piinaavat päivät

Mulla takana 4 piikityspäivää (gonal f) ja irrotuspiikki ensi viikolla. Toivoa on paljon saada lapsi, enkä suostu ajattelemaan muuta :)
Eräs ihminen sanoi minulle tällä viikolla, että miksi pitäisi epäillä ja valmistautua pettymykseen, koska ei pettymykseen voi valmistautua. Nyt vaan kaikki usko ja toivo peliin ja luottamus siihen, että nyt tärppää!
Tullaan sitten tänne kertomaan ihanat uutiset :)

Toivorikasta joulunaikaa ja uskoa joulun ihmeisiin ;)

Ensimmäinen alkion istututs tehty 9 päivää sitten. Eilen tein testin (tyhmää ja malttamatonta), joka näytti negaa. Varsinainen testauspäivä keskiviikkona.. Kohta varmaan apteekkiin hakemaan lisää testejä. Tää on niin hölmöä! Mutta onkohan toiveita vielä plussasta... Olispa.

Toivon joulun ihmettä kaikille teille! Olen entinen lapsettomuudesta kärsinyt, ja uskokaa tai älkää, nyt peräti 3 lapsen äiti! Ihmeitä tapahtuu, miksei myös muille, koska minullekin?

Täällä sit ollaan yritetty lasta melkein 2 vuotta ilman tulosta. :( niistä vuos hoidoissa/alkututkimukset tehtiin ensin. Ja päädyttiin inseminaatio hoitoon ku mul todettiin pco ja nyt sit tehty 5 inssiä niin et joka kierrossa ollu lääkkeet ovulaation aikaansaamiseksi (nyt 3 viimeistä kiertoa femar) ja tulos nolla! :( siis ei niin mitään oo kertaakaan tapahtunu ja tää viimeinen kierto mikä nyt oli ennen ivf:n siirtymistä päättyi jälleen karvaampaakin karvaampaan pettymykseen..eli menkkoihin mitkä alko sit tottakai eilen aamul. :( kyl siin taas muutama kyynel valutettiin, niin kova pettymys jälleen. :(

No, nyt sit edessä seuraavasta kierrosta ivf. Ja sitä ennen tää viimeinen kierto mennään femar lääkityksellä mut ei tehdä mitään muuta ku täs tuli vaan aikataulu ongelmat eteen ku mul olis ollu nyt sit munasolukeräys tammikuun ekalla viikolla ja arvatenkin mun tuurilla klinikalla ei sillo niitä tehdä. :( eli alkavat tekee niit vast sitte 9.1. alkavalla viikolla eli huti tuli tästä kierrosta. :( no, nyt sit viel yks kierto femaria ja sit menkkoja odotelleen ja sitte päästään tositoimiin! :) ja eipä se kuukaus nyt niin pitkä aika oo, nopeestihan se loppujen lopuks menee! :) ku vaan jostain sais uskoa et me viel joskus edes jollain hoidolla se lapsi saatais..meinaa vaan usko loppuu totaalisesti kesken! =(

niin.. sanoppa se nipponlove! miksi valmistautua taas uuteen iskuun, ehkä siksi, että on pehmeämpi lasku, kun kompastuu taas rähmälleen. ei auta silti kuin uskoa ja toivoa, että saisimme joskus ihan oikeasti olla jonkun äitejä ja isiä, ei vain niiden enkeleiden tai tyhjien raskaustestien.. mutta toivoa on ja siitä pidetään kiinni.. kynsin hampain! :) pidän sulle peukkuja sandyaa! ja kiitos paljon toivon pilkahduksesta ihanaa joulua! ja sinulle meppis, älä menetä toivoasi! se on kaikki mitä sinulla on! eikö helpotakkin aina oloa, kun pääsee niihin tositoimiin? minusta ainakin tuntuu aina, että ollaan taas menossa mukana. minulla on ystävä, joka kävi vaimonsa kanssa hoidoissa monta vuotta ja tää kuulostaa vähän kliseeltä, mutta heille oikeasti syntyy kohta kaksoset ja he meinasivat menettää toivonsa ja heittää haskat tiskiin! :) ihmeitä tapahtuu ihan oikeasti! se tuntuu helpottavalta, vaikka ne aina tuntuvat tapahtuvan muille, ei silti voi olla ajattelematta, milloin tulee meidän vuoromme! nyt vaan jokainen toivoo toisille jouluihmettä, niin eiköhän joku onnellinen laita uudenvuoden ilouutisia! zemppiä kaikille! tänään tuntuu voitokkaalta, mutta huomenna tilanne voi jo olla toinen ja perjantaina saatan kaatua rahmalleni ja satuttaa itseni, mutta onneksi on joku, joka vetää minut ylös ja tönii eteenpäin, saman olen valmis tekemään kenelle tahansa kompastuneelle! :) joulun pieniä ihmeitä!

