Puheet Italiasta Euroopan kovimpana jalkapallomaana on varmastikin syytä heittää romukoppaan. EM-kisat ovat viimeistään todistaneet italialaisten tippuneen maajoukkuetasolla kovimpien kilpailijoidensa ja uusien haastajien kyydistä. Jälleen kerran Italia jätti lunastamatta huikean pelaajamateriaalinsa ja vahvan historiansa asettamat odotukset.
Käsittämättömintä italialaisessa jalkapalloilussa tuntuu olevan se, ettei huikeasta pelaajamateriaalista osata ikinä ottaa kaikkea irti. Yksilötasolla Italialla oli jälleen kerran kisojen ehkä nimivahvin joukkue, mutta pelin taso ei missään vaiheessa noussut sille tasolle mitä olisi voinut odottaa. Onkohan kyse italialaisten valmentajien tyylistä, catenaggio –puolustusperinteestä vai mistä kun tuntuu että italialaisten pelissä pyritään tukahduttamaan yksilöiden luovuus ja asettamaan oman maalin varjeleminen kaiken edelle? Totta kai, puolustus on nykyjalkapallon kulmakivi, mutta se ei tarkoita etteikö voitaisi pelata iloista ja näyttävää futista. Del Pierojen, Tottien ym. avulla sen luulisi onnistuvan…
Tämä pätee toisaalta myös useaan italialaiseen seurajoukkueeseen.
Joka tapauksessa, luulisi että näistä EM-kisoista olisi jäänyt selkeys siitä ettei Italia yksinkertaisesti pelannut kovinkaan hyvin. Italian tasurit Ruotsia ja Tanskaa ja vaisu pakkovoitto kisojen heittopussista Bulgariasta olivat kokonaisuudessaan surkea saavutus, varsinkin kun lohko oli ennakkoon arvioitu ehkä kisojen helpoimmaksi. Ja rangaistuspotkukilpailuihin ja pienen marginaalin voittoihin erikoistuneiden italialaisten tulisi varsinkin muistaa, ettei ”moraalisia” voittoja ole olemassakaan. Lopputulos ratkaisee!!!
Eikö italialaisilla tai italialaisten kannattajilla ole nöyryyttä myöntää, että Italia ei yksinkertaisesti pelannut kisoissa tarpeeksi hyvin menestyäkseen vaan selitykset on haettava sopupeleistä, tuomarilinjasta jne. Jotenkin tuntuu, että jos joku muu ns. ”kova” maa tippuu kisoista, sen kannattajat ottavat sen karuna tosiasiana ja nielevät tappionsa, mutta Italian kohdalla ei voida kohdata sitä tosiasiaa että maan jalkapalloilun taso ei vain yksinkertaisesti ollut turnauksessa riittävän kova. En väitä, etteikö muissakin maissa seliteltäisi ja purnattaisi, mutta Italiassa tämä selitysten hakeminen tuntuu olevan aina se normaali tapa lähestyä asioita. Pelikentällä ja sen ulkopuolella italialaisiin on nykyään henkilöitynyt vastuun välttely, anovat katse tuomariin ja käsien levittely… Ei ollut meidän vika…
Viime kausi oli italialaisille menestys Champions –liigassa. AC Milan oli ensimmäinen italialainen Champions –liigan voittaja sitten 95/96 kauden, ja viime vuonna nähtiin ehkä historian tylsin finaali AC Milanin ja Juventuksen välillä. Tällä kaudella samanlaista italialaisten seurojen rynnistystä ei kuitenkaan nähty. On mielenkiintoista nähdä miten italialaisseurojen talousvaikeudet jatkossa vaikuttavat pelaajakauppoihin ym. Joka tapauksessa taloushuolien vaikutukset heijastuvat varmasti tulevaisuudessa seurajoukkueiden tasoon.
Se, oliko Italian tippuminen hyvä vai huono asia kisojen kannalta, on mielipidekysymys (kuten suurin osa em. asioistakin), mutta itse en ainakaan sen takia yöuniani menetä.
Käsittämättömintä italialaisessa jalkapalloilussa tuntuu olevan se, ettei huikeasta pelaajamateriaalista osata ikinä ottaa kaikkea irti. Yksilötasolla Italialla oli jälleen kerran kisojen ehkä nimivahvin joukkue, mutta pelin taso ei missään vaiheessa noussut sille tasolle mitä olisi voinut odottaa. Onkohan kyse italialaisten valmentajien tyylistä, catenaggio –puolustusperinteestä vai mistä kun tuntuu että italialaisten pelissä pyritään tukahduttamaan yksilöiden luovuus ja asettamaan oman maalin varjeleminen kaiken edelle? Totta kai, puolustus on nykyjalkapallon kulmakivi, mutta se ei tarkoita etteikö voitaisi pelata iloista ja näyttävää futista. Del Pierojen, Tottien ym. avulla sen luulisi onnistuvan…
Tämä pätee toisaalta myös useaan italialaiseen seurajoukkueeseen.
