Harharetki

Sinä ja minä
totuus ja valhe

muistaa ja unohtaa
anteeksianto
odyssée
joka meidän oli tehtävä

Olemme pelinappuloita
tässä suuressa pelissä
jota rakkaudeksi kutsutaan

kaksi asfalttilasta
joiden snat jo kadonneet

maailmanlapset
kysyvvine silmineen
ovat vaienneet

hämärän lapset
eivät tanssi enää
paljainjaloin

minne katosi aitous
elää
luonnonlasten
betonkibunkkereissa
kasvaneiden

kestääkö rakkaus

kahden
paljasjalkaisten

tässä teknillisessä maailmassa
jossa sanoja ei turhaan tarvitse
jossa elämä kulkee
viestien välityksellä
457
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

niin suuret sydämet
kätkevät
haaksirikot tyyneiden pintojen alle
ei näkymään
mutta muistuttamaan
mitä kaikkea rakkaus voi vaatia
enemmän kuin itse elämän
tuskallisesti
toisen sydämen ...

aivan älyttömän hienoa tekstiä mahtava runoilijatar liona
tosiaan 2000-luvun tarina mitä komein ja koskettavin sanoin.
luin tähden syttyvän
joten
hyvä upea liona !!!

Äänestä
  • Toisinaan on kuljettava harhaan löytääkseen
    sen "oikean" tien.

    No, en tiedä ansaitsiko runoni noin
    hyvän kommentin mutta kiva silti
    että siinä oli jotain mikä miellytti.

    Kiitos runo64!

    Äänestä

Runo, joka kertoo paljon, mutta antaa silti vaikutelman, kuin siinä olisi jotakin paljon enemmän.
Kuin runoon olisi kirjoitettu jotain niin henkilökohtaista, ettei sitä ulkopuolinen löydä.
En pysty perustelemaan, mistä vaikutelma nousee . Runon kieli ei ole kepeän leikittelevää, mutta ei myöskään raskaspoljentoista, se on ajatuksia nostattavan pohdiskelevaa ja kätkee sisäänsä viisauden sanoja lähes aforistisessa muodossa, antaen näin lisää ulottuvuutta ja tulkinnallisuutta kokonaisuuteen.
Kuvaavaa runon mystisyydestä on, että ensimmäisellä lukukerralla olin aistivinani runosta kohdan, joka kilautti jotakin pientä kelloa ajatusteni sopukoissa. Luin runoa uudelleen ja uudelleen, miettien mikä se kohta oli ja mihin se hävisi.
Löytyihän se lopulta. En tiedä olitko tarkoittanut sillä mitään erityisempää, mutta minä olin siitä löytävinäni. " Mihin katosi aitous elää?" Upea ja oivaltava kysymys runon sisään jo sellaisenaan, mutta kun uppoutuu kohtaamaan kysymystä ja sukeltaa ajatuksella sen sisään,. niin .....?
On toki paljon kohtia, joista löydän samaa sisäistä ja oivaltavaa älykästä kauneutta, kuten " Odyssee, joka meidän oli tehtävä...." Onhan meidän jokaisen harharetkemme tehtävä, jotta löydämme oikean polun, tai edes huomaamme olevamme väärällä...
Voisin kai novellin kirjoittaa tästä runosta ja silti vain hieman hipaista sen pintaa.

Samoin, on toisen runosi "Nukkuva lapsi" kanssa. Herkkä ja ajatuksia nostattava kannanotto toisenlaista todellisuutta elävien lasten maailmasta.
Me täällä oman hyvinvointimme keskellä tunnemme jo hätää, kun oman hyvinvointimme taso on uhattuna.
Me täällä vietämme Joulua ja katsomme vain oman kuusemme alle. Onko siellä varmasti tarpeeksi paketteja, ovatko ne varmasti toiveiden mukaisia?
Ehkä on parempi, etten lähde ruotimaan ajatuksiani pidemmälle.

Runosi on puhutteleva ja ajatuksia herättävä ja toivottavasti ne kaikesta Joulu-uupumuksesta huolimatta myös heräävät.

Kiitos Liona Erilaisista Runoista

Äänestä
  • Kiitos kuuluu sinulle erittäin hienosta ja positiivisestä
    kommentistasi, mietin usein mistä löydät sanat jotka
    sanovat niin paljon lukemistasi runoista, kommentit
    jotka saavat runoni kalpenemaan. Mulla on vielä
    paljon opittavaa olen pelkkä noviisi kirjoittamisen alalla.
    Ensiksi täytyy oppia oikeinkirjoitusta ja kielioppia ja
    olen usein liian impulsiivinen kirjoittaessani etten
    juuri muokkaa enkä lue läpi runoani ennenkuin sen
    tänne laitan. Saat toki antaa kriittistä, rakentavaa palautetta
    niin oppii näkemään virheensä.

    Kiitos vielä Trinite!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_9706620 kirjoitti:

Sinä ja minä
totuus ja valhe

muistaa ja unohtaa
anteeksianto
odyssée
joka meidän oli tehtävä

Olemme pelinappuloita
tässä suuressa pelissä
jota rakkaudeksi kutsutaan

kaksi asfalttilasta
joiden snat jo kadonneet

maailmanlapset
kysyvvine silmineen
ovat vaienneet

hämärän lapset
eivät tanssi enää
paljainjaloin

minne katosi aitous
elää
luonnonlasten
betonkibunkkereissa
kasvaneiden

kestääkö rakkaus

kahden
paljasjalkaisten

tässä teknillisessä maailmassa
jossa sanoja ei turhaan tarvitse
jossa elämä kulkee
viestien välityksellä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu