No, oletan itseni kohtalaisen nuoreksi, olen 42 vuotias, ja jäin leskeksi 4 kk sitten. Vaikka ikävä ja ahdistus painaa päälle vielä, alan hiljakseen ajatella ja tuntea olevani myös nainen.. En tunne suurta tarvetta uudelle ihmissuhteelle, enkä tarvetta tuntea olevani jotenkin jumalallisen ihana ihminen..
Tunne taitaa olla enempikin "primitiivinen", tarve tulla hyväksytyksi ja rakastettavaksi. Yksi osa-alueeni on ns. bi-seksuaalisuus, joka on vallinnut minua koko aikuisikäni. Se vaan kanavoitui ja vakiintui heteroelämäksi mieheni rinnalla.
En yhtään tiedä miten tästä eteenpäin.. En tarvitse nopeita liikkuja puoleen taikka toiseen, mutta alan olla vähitellen kiinnostunut "muista" ihmisistä. Melko jännä huomio on ollut myös tuo vanha, jo lähes unohduksiin jäänyt kiihkeyttävä ajatus naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa luonteet vastaisivat toisiaan.
Ei tämä ole helppoa, enkä ole koskaan kellekään väittänyt niin.. Päin vastoin..! Minulla on kotona vielä 11 vuotias poika, joka tarvitsee huomiotani.
Tunne taitaa olla enempikin "primitiivinen", tarve tulla hyväksytyksi ja rakastettavaksi. Yksi osa-alueeni on ns. bi-seksuaalisuus, joka on vallinnut minua koko aikuisikäni. Se vaan kanavoitui ja vakiintui heteroelämäksi mieheni rinnalla.
En yhtään tiedä miten tästä eteenpäin.. En tarvitse nopeita liikkuja puoleen taikka toiseen, mutta alan olla vähitellen kiinnostunut "muista" ihmisistä. Melko jännä huomio on ollut myös tuo vanha, jo lähes unohduksiin jäänyt kiihkeyttävä ajatus naispuolisesta ystävästä, jonka kanssa luonteet vastaisivat toisiaan.
Ei tämä ole helppoa, enkä ole koskaan kellekään väittänyt niin.. Päin vastoin..! Minulla on kotona vielä 11 vuotias poika, joka tarvitsee huomiotani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla on nyt aika isoja juttuja menossa että kannattaa ottaa sitten sinkkumarkkinoille mennessä sellainen asenne ettei sieltä ainakaan heti tuu Rakkautta löytymään. Ihan sua suojellakseni tää on pakko sanoa. Huomaat kyllä jos joku on tosissaan muut vain vailla pimppaa ja se voi sattua suhun jos oot miehesi vasta äsken haudannut.Ehkä sieltä bi-osastolta voisit löytääkin paremmin mukavempaa seuraa ja ystäviäkin :)
Pidä ovet avoimena uudelle mutta anna myös itsellesi aikaa toipua.
Kyllä, tuota ns. "markkinoillemenoa" tulen kyllä odottelemaankin.. En voi edes kuvitella asettautuvani tuolle tasolle.. Kyse onkin tuntemuksista ja ajatuksista.. Vielä välillä ikävä viiltää niin pahasti, että todellinen uusi parisuhde tuntuu hyvin vieraalta ja pelottavalta, käytännössä ajateltuna.