Lasten isompi ikäero, kokemuksia?

Olisin halunnut kuulla kokemuksia vähän isommista ikäeroista, kuin se muutama vuosi joka näyttää olevan tänä päivänä enemmän sääntö kuin poikkeus. Millaista elämä perheessä on, kun lapsilla on 5-6 vuoden ikäero tai sitä isompi? Hyvät ja huonot puolet? Oliko iso ikäero tietoinen päätös vai eikö toinen vaan saanut alkuaan aiemmin?

Meillä on se tilanne, että perheessä on nyt 4 vuotias tyttö. Halusimme pienellä ikäerolla toisen, mutta se ei onnistunutkaan, vaikka tyttö sai alkunsa helposti. Yritimme yli vuoden, kävimme tutkimuksissa ja minulla todettiinkin pienimuotoinen ovulaatiohäiriö, johon kuitenkin sain lääkkeet. Yritimme lääkkeillä myös täysin tuloksetta, kunnnes masennuin täysin, toki muistakin syistä, mutta sekundäärinen lapsettomuus oli se pääasia. Työpaikka, jossa olin tyttöä ennen, oli määräaikainen, joten olin työttömänä äitiysloman jälkeen ja toivomus olisi tietysti ollut jatkaa toisella äitiyslomalla, jonka jälkeen joskus tulevaisuudessa hakea uutta työpaikkaa. No, kaiken pettymysten ja suremisen keskellä tajusin, että on pakko saada uutta pontta jostain ja löysinkin aivan ihanan työpaikan, jossa minulla on hyvät etenemismahdollisuudet (koulutustani vastaavalla alalla hyvät työpaikat ovat todella harvassa, jos Suomessa aikoo pysyä). Vauvahaaveisiin tuli tauko, koska en heti halunnut alkaa odottamaan toista, jos niin ihana tuuri olisikin käynyt, vaan olin innoissani uudesta työstä ja halusin unohtaa surun ja tuskan, jota kärsin niin kauan. Aloin jopa miettimään, että lapsiluku on nyt tässä, koska en jaksa käydä uudestaan sitä pettymysten tietä, joka on vielä tuoreessa muistissa.

Kuitenkin mielessä on jatkuvasti se toisen lapsen kaipuu, enkä vaan pääse siitä yli. Nyt päätimme jättää ehkäisyn ja antaa lapsen tulla jos on tullakseen. (Ovulaatiohäiriökin on tuntunut paranevan itsestään(!), ennen kärsin myöhäisestä ovulaatiosta ja nyt se on asettunut paikoilleen suurinpiirtein kierron keskiväliin).
Ikäeroa tulisi väkisinkin paljon enemmän mitä toiveissa oli, se 5 vuotta vähintään. Myös se surettaa minua suunnattomasti, koska olin toivonut pientä ikäeroa tyttömme takia, että heistä tulisi läheiset toisilleen ja olisi yhteisiä leikkejä ja kiinnostuksen kohteita. Tyttö kyselee myös jatkuvasti, koska saa pikkusisaren, kaikilla muilla hänen ystävillään on joko iso- tai pikkusisar. Usein itken iltaisin myös hänen puolestaan.


Huh, kun tuli paljon tekstiä. Tämä on asia, josta en voi kenellekään puhua, siksi on ihanaa, kun saa avautua anonyymisti. Kukaan ei tiedä, että olemme yrittäneet toista ja kyselyitä tietysti satelee jatkuvasti, mikä lisää tuskaa. Usein kuulee, että "jokos toinen on tulossa, kyllä se nyt pitäisi jo tehdä ettei tule isoa ikäeroa". Sillointuntuu että sydän murtuu ja tekisi mieli vain huutaa.

Kertokaapa kokemuksia siis isommasta ikäerosta, joko tahallaan tai tahattomasti hankitusta.