Katuvalojen hehku ikkunani takana, veteen heijastuva valonsilta. Yli kiivaan joen lähemmäksi - ne muistuttavat, kutsuvat: tie, joki, sekä silta, ja sanani pakenevat minulta aamun kirkkaudesta yön oranssipunervaan syvyyteen. Kipu ei kirjoita. Se hakkaa kirjoituskonetta, takoo raivolla, haluaa saada kirjasimet sekoittumaan, musteen tahraantumaan sormenpäihin. Kolme sanaa ylälaidassa: kaupunki, avain, Pandoran (keskenjäänyt lipas), ja vajoan. Sinä katoat takaisin torin yli itään. On vuoret, joille omistin päätökseni, kadut, kaaret, Tiberin aallot, joille paljastin mitä tunsin. Kaupunki sekä minä. Kaksikymmentäyksi aamua, kaksikymmentä ja yksi silmäniskusalaisuutta, aaveita Largo Argentinalla Caesarin jalanjäljissä. Kaikki tarinat, portaat, aarteet, salapolut, murhatyöt, kieroutuneet kapakat, jotka halusin jakaa, kauneus, joka yhä oli minun. Eilen.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerran. Halusin koskettaa. Hitaasti sekä hellästi, tutkia, valloittaa. Uusi manner edessäni, julistaa, nimetä omakseni vastavaletun rannan, tuon etäisen vuoren. Saada hymyilemään, kahvipöydän yli kurottamaan, varjot katoamaan silmien alta. Kerran kertoa kauniita tarinoita, kerran onnellisia tarinoita, kirkkaita lauseita, kuulaita sanoja, kirjoittaa lehden reunaan. Sujauttaa takkisi taskuun.
Vanhat saarekkeet, kryptat, salahuoneet, sydämen aaveet, revityt vihot, lunttilaput, marginaalit, tuhkaa Töölön kallioilla toukokuun päivänä, tuhkaa Kampin kaduilla, tuhkaa aina etelässä, idässä asti. Poltan haaveitani korkealla liekillä, juurihoidan sisintäni. Tahdon olla hiekkapuhallettu tabula rasa, alku sekä lumi Himalajan huipuilla, uusi sekä puhdas, väsyneenä kuivumaan levitetty matto kesäisellä laiturilla. Pesen kloorilla homelaikut, kuuraan, puunaan, tuumaan. Sinä jäät. Auringon polttama kuva seinällä kuin Hiroshiman ja Nagasakin varjot. Pysähdyn, istun alas katsomaan ja muistan yhä kasvosi, enkä edes tahdo unohtaa.
Kirjoitat todella hyvin, kauniisti ja eläväisesti, näen nuo asiat silmien edessä kun luen tekstiäsi . Kiitos ja kummarrus.
Kiitos sinulle piristävästä kommentistasi. :)
Nämä tekstit täällä ovat lähinnä vain ajatusten luonnoksia, joita kehittelen sitten eteenpäin toisaalla, viimeistellympään muotoon, mutta on aina kiva tietää millaisia reaktioita tai tunteita ne saavatkaan lukijoissaan aikaan.
Se tunne on aina niin voimakas – kohtaan sinut unessa ja kaikki alkaa alusta. Valo maalaa kalenteria seinälle, talvesta kevääseen, yöstä aamuun, talvi täyttää joen pintaa, lumi kinostaa lattialle varpaitteni juureen. Ikkuna minussa pysyy auki ja sanat törmäävät universumin reunaan. Valolla yhä on rajansa ja jossain kaukana lumpeet kukkivat turvassa kaislikon keskellä.
-
http://youtu.be/DVM1JxBx2TA
Pidin tästä maailmojenmatkasta.. aikamoinen Pandoran (keskenjäänyt) lipas tästä aukeni.. ikkunanäkymästä mieleenjuolahdusten kautta tunteiden kirjo. Salapolkujen ja murhatöiden kautta kaislikkolumpeiden keskelle. Pidin siis. 21 silmäniskusalaisuutta on aika huikea.
Kiitos. :)
Kirjoittaminen on aina ollut vähän sellainen pako- ja selviytymiskeino elämässä, ja usein kirjoitan myös pelkästä silkasta ilosta - leikitelläkseni sanoilla ja ajatuksilla, ja ideat lähtevät jostain mitä olen lukenut, nähnyt, tai vain ihan tunnetilasta, kuten tuo ensimmäinen tekstini. Vahvimmat tekeleeni taitavat juuri ollakin noita ns. purkutekstejä, jossa jokin asia tai ajatus on vain pakko muovata tekstiksi, ettei se enää hiertäisi sisintä. Muste hiertää ihmistä, kuten yksi lempirunoilijoistani aikoinaan kirjoitti.
Veteen sulavia paperihahmoja Japanin taivaan alla. Tähdenlentoja Siperian yllä – jokaisen lasken, toivon: tuokaa hänet takaisin, tuokaa hänet takaisin. Sivuilla julistettua onnea, nieltyjä sanoja, kauas siroteltuja tunteita. Nuori nainen odottaa, vaihtaa vuosikymmentä, seisoo unissaan torin reunalla, ei uskalla enää toivoa. Maa kääntää kasvonsa aurinkoon, avaruuteen, aurinkoon, lasiin lukittu hahmo loputtoman lumisateen alla, pöydän kulmalla. Työnnä minut alas, työnnä minut vapauteen.
Kaunista, vahvaa tekstiä. Elävästi kirjoitettu. Aloin toivoa että tuo hahmo pääsee vapauteen, tai naisen odotus palkitaan, edes unohduksella. Voi kun voisi kirjoittaa kaikkiin tarinoihin onnellisen lopun. Jotenkin aavemaisesti sopii tekstisi päivän mielentilaan. Kiitos.
Kiitos. Olipa kaunista tarinaa. Monikerroksista ja arvoituksellista. Hienoa...pidin ainakin minä;)) kovin..kovin.Tästä lukemastani..
Toivoen kirjoita ihmeessä lisää.
Tsau:Friidu