onko ?
Onko rakkautta ilmassa ?
joskus oli,,,
25114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
aina sen verran että sanoon pääsee...
Raskauttakin on odotettavissa, kun joulu päälle painaa.
Niinpä, ei tässä auta kuin aloittaa joulun alusajan paasto :)
joillaki rakkaus on kuollu,,,,,,,, muisto vain.
---- nehän sannoo : peitot pölisee kaamoksen aikana, ja syksyllä syntyy uutta elämää, näin tei isäni ja äitiniki aikoinaan.
On, on läheisyyttä on huolta on pelkoa... ´kuinkahan meidän käy´...tunnelmia.
Kiintymykseksi sanoisin rakkauden muuttuneen, se vain menee niin kun ollaan kauan yhdessä. Ensivuosien huuman tilalle on kiteytynyt välittäminen, pitäminen ja vastuunkanto
Tätä kaikkea nimitän rakkaudeksi
Ilmassako sitä oisi..sisä-, vai ulkoilmastako sitä pitäisi yrittää repiä?
Joskus siihen väsyy ja toivoo edes hetken omaa aikaa, sitten kun sen menettää toivoo: olispa vielä elossa.
Sanoit kaiken, mitä väliin käy mielessä ns, ahtaissa paikoissa, Siinä välissä räpiköiden mut parempi elossa.
juuu, ,,, parempi elossa ,,,
Kyllä on ja hyvin paljon, sanat eivät riitä kertomaan.
Jeps, alun intohimon jälkeen on tullut lämmin lempi, läheisyys, tunne, että ollaan yhtä.
Kun toinen voi hyvin, niin tekee toinenkin.
Aina ajattelee kaikkea toisenkin kannalta.
Kun toinen kaipaa apua, sitä antaa, ja tarvitessaan saa itsekin.
Ihanaa, on rakastaa, ihme tunne, väreily kahden ihmisen välillä, jota muut eivät
näe, kuule.
Sielujen liitos, näkymättömillä, kinkaamattomilla silkkisäikeillä.
Oli haukkasin paskaa...
Minunlaiselle yksineläjälle rakkautta ei näy. Vaikka on synnyttänyt 2 lasta ja kasvattanut. Lapseni ilmaisevat eri tavoin ja eri tavoin hiljaa. Luulin kasvattavani oikeaoppisesti lapsiani, vaanpa ei mennyt toivotusti. En voi muuta. Ei edes elämänkumppania. Taisin tehdä mahtavia virheitä, silti elämä jatkuu! :)
Et ole ainoa joka tuntee epäonnistuneensa lastensa kasvatuksessa, me vanhemmat olemme itsekkäitä, tahtoisimme olevamme lastemme rakkuden kohde, mutta kuinka käykään, lapset lentävät pois, perustavt oman perheen, heillä ei olekkaan enään aikaa omille vanhemmilleen, meidät unohdetaan yksinäisyyteen vaikka rakastimme niin vietävästi heitä.
Loppujen lopuksi, olisko niin, että olemmekin onnistunu kasvatuksessa koska lapsistamme tuliki itsenäisiä ei peräkamari tyttöjä ja poikia, ehkä voimmeki olla onnellisia kun he menstyy omassa elämässään, antakaamme heille oma elämä, eläkäämme me myös omaa elämäämme vaikka vain kaivaten heitä.
Noi kaksi edellistä (ikimokaaja ja unohdettu) kirjoitti aika riipaisevasti lapsistaan ja miten he ovar unohtaneet vanhempansa. Unohdettu... selittää asian itselleen sillä että hän on joka tapauksessa onnistunut kasvattamaan itsenäisiä lapsia (mikä varmasti pitääkin paikkansa) mutta ei se ole mitään omasta elämästä pois eikä epäitsenäisyyden merkki jos vaikka kerran viikossa tarttuu kännyyn ja soittaa pirauttaa että moi mites mutsi jakselee?
Mä olen kasvattanut lapseni yksin kuusi- ja seitsenvuotoaista (heidän isänsä kuoli 37-vuotiaana) ja tunnustan että olemme tiukemmin yhteensitoutunut perheyksikkö kuin mikä ehkä Suomessa on tavallista, osittain erilaisen kulttuuritaustan, jossa perheet pitävät yhtä ja tukevat toisiaan (isävaltiosta ei ole apua hätätilanteissa) osittain vaikeiden muuttojen ja kasvuolosuhteiden vuoksi (me maailmaa vastaan). Tällä hetkellä lapseni ovat aikuisia, työskentelevät omissa ammateissaan ja asuvat omissa asunnoissaan, tyttärellä perhe (miers ja kaksi lasta) ja poika elää omaa poikamieselämäänsä, kysymättä minulta neuvoa ja en saa mennä edes siivoamaan :)
En kuitenkaan tunne itseäni mitenkään epäonistuneeksi kasvattajaksi vaikka tyttäreni pitää päivittäistä yhteyttä ja poikani soittelee pari kertaa viikossa junasta kotimatkalla töistä....ei tarvi mitään, kaikki hyvin, mites mamma jaksaa?
Ihmissuhteet jotka perustuu molemminpuoliseen rakkauteen ja välittämiseen toisesta eivät ole epänormaaleja jos niihin ei sisälly vaatimuksia ja ehtoja.
Ei Suomessa kaikki on paskaa, näkyy ja kuuluu.
Mitä tuntee jouluna yksinäinen ? Kaipaako rakkutta, vai viihtyykö juhlapäivät yksin ?
Kuka rakastaa yksinäistä ?
Aha, ADVK on taas palannut sivulle.... jatka yksinpuheluasi..........
Hyvä ahkera kirjoittaja! Et siis tiedä mitä on todellinen yksinolo tai yksinäinen? Jolla on lapsia, jotka ovat kauas lentäneet pesästä. He eivät pidä yhteyttä aktiivisesti.
Mikä oikein mättää?
Hyvä kysymys, kumapa jokin osaisi sen kertoa!
Kerro sinä, mikä mättää ??
Rakkautta väreilee koko komposti.
Rakas osti minulle taas uuden koneen tosta vain, ihan rakkaudesta minuun.
Ihanaa, on rakastaa, ja saada vastarakkautta, vieläpä melkein liikaa.
Syrämen olisin laittanut viestiin, mutten vielä tästä tiedä, mistä sen löytää. :))
Sitä vaan onkhi sisä- ja ulkoilmassa... Edessä jouluviikko ja jälkikasvuni tulee joulunviettoon luokseni... Kai sitä aina on ilmassa muutenkin...
Joulu onkin ilon ja rakkauden juhlaa...
Rakkautta on aina ikuisesti ilmassa. Rakkaus synnyttää kaiken kauniin, hellän, herkän aidon ihmisten sydämissä. Joulun!