Tumma piste puhuttelee,
vajoan siihen kuin kivi
pyörteenä putoaa
hehkuvaan kehäänsä
Koivunoksa,
jossa on vielä lehtiä
lyö tiheällä verkolla
tuulenpuuskan raapiessa
väsynyttä sisintä
Olen heikko,
minulta puuttuu
voima,
kädet jolla väistellä
kämmenpohjiin lyötyjä
sirpaleita
Ymmärtämättä elämän
tavoittelemisen arvoisuutta,
saveen valettua viisautta,
tunnen pelkän rikkonaisuuden,
miksi pöly pyörii vain
sukissani ja
puolet sielustani on jo
imuroitu puhtaaksi
Kestämättä sirpaleen
repivyyttä,
hajoan autioksi
ja tyhjyys humisee
voimakkaampana pyörteenä
vieden ilmat palleasta
Missä ovat kaikki
ne ihanat aurinkoiset
päivät, jolloin joutsenet
uivat pareittain,
koskettavat toisiaan höyhenillään
tuoden kesän tuoksun
ja rakastuneen ihmisen
hulluuden partaalle
Missä on se
arvaamaton
orpo sydän,
joka hymyilee heleästi
nostattaen vaaleat
hauraat udut järvien selille,
jotakin kaukaista ja
peruuttamatonta
mutta aina yhtä kaunista
Vaikka kuinka
ummistaa silmänsä,
puristaa rystyset nyrkkiin
ja yrittää etsiä
salaiset virrat,
jotka veisivät lähemmäs
inhimillisyyttä,
kohti hyvänolon tuskaa
Ei paratiisin vihreyttä,
vain pelkkää sitruunan kouristusta
Tänäänkin illuusiooni
satoi kylmää lunta
ja kukaan ei ole
tarttunut minuun
niin kuin
räntälastun hengetön
ja yhdentekevä syleily,
ainoa varteenotettava mahdollisuus
vajoan siihen kuin kivi
pyörteenä putoaa
hehkuvaan kehäänsä
Koivunoksa,
jossa on vielä lehtiä
lyö tiheällä verkolla
tuulenpuuskan raapiessa
väsynyttä sisintä
Olen heikko,
minulta puuttuu
voima,
kädet jolla väistellä
kämmenpohjiin lyötyjä
sirpaleita
Ymmärtämättä elämän
tavoittelemisen arvoisuutta,
saveen valettua viisautta,
tunnen pelkän rikkonaisuuden,
miksi pöly pyörii vain
sukissani ja
puolet sielustani on jo
imuroitu puhtaaksi
Kestämättä sirpaleen
repivyyttä,
hajoan autioksi
ja tyhjyys humisee
voimakkaampana pyörteenä
vieden ilmat palleasta
Missä ovat kaikki
ne ihanat aurinkoiset
päivät, jolloin joutsenet
uivat pareittain,
koskettavat toisiaan höyhenillään
tuoden kesän tuoksun
ja rakastuneen ihmisen
hulluuden partaalle
Missä on se
arvaamaton
orpo sydän,
joka hymyilee heleästi
nostattaen vaaleat
hauraat udut järvien selille,
jotakin kaukaista ja
peruuttamatonta
mutta aina yhtä kaunista
Vaikka kuinka
ummistaa silmänsä,
puristaa rystyset nyrkkiin
ja yrittää etsiä
salaiset virrat,
jotka veisivät lähemmäs
inhimillisyyttä,
kohti hyvänolon tuskaa
Ei paratiisin vihreyttä,
vain pelkkää sitruunan kouristusta
Tänäänkin illuusiooni
satoi kylmää lunta
ja kukaan ei ole
tarttunut minuun
niin kuin
räntälastun hengetön
ja yhdentekevä syleily,
ainoa varteenotettava mahdollisuus
Vastaukset 2
Vanhimmat
Synkkyys...
http://www.damnlol.com/yes-yes-it-is-3996.html
Kerran tuon mustan pisteen löytänyt, joutuu koko elämänsä väistellä sitä. Puhallan sinnepäin, jos vaikka tuuli veis :)
Parempaa päivää sulle toivotan.
Kunnon beauti sleepit tekee ihmeitä, olen kuin uudesti syntynyt ;)