Joka tapauksessa, luulisi että näistä EM-kisoista olisi jäänyt selkeys siitä ettei Italia yksinkertaisesti pelannut kovinkaan hyvin. Italian tasurit Ruotsia ja Tanskaa ja vaisu pakkovoitto kisojen heittopussista Bulgariasta olivat kokonaisuudessaan surkea saavutus, varsinkin kun lohko oli ennakkoon arvioitu ehkä kisojen helpoimmaksi. Ja rangaistuspotkukilpailuihin ja pienen marginaalin voittoihin erikoistuneiden italialaisten tulisi varsinkin muistaa, ettei ”moraalisia” voittoja ole olemassakaan. Lopputulos ratkaisee!!!
Eikö italialaisilla tai italialaisten kannattajilla ole nöyryyttä myöntää, että Italia ei yksinkertaisesti pelannut kisoissa tarpeeksi hyvin menestyäkseen vaan selitykset on haettava sopupeleistä, tuomarilinjasta jne. Jotenkin tuntuu, että jos joku muu ns. ”kova” maa tippuu kisoista, sen kannattajat ottavat sen karuna tosiasiana ja nielevät tappionsa, mutta Italian kohdalla ei voida kohdata sitä tosiasiaa että maan jalkapalloilun taso ei vain yksinkertaisesti ollut turnauksessa riittävän kova. En väitä, etteikö muissakin maissa seliteltäisi ja purnattaisi, mutta Italiassa tämä selitysten hakeminen tuntuu olevan aina se normaali tapa lähestyä asioita. Pelikentällä ja sen ulkopuolella italialaisiin on nykyään henkilöitynyt vastuun välttely, anovat katse tuomariin ja käsien levittely… Ei ollut meidän vika…
Viime kausi oli italialaisille menestys Champions –liigassa. AC Milan oli ensimmäinen italialainen Champions –liigan voittaja sitten 95/96 kauden, ja viime vuonna nähtiin ehkä historian tylsin finaali AC Milanin ja Juventuksen välillä. Tällä kaudella samanlaista italialaisten seurojen rynnistystä ei kuitenkaan nähty. On mielenkiintoista nähdä miten italialaisseurojen talousvaikeudet jatkossa vaikuttavat pelaajakauppoihin ym. Joka tapauksessa taloushuolien vaikutukset heijastuvat varmasti tulevaisuudessa seurajoukkueiden tasoon.
Se, oliko Italian tippuminen hyvä vai huono asia kisojen kannalta, on mielipidekysymys (kuten suurin osa em. asioistakin), mutta itse en ainakaan sen takia yöuniani menetä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asiallinen ja perusteltu kirjoitus tuo edellinen, mutta....
Jos katsotaan Italian peliä 2002 MM kisoissa oli Italian tippumisen syy taktiikassa, viimeistelyssä sekä tuomareissa.
Tuomarithan hylkäsivät 4kpl täysin selviä maaleja Italialta. Muutkin maat kärsivät tästä kuten Espanja. On helppo ymmärtää italialaisten tunteet eilisin jälkeen... Kansakunta kokee Tanska-Ruotsi ottelun järjestetyksi.
Itse en usko eiliseen sopupeliin. Italia pelasui näissä kisoissa hyvin Ruotsia vastaan, mutta Vieri hukkasi 3-4kpl loistavia maalipaikkoja.
Elinen peli oli hyökkäävää kuten Ruotsi ottelukin. Nykyisin vaan voi käydä niin, että huonommat maat menevät jatkoon(kuten Ruotsi).
Lohkon parasta peliä esittivät ilman muuta Tanska ja Italia.
Hyviä kommentteja...:)
Vaan yllätyksethän ovat urheilun suola, ilman niitä urheilu olisi harvinaisen tylsää viihdettä. Jos turnaus olisi 6kk pitkä, niin silloinhan jyvät erottuisivat akanoista, mutta kun ei ole, niin se siitä. Piste.
...josta tulikin mieleen, että enää pari kuukautta jääkiekon WorldCupiin, jossa Suomi Yllättää!!!
ps. niin ja eihän ole enää kuin pari vuotta MM-kisoihin, jossa taas kaikki on mahdolista (taisittenei...)