Joulun ihmettä meilläkin odotellaan..rukoillaan ja toivotaan,mutta se on Korkeimman kädessä. Vuosi sitten juuri Joulun aikaan odotettiin jo,mutta hänen aikansa ei vielä ollut,vaan tammikuun 10 päivä todettiin,ettei sykettä enää näkynyt..
Voimia ja enkeleitä kaikille..olkoon Joulu uskon ja toivon aikaa

joulu kaatui, ja kompastuin, heräsin tänään yltäpäältä veressä, mutta ehkä vielä nousen ylös ennen joulua.. :(

Hei miyzi, toivon sulle voimia ja tsemppiä!

Meille kävi pieni ihme. Saatiin ensimmäisestä icsi-hoidosta yksi kunnollinen alkio 14 munasolusta. Nyt se alkio on kiinnittynyt ja raskaus on alkanut! Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä toivotaan, että käy hyvin..

Itselläni nyt piinapäivä menossa... Vasta uudenvuoden jlk saadaan selville tuleeko täti kylään vai ei... Ikää nyt 33v. ja meille molemmille olisi tää eka lapsi, mut ei sit tietoo onko tullakseen vai ei.. Femar -kuurilla menty ja tuli yksi munasolu ja ovis oli muutama pvä sitten... Nyt sit vaan pitäis viettää joulua ja uudenvuoden rennosti ja jänskättää sit sen jlk mikä on tulos...

Miyzi: oon tosi pahoillani sun puolesta mut nyt niinku ite sanoit ni ei saa lannistuu! nyt vaan pää pystyyn(tiedän, se on vaikeeta nyt) ja positiivisin mielin seuraavaan koitokseen! :) ties vaikka jo seuraavasta kierrosta se ihme tapahtuis! :)

kiitoksia paljon kaikille zempeistä! joskos sitä vaikka pääsis kohta koeputkihedelmöitysjonoon, ehkä sitten alkaa tapahtua! ;) zemppiä kaikille ja kiitos meppis, onhan se kierto ensikuussakin! :D pitäisköhän tehdä oma sananlaskukirja lapsettomuushoidoissa käyville! :D huumori ja positiivinen asenne se on mikä auttaa jaksamaan! nyt sitten vaan apteekkiin hakemaan lisää puregonia ja piikille...

Hei miyzi ja muut,

Kovasti onnea ja lämpimiä ajatuksia teille. Itse olen ensikertalainen sekä hedelmöityshoitopuuhassa että näillä nettifoorumeilla.

On vaikeaa määritellä omia tunteita juuri nyt, kun toiveet ovat suurempia kuin todennäköisyydet ja ulospäin täytyy ylläpitää vahvan, mutta positiivisen realistin naamaa suojellakseen sitä viimeistä taikauskon kipinää mikä sisimmässä polttaa. Vitivalkea höyhen kadulla tai herkän symbolinen uni johon herää hymy huulilla; tämän on oltava merkki! Mutta kenellekään ei voi kertoa, hulluna pitäisivät. Ei saa olla liian onnellinen, sillä suomalainen ei nuolaise ennen kuin tipahtaa.

"Mites ne sun...öhm...hoidot sujuu?" (Lisää ilme, jonka voisi harhaisempi tulkita säälin- ja kiusaantuneisuudensekaiseksi huvittuneisuudeksi.)
"No ihan jees, just laitettiin pulla uuniin ja vuodenvaihteen jälkeen sitten katsotaan onko kohonnut vai valunut pitkin seiniä. Heh heh. Ei me liikaa laiteta odotuksia tähän ku tää on vasta eka IVF mut tietty ollaan iloisia jos onnistuu."

Vi**u joo. Todellisuudessa ei aina paljoa naurata.

Miten te rakkaat kanssasisaret pidätte oman päänne kasassa kaiken tämän keskellä, varsinkin näin juhlien aikaan? Jutteletteko/avaudutteko asioista kaikille ystävillenne/tuttaville/työtovereille vai ovatko sosiaaliset suhteenne näiden lapsettomuushoitojen osalta täällä verkossa? Tuntuu että tällaiset anonyymit ja tukevat vertaisverkostot ovat omiaan joko eristämään normaaleista ihmissuhteista hankalan(?) asian äärellä tai sitten juuri helpottamaan oloa odotuksen ja onnistumisten/pettymysten välillä. Miten te koette sen?

Omassa frendipiirissä huumori on mustaakin mustempaa ja kaikelle on totuttu nauramaan. Sarkasmista ja ironiasta on muotoutunut lähes ainoa vaikeiden asioiden käsittelemisen muoto ja hyvä niinkin, mutta se vaatii molemmilta osapuolilta aikamoisen määrän tilannetajua ja henkistä energiaa. Jos toinen ei jaksa lähteä leikkiin mukaan, vaan vakavoituu, voivat sanat loppua kesken ja tilanteesta voi tulla sietämätön, kaikkine väärinymmärryksineen ja virhetulkintoineen.

Tällä hetkellä minusta tuntuu että haluaisin vain jonkun sanovan: "Sinä olet nuori nainen täynnä voimaa ja tahtoa. Kaikki tulee menemään hyvin ja sinusta tulee hyvä äiti."

Heippa Maj! Toivotaan suuresti, että pulla pysyy uunissa! Meilläkin tosiaan eka hoitokierros takana ja positiivinen tulos saatiin eilen. Mahtava tunne! Olen kertonut hoidoista aika avoimesti kaikille... Työkavereille ja lähipiirin ihmisille. Kaikilta olen saanut kyllä uskomatonta kannustusta ja tukea, enkä ole kokenut, että kukaan olisi vaivaantunut näistä jutuista. Toisaalta, en ole myöskään itse vaivaantunut näistä puhuessani. Mielestäni ainakin omalla kohdalla avoimuus on ainut oikea tie, koska olen niin avoin ihminen muutenkin ja kova lörpöttelemään.. Mieheni ei ole kauhean kova puhumaan vaikeista asioista, joten olisi minulle käynyt liian raskaaksi, jos olisimme pitäneet tämän vaan meidän välillä. Se huono puoli tässä on, että nyt pelkää tietty keskenmenoa kauheasti, kun niin moni tietää jo tämän tilanteen. Sitä miettii niinkin hölmöjä, että ei halua tuottaa kaikille niille ihmisille pettymystä, jotka ovat toivoneet meille hyvää. Tsemppiä siis jatkoon sinullekin ja tulehan kertomaan, miten käy... :)

paljon tsemppiä miyzi tilanteessasi! Tänään on taas vaikeampi päivä, kun ovulaatio oli vasta ja nyt pitää odottaa vaikka kuinka kauan ennen kuin voi edes testiä tehdä.. En edes enää osaa sanoa onko me yritetty 2 vai 3 vuotta.. Jotenkin sekava ja itkuinen olo, en tiedä johtuuko noista hormooneista mitä joutui piikittelemään (ekaa kertaa näillä kokeillaan).
Ihanaa kuulla, että sandyaa:lla on "pulla uunissa" ja toivotaan että kohoaa siellä hyvin seuraavat 9 kk :)
omalla äidilleni ja siskolle olen kertonut tästä tilanteesta, eipä oikeastaan muille. Yhtään ei helpota sekään, että tänään tulleessa joulukortissa jouluja toivotti ystäväperheen lisäksi "maha-asukki". Perhe jossa on jo kaksi lasta, voitaisko me saada edes se yksi?!!
Täytyy vaan unelmoida, että itsellä oikein iso raskausmaha ja miten vaikeaa sen kanssa on liikkua :D Ehkä sitten tärppää...

paljon onnea sandyaalle!!! ihana kuulla että näistä arvoista voi joskus voittaakkin jotain! :D ymmärrän pelon keskenmenosta, mutta ei niin käy, koska minulla on kaikki varpaat ja sormet ristissä puolestasi! ^^ kiitos nipponlove! tiedän, että noi piikit pistää kuupan ihan sekaisin (itkin katsoessani masterchefiä tvstä, sillä yhden kokin ruoka oli mennyt pilalle) aika koomista! tai sitten ei.. ikävää saada tuollainen joulukortti tai sitten ne, missä on oma vauva tonttulakki päässä. Sitten kun tulen raskaaksi lupaan ihan vaan kostona lähettää kaikille perheellisille joulukortit joissa on ultraäänikuva sikiöstä ja piirrän sille punaisella tussilla tonttulakin! :D maj zemppiä yrityksiin! ja kysymykseesi: en todellakaan tiedä miten, mutta tässä vielä ollaan jaksoin tai en. Hyvää joulua kaikille jos en enää kerkiä tänne ennen sitä (toisin kuin monet perheelliset luulevat, me lapsettomatkin vietämme joulua ja meilläkin on joulukiireitä)

Hyvää joulua meille kaikille lapsettomille ja kiitokset ihanista ajatuksistanne! Mietin just tänään muuten termiä "sekundäärinen lapsettomuus". Mun mielestä on väärin, että ihminen, jolla on yksi lapsi, voi kärsiä lapsettomuudesta. Mulle riittäis just tasan tarkkaan se yksi. Unohdin muuten mainita, että meillä yritystä takana yli neljä vuotta, joten siinäkin mielessä tuntuu uskomattomalta, että voin olla nyt vihdoinkin raskaana!!!

plussaamisen jälkeen voi mennä kesken.....

se on raskasta monen kierroksen jälkeen.....

Näinhän se on. Viime yönä menikin kesken. Kiitos kuitenkin kaikille kannustavista ajatuksistanne. Ehkä meidänkin aika vielä joskus tulee.