Seurauksena on jääny sit rajallinen liike vasempaan käteen.

Reumaatikkojen suositellaan harrastavan aktiivista liikuntaa.
Nivelet vahvistuu ja tasapainottuu jatkuvan liikunnan myötä.
Reumaatikot ovat myös lääkityksen tai taudin ohella todella herkkiä saamaan diagnoosin Osteoporoosista.

Suosittelen liikuntaa niin paljon kuin mahdollista . ( tunnet omat rajasi )

Nimim. diagnoosi nivelreumaan. -03.

Nykyaikainen virallistettu nivelreuman hoito on verrattavissa siihen, että yritetään sammuttaa tulipaloa bensalla. Sairas ihminen tehdään entistä sairaammaksi tunkemalla hänet täyteen toinen toistaan kovempia myrkkyjä, joita joissain piireissä kutsutaan myös lääkkeiksi. Moni reumapotilas onkin todellinen kävelevä lääkekaappi, josta tietysti lääkeyhtiöt ovat varsin mielissään.

Suomalainen nivelreumaa sairastava potilas ei todennäköisesti kuule lääkäreiltään ruokavaliohoidoista yhtään mitään. Tämä siksi, että lääkäriseura Duodecimin asiantuntijoiden laatimissa Käypä hoito- suosituksissa todetaan aika selvästi, ettei ruokavaliolla ole mitään merkitystä reumanhoidossa. Tämä on aika ihmeellistä, sillä on olemassa runsaasti näyttöä siitä, että oikeanlainen ruokavalio on kaikki kaikessa, jos halutaan parantua nivelreumasta.

Nivelreumahan on autoimmuunisairaus, jossa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää nivelkudosten kimppuun ja lopulta tuloksena on tulehdus ja nivelten rustojen tuhoutuminen. Syytä nivelreuman aiheuttajalle ei runsaista tutkimuksista huolimatta ole onnistuttu selvittämään. Erilaisia teorioita on kuitenkin paljon. Jotkut ovat sitä mieltä, että immuunijärjestelmä on vain ruvennut tunnistamaan normaalit solut vieraiksi ja hyökkäävät tämän jälkeen niitä vastaan. Joku toinen taas uskoo, että kaiken takana on herpesvirus. Itse epäilen, että syy on eri tekijöiden summa, mutta merkittävää roolia taustalla näyttelee nanobakteerit tai oikeastaan kalkeuttavat nanopartikkelit, jota termiä käytetään kai nykyään hieman mieluummin, kuin tuota nanobakteeri-nimitystä.

No oli aiheuttaja sitten mikä tahansa, on meillä olemassa runsaasti erilaisia ruokavalioon liittyviä juttuja, joiden avulla nivelreumaa sairastava potilas voi päästä vaivoistaan. Jos itselläni olisi nivelreuma, niin kiinnittäisin huomiota seuraaviin asioihin.

1. Gluteeniviljat pois. Yllätys, yllätys. Siellä missä viljat, niin siellä myös ongelma… Eikä tämä sääntö tee poikkeusta myöskään nivelreuman suhteen. Esimerkiksi runsaasti reumapotilaiden kanssa tekemisissä ollut (hyvä ja omilla aivoilla ajatteleva) lääkäri Rauli Mäkelä on todennut, että yleisimmin niveltulehduksia aiheuttava ruokaryhmä on gluteiiniviljat.

2. MSM!

3. Riittävästi D-vitamiinia.

4. Valkoinen sokeri kokonaan pois ja tavallisen pöytäsuolan tilalle raffinoimaton merisuola.

5. Inkivääri ja kurkuma osaksi jokapäiväistä elämää. Ovat sen verran tehokkaita tulehdusten hillitsijöitä.

6. Perusteellinen tankkaus, jossa voi käyttää apuna esimerkiksi spirulinaa, chlorellaa, laadukasta viherjauhetta, hampunsiemeniä, parapähkinöitä, fulvic acidia, macaa, runsaasti hyvää C-vitamiinia jne…

7. Maadoittuminen

8. Zeoliittisavi

9. Riittävästi laadukasta kalaöljyä tai vaikka krilliöljyä

10. Myös yrttien puolelta voi löytyä runsaasti apua. Kurkuma ja inkivääri tuossa tulikin jo mainittua, mutta suosisin myös erityisesti immuunijärjestelmää vahvistavia lääkinnällisiä sieniä, kuten vaikkapa pakuria ja reishiä. Muita hyviä yrttejä reumapotilaille ovat esimerkiksi ashwagandha, gotu kola, pau d’arco, cat’s claw, yucca…

http://www.raikasweb.com/nivelreuman-nykyaikainen-hoito

Lapset saavat uusista suosituksista huolimatta yhä liian vähän D-vitamiinia, arvioi HYKSin lasten ja nuorten sairaalan apulaislääkäri Outi Mäkitie Kaleva-lehden verkkosivuilla.
D-vitamiinin saantisuosituksia nostettiin vuosi sitten, mutta käytännössä uusia suosituksia ei ole omaksuttu.

- Veikkaan, että enemmistö yli kaksivuotiaista on edelleen ilman D-vitamiinilisää ja harvat murrosikäiset syövät sitä, Mäkitie sanoo Kalevalle.

Mäkitie tutki helsinkiläisten koululaisten D-vitamiinin saantia. Mittaukset osoittivat, että jopa 70 prosentilla koululaisista oli D-vitamiinin puutos. Mäkitien mukaan tulos on yleistettävissä koko maahan.

Kaleva kirjoittaa, että D-vitamiinilisää suositellaan kaikille lapsille 18-vuotiaaksi asti kaikkina vuodenaikoina. Alle kaksivuotiaiden suositeltava päiväannos on kymmenen mikrogrammaa ja sitä vanhemmille lapsille 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia.

Mäkitien mukaan nykyisetkin D-vitamiinisuositukset ovat liian alhaisia. Tutkitut lapset saivat D-vitamiinia keskimäärin nykyisten suositusten mukaisesti ja joivat maitoa. Siitä huolimatta heidän verestä mitattiin liian vähäisiä pitoisuuksia.
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/01/kaleva_lapset_saavat_yha_liian_vahan_d-vitamiinia_3156627.html

Tässä Mäkitien aikaisempi kirjoitus:
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2090

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

70 prosenttia eurooppalaisista kärsii D-vitamiinin vajauksesta. Näin arvioidaan tuoreessa asiantuntijaraportissa. Riittävänä pidettiin 75 nmol/l (30 ng/ml) ylittävää D-vitamiinitasoa.
http://www.eurekalert.org/pub_releases/2012-01/f-sf-7oe011012.php

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2250

Nonni - johan se myrkyn lykkäs.
Nyt olen huomannut, kun tuota Trexania aloin syömään, että ei vaan JAKSA urheilla niin kovaa? elimistö vetää aivan piippuun jo muutaman minuutin sparrissa? asia mitä ei ole IKINÄ tapahtunut - tapahtuu joka kerran.
Hemoglobiini on pudonnut kahdessa viikossa 144 -> 128 - vaikuttaako se asiaan?
Vai palautuuko tuosta reumasta johtuen jotenkin hitaammin? vai onko musta vaan tullut kuukaudessa vanha - sillä ero kuukausi sitten tapahtuneeseen liikuntaan - samalla temmolla, on huomattavasti huonontunut :(

kasviksia (12.1.2012 05:51): Kirjoittajan tekstiin voisi lisätä vielä kohdan
11. Foliohattu

15 vuotta reumaa sairastaneena voin sanoa, että siirtykää suoraan moottoriharrastusten piiriin sekä kuntosaliin ja esim. itsenne henkiseen kehittämiseen (filosofia, psykologia) sekä elokuvista nauttimiseen.

Itse olen elämäni treenannut ns. turpaanvetolajeja ja lähitaistelua sekä puntteja. Nyt kun ikää tullut 40 v. ja kroppa vaan heikkenee reumasta niin on alkanut tajuamaan, että lajit vaan vaihtuu, mutta elämä jatkuu yhtä adrenaliinihuuruisena, kuin ennenkin.

Kymmenen vuotta reumaa sairastaneena voisin todeta, että huomaan, että elämä loppui siihen. Elän (ulkoisesti) suht normaaliä elämää, harrastan liikuntaa jne, mutta jokin muuttui. Sellainen oma energinen "minä" jäi jonnekin. Lyhyesti voisi todeta, että jaksaminen ja palautuminen on aivan eri luokkaa kuin ns. terveellä samanikäisellä. Tälläkin hetkellä sellainen olo, että suomeksi voisi todeta, että vtuttaa tämä kaikki.

Lääkkeet, liikunta, uni, ruokavalio. Joo, joo tiedetään.