Kyllähän tilanne kai keskimäärin on se, että tuomarivirheet pitkän turnauksen aikana tasoittuvat. Tosin mikään ennen saatu lahja ei tietenkään korvaa ratkaisevassa pelissä ja ratkaisevalla hetkellä tulevaa virhevihellystä. Vaihtoehtona on kuitenkin vain videotuomari, joka ei minusta kuulu jalkapalloon. Ennemmin se Platinin ehdottama maalituomari, joka seuraa tilannetta maalin takaa ja tarkkailee rankkarialueen tapahtumia ja sitä, meneekö pallo maaliin. Parhaat joukkueet tuntuvat kuitenkin pitkän päälle päätyvän turnausten kärkeen, edellisissä MM-kisoissa vain Etelä-Korean etenemistä voi ihmetellä (ei, Saksan etenemistä ei voi, muistakaa Linekerin sanat). Edellinen todellinen yllätys on Tanskan nousu mestariksi EM-92:ssa. Silloinkin joukkue ihan oikeasti pelasi juuri niin hyvin. Italia on voittanut EM-kisat ainoan kerran 1968 ja MM-kisoissa kolmekymmentäluvun Argentiinasta ostetun joukkueen jälkeen vain kerran, 1982. Minusta Italia ei ole jalkapallon suurvalta maajoukkuetasolla, ainakaan samassa mielssä kuin Saksa tai Brasilia.
On kuitenkin muistettava, että huonoa tuuria voi olla vain jos antaa sille mahdollisuuden. Sopupeliin en tuossa usko (siis siinä mielessä, että lopputulosta olisi sovittu, kun tasan kahteen tultiin, se varmaan kelpasi jo molemmille). Ja poiketen edellisestä, olen sitä mieltä että Ruotsi kyllä ansaitsi paikkansa jatkossa ja Italia sijoittui juuri siihen ja juuri niin niukasti kuin ansaitsi.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa suurin piirtein samoilla linjoilla tuomarilinjasta, mutta en ehkä kannattaisi edes maalituomareita.
Yksi jalkapallon hienoimmista aspekteista on juuri sen yksinkertaisuus. Jalkapalloa pelataan / ollaan pelattu samoilla perussäännöillä, varusteilla, alustoilla kautta maapallon jo niin kauan, että on käytännössä ihme että peli on pysynyt niinkin toimivana ja viihdyttävänä. Jos lähdetään yhtäkkiä lisäilemään tuomareita tai muuttamaan sääntöjä, niin rajanveto voi muodostua ongelmaksi. Seuraavaksi videotuomari, erillinen paitsiotuomari, fair play -tuomari jne...
Toisekseen, eräs jalkapallon viehätyksistä on juuri se, että tuomarilinjasta, maaleista ja tuomioista jää aina spekuloitavaa. Eikö olisi tylsää jos ei ikinä pääsisi kiroamaan turhista paitsiovihellyksistä tai sukelluksista rankkarialueella? Tai juuri siitä, mitä maalin edessä tapahtui ja menikö pallo maaliin. Tuomareiden inhimilliset virheet ja erilaiset linjat tuovat yhden uuden, joskin usein raadollisen puolen jalkapalloon.
Ja mitä Ruotsin jatkoon menoon tulee, mielestäni Ruotsi ansaitsi paikkansa. Peli Bulgariaa vastaan oli kisojen tähän mennessä suvereenein esitys, ja ruotsalaiset onnistuivat nipistämään tarvittavat pisteet Italialta ja Tanskalta. Osoitus vahvasta joukkuehengestä? On jokatapauksessa mielenkiintoista nähdä mitä Zlatanit, Henket ja kumppanit saavat aikaan jatkopeleissä. Ja vaikken mikään ruotsalaisuuden ylin ystävä olekaan, jotenkin tuntuu että suuret jalkapallomahdit tarvitsevat uusia haastajia.
Italialaiset ei taida pärjätä enää ku seuratasolla ja yksilöinä. Euroopan mestari löytynee kolmikosta Tsekki, Ruotsi ja Englanti.
Kiitos rappiojutun kirjoittajalle hyvästä jutusta!
Tuli vain näistä kirjoituksista mieleen, että kansallisten liigojen tuloksista on nykyisin turha tehdä liian suoria johtopäätöksiä. Suurseurojen todelliset pelintekijät eivät välttämättä ole kotimaisia. Kuten kaikki tiedämme, pelaajat kiertävät ja raha myös!
Hyvä pointti. Joidenkin Euroopan huippuseurojen pelaajapolitiikka alkaa muistuttaa lähinnä orjamarkkinoita ja pelaajisto muukalaislegioonia. Ja silläkään, kootaanko maajoukkue kotimaan seuroissa pelaavista vai ulkomailla leipänsä ansaitsevista ei taida olla nykyään mitään merkitystä.
Italialaisten ongelma onkin juuri siinä, että he pelaavat häviötä vältellen, eivät voittaakseen. Juuri tällaisen passivisen pelityylin takia pistelaskua aikanaan muutettiin niin, että voitosta saa nykyisin 3 pistettä ja tasurista vain yhden.
Jos siis aikoo varmasti (=omin voimin) päästä jatkoon, pitää VOITTAA ja tehdä MAALEJA. Tätä ei Italian valmennus ymmärtänyt. Jos ei kykyne voittamaan ja tekee vähemmän maaleja kuin muut, ei ansaitsekaan jatkopaikkaa. TYYLIPISTEITÄ ei jaeta.