esineet..puhuvat nyt minulle..
Sepän oman käden takoma.
Rautainen kynttilän alusta.
jonka kärki taituvuttu vähäsen
vinoon..leikattu kappale kolmion muotoon..
pysyvästi..silmä on niin tarkoittanut..
aivot luoneet ja käsi päättänyt työn.
tällainen sen olla pitää..juuri näin.
Tuntuu kädessäni hyvältä.
Kuin eletty elämä, kukkia sen pintaan
painettuna mustan takoraudan pintaan
pysyvästi...kunnes lopulta aika
haurastuttaisi kuluttaisi ohueksi...
Kuin sinä elämäni. Painettu..
pysävästi..kädellä. Vakaalla.
sinä Tummunut musta takorauta..sileä ja kuoppainen, uurettu syvään
ja siloiteltu juuri siitä mistä vähiten osaisi aavistaa...minkälainen siitä
lopulta siitä tuli..vasta kun se oli taottu useaan kertaan
yhdessä ajan kanssa. epämääräiseen muottiin.
jollaista ei toista..Kuten sinäkin elämäni.
Siihen alustalle on hyvä sytyttää nyt kynttilä..
koska tiedän kestävän kuuman vahan,
kynttilän kuumuuden, sen hehkun sen palon..
Elämän palon..kuten sinäkin elämäni..
Liekin valon ja hehkun ja toivon kipinän..jonka yksi puhallus voi sammuttaa..
toisinaan kuitenkin se kestää koko elämän..
Sytytän siis jälleen kerran tuon yhden ainoan kynttilän...
Tsau:Friidu
Sepän oman käden takoma.
Rautainen kynttilän alusta.
jonka kärki taituvuttu vähäsen
vinoon..leikattu kappale kolmion muotoon..
pysyvästi..silmä on niin tarkoittanut..
aivot luoneet ja käsi päättänyt työn.
tällainen sen olla pitää..juuri näin.
Tuntuu kädessäni hyvältä.
Kuin eletty elämä, kukkia sen pintaan
painettuna mustan takoraudan pintaan
pysyvästi...kunnes lopulta aika
haurastuttaisi kuluttaisi ohueksi...
Kuin sinä elämäni. Painettu..
pysävästi..kädellä. Vakaalla.
sinä Tummunut musta takorauta..sileä ja kuoppainen, uurettu syvään
ja siloiteltu juuri siitä mistä vähiten osaisi aavistaa...minkälainen siitä
lopulta siitä tuli..vasta kun se oli taottu useaan kertaan
yhdessä ajan kanssa. epämääräiseen muottiin.
jollaista ei toista..Kuten sinäkin elämäni.
Siihen alustalle on hyvä sytyttää nyt kynttilä..
koska tiedän kestävän kuuman vahan,
kynttilän kuumuuden, sen hehkun sen palon..
Elämän palon..kuten sinäkin elämäni..
Liekin valon ja hehkun ja toivon kipinän..jonka yksi puhallus voi sammuttaa..
toisinaan kuitenkin se kestää koko elämän..
Sytytän siis jälleen kerran tuon yhden ainoan kynttilän...
Tsau:Friidu
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan ihana runosi jälleen !
Sinulla on kirjoittamisen ja tarinankertojan lahja - anna sen loistaa =)
Pidin, kuten yleensäkin pidän kirjoituksistasi. Kuinka yhdestä sepän tekemästä kynttilän alustasta saa kokonaisen tarinan :).
;)))hei...älkää nyt liiotelko. Tuo runo syntyi kun eilen ostin itselleni joululahjan. Hän oli todella seppä joka itse näitä kynttilän alusia ja muita takoraudasta tehtyjä tuotteita möi joulumyyntipöydässään..no, hän oli hyvin mielyttävä mies. Sain kaupanpäälliseksi sitten myös tällaisen katajasta tehdyn puulastan. Kerroin hänelle kuinka tuolla Baltican maissa olemme käyneet näissä vanhoissa linnoituksissa missä todella kauniit ja upeat takorautaiset koristeet usein ovat näissä mahtivissa linnojen portissa ja muissakin koristeissa ja niitä aina ihailen;))) Itselläni jonkun verran keittiön seinälle on laitettu näitä pienempiä töitä..jotka ovat takaraudasta tehty..pikkuhiljaa niitä keräillyt..
mutta, tuo kyllä totta. Mitä vanhemmaksi tulen. Sitä enemmän yksinkertaiset ja kauniit "aidot" esineet puhuttelevat..sellaiset missä se käden jälki..niinkuin elämässämme kullakin on. Olemme itse tavallaan elämme seppiä..lopputuloksesta emme vaan niin varmoja;))) rosoisia ja siloisia...kuitenkin ja joitakin syviä uurteita jo kokeineita..ne viillot syvät vain vahvistavat meitä...kun oikein sen oivallamme...ja miksemme oivaltaisi?)))
Tsau:Friidu