Kun sairastuu ja vanhenee

Olen itse nyt siinä tilanteessa,että puolisoni tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja valvontaa,muistisairaus vienyt mieheni.Laitoshoitokin tullut kuvaan,säännöllinen intervalli.Tuskaista on laittaa miestään hoitoon,itkin kuin pieni lapsi kun jätin hoitopaikalle,elämänmuutos on valtava.Samalla miettii saako hän hyvää hoitoa,onko yksinäinen,saako tarpeeksi ruokaa,jutteleeko kukaan hänen kanssaan?
Iltaisin katselen tyhjää nojaria,ja ikävä on kova,mut pakko levätä itse välillä ja meillä kun vielä lapsikin,joka tarvitsee äitiään.Ajatteleeko kukaan ,koskaan,miten vaikeaa on viedä rakastaan hoitoon,siis hoitajat,päättäjät....??
Kuka oikeastaan välittää,tuntuu että vanhukset hylätty.heidänkin pitäisi saada elää arvokkaasti loppuelämän,ja kaikille hyvä ja asianmukainen hoito!
Mieheni on onnekkaassa asemassa,hoito pelittää,hänet autetaan kovasti,ja toimintaakiin on järjestetty,hoitajatkin mukavia ja ystävällisiä,sen puolen miulla ei enää huolta,joudun vaan elämään luopumisen tuskan kanssa.
Ajattelin mitä tekisin ,jos huomaisin,että miestäni kohdellaan huonosti hoitopaikassaan,varmaan nostaisiin syytteen tai muuta vastaavaa,pakkohan omaisten on alettava ottamaan kantaa omaistensa hoitoon.Laiiminlyönti ja huono kohteluhan on rikos,ainakin minusta.
Hyvää Joulua kaikille,hoitajille,päättäjille sekä omaisille,käykää vierailulla,vanhusten ja sairaiden luona,tai vaikka omaishoitajan,heilläkin raskasta!
Koskaan ei tiedä,milloin itse makaa hoivakodissa avuttomana.....